Menestyksen tiellä

Oskari Saaren kirjoittama Menestyksen tie-kirja sukeltaa moninkertaisen maailmanmestarin Petteri Nykyn henkilötarinaan, ja erityisesti siihen mitkä asiat hänen johtamisfilosofiassansa ja metodeissa loivat hänen valmennettavilleen joukkueille olosuhteet menestymiselle. Nykky onnistui voittamaan kolme maailmanmestaruutta Suomen salibandymaajoukkueen kanssa, ja näistä kahdessa voitossa joukkueenjohtajan roolissa mukana ollut kirjailija Saari on päässyt toimimaan yhteistyössä ja seuraamaan erittäin läheltä, miten palapalalta Nykky on rakentanut joukosta yksilöitä joukkueen, joka pelaa yhteen hiileen.

Perustaa rakentamassa

Nykyn metodi kulminoituu yksilöllisen kasvun, jaetun luottamuksen ja sisäisen motivaation merkitykseen. Nämä kolme asiaa olivat elintärkeitä, kun Nykky ja valmennusryhmä alkoivat kirkastamaan pronssista pettymystä kultaiseen menestykseen. Nykyllä, kuten monella muullakin menestyneellä johtajalla oli pitkäkatseinen sekä vahva visio siitä, miten hänen mielestään Suomen maajoukkueen tarinan tulisi edetä, mihin tulisi keskittyä ja mitkä olisivat välietappeja kehittymisen seuraamiseksi. Kirja alkaakin Saaren kertomuksesta johtoryhmän yhdestä illanvietosta vuodelta 2004, 24.toukokuuta, Frankfurtin Hahnin lentokentän läheisestä hotellista. Suomi oli juuri ja juuri voittanut edellisenä päivänä pronssiottelunsa Sveitsiä vastaan rangaistuslaukauskilpailussa, joten pronssin pettymys oli vahvasti mielessä. Sinä yönä johtoryhmä kokosi hotellinhuoneen seinälle 34 arkkia, joista ensimmäisessä oli tavoite: Guld i Globen, eli maailmanmestaruuden voittaminen kahta vuotta myöhemmin Globenissa. Nuo 34 arkkia kulkivat matkassa noiden kahden vuoden ajan, ja hän palasi niiden pariin säännöllisesti varmistaessaan aikataulussa ja suunnitelmassa pysymisen. 2006 Globenista ei kuitenkaan saatu sitä tulosta, mitä he lähtivät hakemaan. Tästä huolimatta tuo kahden vuoden matka finaaliin asti rakensi perustan uudistuneelle Suomen maajoukkueelle.

Kehittämällä itseäsi, kehität myös tiimiä

Nykyn toteuttamasta valmentavasta johtajuudesta voi ottaa oppia niin urheilu- kuin yritysmaailman johtajat. Nykyn ajatus siitä, miten johtajien tulee keskittyä omaan kehitykseen ja kasvuun jatkuvasti parantaakseen omia heikkouksiaan, etsiäkseen uusia oppimismahdollisuuksia ja avoimuutta palautteelle, luo hyvän mallin myös tiimiakatemian sekä -yrityksen kaltaiselle vertaisjohtamiseen perustuvalle ”ekosysteemille”. Johtajien sijasta tiimiyrityksen jäsenten tavoitellessa henkilökohtaista kasvua, sekä samalla tuoden oman panoksen myös tiimiyrityksen kehitykseen, syntyy kasvulle otollinen tila.

Nykky nostaa yhdeksi valmentavan johtajuuden oppi-isäkseen Phil Jacksonin, Chicago Bullsin mestarivalmentajan. Katsottuani The Last Dance-dokumentin, jossa Michael Jordania pitkään valmentanut Jackson oli isossa roolissa, kykenin huomaamaan yhtäläisyyksiä kahden valmentajan toiminta- sekä ajattelutavoissa. Alkaessa valmistautumaan vuoden 2006 kisoja varten, Nykky lähestyi joukkueen rakentamista yksilöiden erilaisten ja toisiaan täydentävien vahvuuksien kautta. Hän siteerasi Jacksonin lausahdusta ”Surrendering the me for the we.” ajatuksena tiimistä, jossa kaikki tuo oman parhaan itsensä tiimin käyttöön omaksuen roolin mitä kyseinen joukkue tilanteessa tarvitseekaan. Tätä ajatusta Nykky & Co valaisi ensimmäisellä maajoukkueleirityksellä sitten kirvelevän 2004 MM-turnauksen jälkeen. Ryhmälle esiteltiin voimaympyrä, joka toimisi ohjenuorana valmennusryhmälle. ”Voimaympyrä on toimintaketju, jossa ensin on selvillä valmennuksen ja joukkueen filosofia, arvomaailma sekä tavoitteet.” Joukkueen filosofiaan ja arvomaailmaan painottuen rakennettaisiin suunnitelma, miten tavoitetta kohti edetään.

