Kirjassa tulee hyvin esiin Hintsan periksiantamaton luonne, joka selkeästi kumpuaa hänen  lapsuudestaan, jossa muun muassa hänen isä odotti pojalta paljon. Vanhemmilla ja heidän kasvatuksella on erittäin suuri merkitys lapsen kehitykseen ja siihen missä valossa itsensä näkee ja kuinka ankara itseään kohtaan on. Koen hyvin paljon samaistumispintaa Hintsan ja oman lapsuuteni välillä. Vaikka vanhempani eivät koskaan minulta suoraansanottuna vaatineet, jotenkin takaraivossani piili kuitenkin  aina ajatus, että etenkin äitini odotti minulta paljon. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että olen perheen esikoinen ja esikoisen rooli on yleensä näyttää mallia pienemmille sisaruksilleen. Vaikka vaadin itseltäni nykyäänkin paljon, olen kuitenkin vuosien saatossa oppinut olemaan itseäni kohtaan armollisempi. 

Näen, että itseluottamus toimii elämän pääpilarina. Jos itseluottamus ei ole kohdillaan, on vaikea lähteä työstämään itsenäisesti asioita tai ilmaisemaan omaa mielipidettään. Kun luottaa itseensä, silloin pystyy luottamaan myös omaan tekemiseensä ja olemaan tekemisestään ylpeä. Mielestäni on hyvin ihailtavaa miten Hintsa pystyy hyödytämään itseluottamustaan esimerkiksi neuvottelutilanteissa jolloin hän pystyy itsevarmasti ilmaisemaan omaa mielipidettään perustellusti.  Tämä pätee myös Hintsan toimiessa lääkärinä, jolloin hän perustaa kaiken toiminnan oman arvopohjaan ja periaatteisiin. Mielestäni  tästä hieno esimerkki tulee esille heti kirjan alussa, jossa  Hintsa  auttaa Kimi Räikköstä, toisen tallin kilpailijaa sattuneen onnettomuuden jälkeen. Vaikka Formulapiireissä tämä lähinnä aiheuttaa paheksuntaa, näki Hintsa toiminnan velvollisuudekseen, olihan hän kuitenkin lausunut lääkärinvalan joka pakottaa periaattellisesti lääkäriä auttamaan loukkaantunutta vaikka kyseessä olisi tämän vihamies. 

Koen myös, että Hintsan itseluottamus ja määrätietoisuus ovat luoneet hänelle sellaisen maineen kuin se on. Monet halusivat turvautua Hintsan pakeille juuri siinä toivossa, että hän pystyi toteuttamaan lupaukset ja aidosti kuunteli ihmisiä. Aito kuunteleminen on nykypäivänä todellinen taito. Tuntuu, että ympärillä on niin paljon erilaisia ärsykkeitä jotka kiinnittävät huomiomme jatkuvasti muualle. On mielestäni epäkunnioittavaa kertojaa kohtaan olla kuuntelematta mutta syyllistyn usein itsekin siihen, että ajatukseni harhailevat muualla toisen kertoessa asiaa.  

Nykypäivänä on myös yleisesti paljon ärsykkeitä, jotka vaikuttavat koko ajan kaikkeen tekemiseemme ja kiinnittävät huomiomme muualle.  Hintsa nostaa kirjassaan esille kilpaurheilun kautta, kuinka paljon erilaiset ärsykkeet vaikeuttavat todellisen kilpaurheilun toteutumista vertailemalla kahta täysin vastakkaista arkea keskenään. Vertailukohtana hänellä on kehitysmaasta lähtöisin oleva urheilija Gebresselassie jonka arvomaailma perustuu urheilulle ilman ympärillä vaikuttavia ärsykkeitä ja normaali länsimaalainen urheilija jonka arki perustuu urheilulle mutta samaan aikaan hän elää jatkuvien ärsykkeiden ympäröivässä ympäristössä. Erilaiset ärsykkeet kuten teknologiset laitteet vaikuttavat jatkuvasti meidän arkeen ja täten häiritsevät focustamme .Kun fokus saadaan pidettyä koko tekemisen ajan, syntyy tällöin pitkän ajan myötä haluttuja tuloksia. Hintsa perustelee kehitysmaissa asuvien ylivoimaisutta pitkän matkan juoksussa vertailtuna länsimaalaisiin juoksijoihin juuri tämän myötä. Tämä oli myös itselle hyvin silmiä avaavaa ja tulenkin tulevaisuudessa entistä enemmän panostamaan siihen, että asioissa jotka arvotan itselleni tärkeiksi, tulen panostamaan focuksen merkitykseen ja vähentämään häiriötekijöitä todellisen tekemisen ympäriltä. 

 Hintsalla oli myös taito oivaltaa ja ratkaista sponttaaniuteensa  nojaten millaisilla ratkaisuilla löydettäisiin ongelmiin paras mahdollinen lopputulos. Hän tutkiskeli usein ihmisiä heidän kokonaiskuvan kautta ja löysikin todellisen henkilöä vaivaan ongelman usein sen pohjalta. Tästä esimerkkinä kirjassa mainittu asiakas, joka tuli Hintsan pakeille polvivaivan vuoksi mutta todellinen syy johtui todellisuudessa autoimmuunisairaudesta.  Kaikki lähtee siitä, että on tunnistettava ja hyväksyttävä itsensä sellaisena kuin on. Kun ollaan tietoisia omista kehityskohteistaan, on helppo lähteä asettamaan itselleen tavoitteita. Kun puhutaan tavoitteista, on hyvä osata perustella itselle mahdollisimman hyvin, miten tulen tavotteeseen pääsemään ja miksi haluan tavoitella juuri tätä tavoitetta. Luomalla välitavoitteita saadaan pidettyä motivaatio kunnossa sillä välitavoitteeseen pääseminen usein luo meille onnistumisen tunnetta ja täten vahvistaa halua päästä todelliseen tavoitteeseen. On myös huomioitava, että luodut välitavoitteet pitää olla realistisia toteuttaa eikä kannata ottaa liian isoja harppauksia kerrallaan. Hiljaa hyvä tulee.                       

Hintsa ei usko virheettömään elämään vaan hänen mielestä jokainen saa tehdä virheitä mutta erityisen tärkeää on oivaltaa kuinka jatkossa pystyy samat virheet välttämään. Tämä vaatii itsensä johtamista ja taitoa löytää ja karsia asiat jotka ongelmia aiheuttaa. Hintsan mielestä jokaista ihmistä pitää lähestyä yksilönä ja muodostaan  heistä kokonaiskuva  ennen todellista diagnoosia. Mielestäni on tärkeää tiedostaa, että saamme ja meidän pitää tehdä virheitä. Virheet ovat usein paras tapa oppia jo pelkästään siinä mielessä, että yleensä muistamme tekemämme virheet paremmin kuin onnistumiset. Tämä on asia jonka haluan löytää itsestäni Tiimiakatemian aikana sillä tällähetkellä koen että sisäinen perfektionistini estää minua tietyllä tavalla toteuttamasta itseäni. Koen usein tekemäni virheet häpeällisinä,vaikka todennäköisintä on, että olen ainut joka ne todellisuudessa huomaa.