Paras

Minulla on pitkään ollu kesken Erik Bertrand Larssenin kirja Paras. Heti kirjan otsikko herättää mielenkiinnon tutustua sisältöön sillä kyllähän jokainen haluaa tuntea olevansa jossakin paras. Ainakin paras versio itsestäsi. Urheilussa tuo tunne korostuu mielestäni eniten, sillä aina pelataan voitosta. Kukaan ei halua hävitä tahallaan. Tämä kirja antaa oppeja ja toimintamalleja ehkä enemmänkin henkiselle puolelle kuinka voit lähteä tavoittelemaan sitä että olisit paras versio itsestäsi ja antaisit aina kaikkesi siinä mihin ryhdyt.

”Pystytte parempaan kuin ikinä uskottekaan”

Larssenille laskuvarjojääkäri kurssilla ja myös minulle oman varusmiespalvelukseni aikana on sanottu sama lause kipukynnyksestä. ”Ihminen luulee kestävänsä 40%, me upseerit luulemme teidän kestävän 70%, mutta oikeasti te kestätte vieläkin enemmän. 100%.” Tuo lause jäi mieleeni vahvasti kaksi vuotta sitten ja olenkin saanut huomata kuinka olen kestänyt paljon enemmän kuin olisin ikinä voinut uskoa. Se vaatii toki oikean asenteen jos haluat pystyä suuriin saavutuksiin jotka tuntuvat lähes mahdottomilta. On täysin turha asettaa tavoitteita jos lähtökohta on se että niitä kohti edetään puolilla tehoilla.

Tästä heräsi kysymys ovatko tavoitteemme liian matalalla jos oikeasti pystymme parempaan kuin tiedämme. Suurten tavoitteiden saavuttaminen vaatii tietysti pienempiä välitavoitteita jotta tavoite pysyisi kirkkaana mielessä eikä tuntuisi niin isolta taakalta. Uskonkin että jos asettaisimme tavoitteet korkeammalle kuin mihin luulemme pystyvämme, saisimme aikaan enemmän asioita.

Kun mahdottomalta tuntunut tavoite on saavutettu, tuntuu se uskomattoman hyvältä sillä olet ylittänyt itsesi ja olet voittaja. Asetan itselleni ehkä hiukan liian matalia tavoitteita jotta niiden saavuttaminen olisi turvallista ja helppoa, mutta sehän on vain itsensä huijaamista. Aionkin seuraavaan projektiini asettaa korkeamman tavoitteen mihin itse edes uskoisin pääseväni. Saa nähdä tulenko olemaan projektissa voittaja vai epäonnistuja.

Arvot ja tavoitteet samalle viivalle

Larssen opastaa asettamaan tavoitteensa siten, että ne kuvastavat omia arvoja. Minulle juuri aiemmin mainitsemani turvallisuuden tunteen tavoittelu on todennäköisesti se mikä rajoittaa omien tavoitteiden asettamista korkealle. Pidänkin siitä kun tavoitteet tulevat ulkopuolelta ja joku niin sanotusti sparraa sinua pääsemään tavoitteisiin. Juurikin varusmiespalveluksessa ylitin itseni monta kertaa sillä siellä asetetut tavoitteet oli ikään kuin pakko saavuttaa keinolla millä hyvänsä. Mielestäni tarvitsisin jonkun sparraamaan tekemistäni edes tietyin väliajoin ja olenkin pohtinut mentorin hankkimista. Toinen vaihtoehto on toki muuttaa omaa tekemisen tasoa ylemmäs ja skarpata tavoitteiden asettamisessa.

En mielestäni saanut kirjasta mitään täysin uutta tietoa vaan pikemminkin vanhojen opittujen asioiden muistuttelua. Mieleeni jäi eniten se kuinka oikealla asenteella pääsee pitemmälle kuin millään muulla. Pyrinkin jatkossa aloittamaan päiväni heti hyvällä tekemisen asenteella jotta pystyn kehittämään itseäni mahdollisimman tehokkaasti.