Tiimijaot akatemiallakin tapahtui osittain sillä ajatuksella, että eri vahvuudet ja ihmistyypit voisivat täydentää toisiaan, tehden tiimistä kokonaisvaltaisemman. Tästä syystä Vengassa meidän tulisi tutustua entistä paremmin toisiemme vahvuuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin, ja miettiä miten voimme tuoda täyden potentiaalin tiimiälyyn. Esimerkiksi tutustumalla osaamisprofiilien sekä oppimissopimusten avulla toisiin tiimiläisiin, voi tuoda tiimiä lähemmäksi toisiaan.

Nykyn filosofia arvojohtamisella saavutettavista eduista

Kirjassa arvojohtaminen avataan ensiksi Sosiaalipsykologin Martti Puohiniemen määritelmällä: ”Arvojohtamista on saada johdettavat sisäistämään ja ymmärtämään yhteisön arvot ja käyttäytymään niiden edellyttämällä tavalla.” Nykyn näkemys arvojohtamisesta ja syväjohtamisesta kertoo minkä ajatuksen siemenen hän pyrki myös kylvämään Suomen joukkueeseen, ”Länsimaisessa kulttuurissa tuijotetaan liikaa puun hedelmiä, tulosta, kun pitäisi miettiä enemmän juuria – sitä mistä kaikki lähtee.”.

Nykky toi kokonaisvaltaisemman valmentajuuden mallin Suomen maajoukkueeseen, joka oli aikaisemmin tottunut keskittymään vain pelillisiin asioihin. Nykky jakoi valmentamisen neljään osa-alueeseen, joihin valmennusryhmä alkaisi keskittymään. Nämä osa-alueet olivat psyykkinen, sosiaalinen, fyysinen ja teknis-taktinen valmentaminen. Valmennuksella oli roolinsa mutta myös pelaajilta vaadittiin aikaisempaa enemmän oma-aloitteisuutta ja reflektointia omista ajatuksistaan niin salibandystä kuin elämästä kokonaisuudessaan. Nykky antoi niin paljon vastuuta yksittäisille pelaajille, kuinka paljon hän uskoi heidän kykenevän kantavan vastuuta. Nykyn valmentajan pestin aikana ei ollut epätavallista saada tehtäväksi lukea jokin tietty kirja, tai vastata avoimeen kysymykseen, jonka avulla valmennusryhmä analysoi pelaajia sekä tiimiä. Kirjoitustehtävät toimivat niin valmennuksen kuin yksilöiden työkaluna. Kysymykset kuten: Kuka olen, mitä asioita arvostan elämässä, ketkä olisivat minun MM-joukkueessani ja miksi, sekä unelmani urheilijana, toimivat portteina syvällisempään tutustumiseen ja mahdollistivat valmennusryhmän tutustumisen pelaajiin ihmisinä, sekä pelaajien tutustumisen valmennusryhmään.

Myös tiimiakatemialla reflektioiden tarkoituksena on toimia samanlaisena oman ja tiimin tekemisen arvioinnin työkaluna. Reflektioita kirjoitetaan niin luetuista kirjoista, omasta kehityksestä sekä tiimin kehittymisestä. Projekteista sekä asiakaskäynneistä kirjoitetaan motorolat, jotka toimivat oman tekemisen arvioinnin tukena. Huomaan paljon yhtäläisyyksiä omassa ja Nykyn lähestymisessä valmentamiseen ja johtamiseen, ajatuksesta miten jokaisella yksilöllä on suuri vastuu joukkueessa mutta myös henkilökohtaisessa kehittymisessä ja jatkuvasta oppimisesta. Yksilötasolla Nykky korostaa vapauden ja vastuun tasapainoa. Aikuisista ihmisistä koostuvassa joukkueessa valmentajien ei tarvitse olla vahtimassa ja ohjaamassa kaikessa mitä pelaajat tekevätkään, niin vapaa-ajalla kuin kentälläkin. Samoin tiimiakatemian tiimeissä on kykeneviä aikuisia ihmisiä jotka voivat omalla tekemisellään ja vuorovaikuttamisella viedä itseään sekä tiimiä eteenpäin, laadukkaalla tekemisellä vielä rutkasti enemmän.

Loppusanat

Menestyksen tie oli jälleen kerran esimerkki miten paljon samoja lainalaisuuksia liikemaailman sekä urheilun johtamisessa on. Nykyn toimintatavoista ja ajatuksista voi ammentaa rutkasti oppia myös tiimiakatemialle sekä tämän jälkeiseen aikaan. Itseäni Nykky inspiroi eniten pitkäjänteisellä suunnitelmallisuudellaan, huolellisuudellaan, intohimollaan sekä siinä, miten urheilussa kuin työmaailmassa, voi katsoa vain suorituksia ja tuloksia syvemmälle auttaakseen tiimiläisiä kokonaisvaltaisemmiksi ihmisiksi. Reflektiot, kirjallisuuden luku, tavoitteiden asettaminen, kehitys- ja palautekeskustelut ovat esimerkkejä työkaluista, joita käytetään niin tiimiakatemiallakin kuin Nykyn valmentamissa, mestaruuksia voittaneissa tiimeissä. Nykky on syvällinen ihmisjohtaja, joka uskoo, että huipuksi kehittyminen edellyttää itsensä sekä oman toimintamallinsa syvällistä tuntemista.