Otin lentomatkalle kuunteluun tämän Larssenin perinteisen kirjan, sillä ajattelin et nyt Ida kaipaa vähän selfhelppiä elämään, sillä olen ollut niin kujalla viime aikoina. Kirjan punainen lanka kuitenkin siinä, että kaikissa meistä on potentiaalia olla paras mahdollinen versio itsestämme ja kehittyä siinä jatkuvasti, vaikka aina ei välttämättä siltä tuntuisikaan ja se on ihan OK olla välillä vähän kujalla ja kuutamolla itsensä kanssa. Kirjassa oli pääaiheita, joista viisi jäi minulle parhaiten mieleen, ja joita pystyin parhaiten omaan elämääni heijastamaan. Huomasin kuitenkin, että nämä äänikirjat ei kyllä ole minua varten. Ajatukset lähtivät helposti harhailemaan ja välillä huomasin, että olen kokonaisen kappaleen miettinyt ihan omiani.

1. Tavoitteet

Larssenin mukaan yksi tärkeimpiä asioita elämässä on tavoitteiden asettaminen sekä niiden seuranta. Niiden pitää kuitenkin olla realistisia sekä mitattavissa olevia. Olen paljon miettinyt omia tavoitteitani etenkin koulun ja opintojen suhteen ja tajunnut, että se on yllättävän hankalaa miettiä mitä haluaa oppia ja mihin suuntaan opintoja vie, että niistä oppii. Vertaan sitä todella paljon urheiluun missä minusta on paljon helpompi asettaa ja seurata omia tavoitteitaan esimerkiksi kilomäärissä. 

Opinnoissa tulee oppia huomaamatta aivan päivittäin ja, jos mietin esimerkiksi tuota Arten kirjanpitohommaa niin opin siinä jatkuvasti, mutta konkreettisten oppitavoitteiden asettaminen tuottaa ongelmia, koska se ei voi olla ”haluan oppia kaiken”. Näissäkin pitäisi miettiä enemmän pieniä askeleita ja nimenomaan pienen aikavälin tavoitteita kuin heti ajatella isosti niin kun mulla on välillä vähän tapana. Henkilökohtaiset ja ammatilliset tavoitteet ovat myös asia erikseen ja välillä huomaan, että ne menevät kyllä ihan ristiin tai ennemmin sekoittuu keskenään. 

02. Priorisointi

Priorisoinnissa mä koen olevani hyvä, mutta välillä se kieltämättä taipuu sille puolelle, että teen ensin ne asiat mitkä kiinnostavat eniten ja sitten jätän viimetippaan vähemmän kiinnostavat asiat. Olen nyt keväällä enemmän priorisoinut itseeni ja omaan hyvinvointiin. Olen yrittänyt saada etenkin unen ja ravinnon kohdalleen, koska viime syksynä laiminlöin niitä huolella ja sehän kostautui. Totta kai aina pitäisi muistaa priorisoida ensin itsensä ja sitten vasta muut asiat kuten työt, mutta myönnän, että välillä se unohtuu, mikä on vähän huono asia. 

Olen kyllä huomannut, että priorisointi on taitolaji etenkin työelämässä eikä kaikilla välttämättä ole sitä taitoa samalla lailla. Olenkin saanut tästä taidosta työelämässä kehuja. Priorisointi vaatii pelisilmää siinä missä moni muukin asia ja on mielestäni yksi itsensä johtamisen kulmakivistä. Totta kai minullakin välillä leviää pakka, kun ei tiedä mistä aloittaa, mutta monesti sekin alkaa selkiintymään, kun laittaa asiat esimerkiksi paperille ylös ja katsoo siitä, mikä on tällä hetkellä tärkeintä. 

03. Kalenteri

Larssen vannoo tehokkaan aikataulun nimeen ja etenkin suuret häiriöntekijät pitäisi osata poistaa, jotta itsensä kehittämisen eteen tulisi mahdollisimman vähän jarrua matkalle. Mä en voisi elää ilman kalenteria ja merkkaan sinne treeneistä lähtien kaiken. Se on helpottanut akatemian arkea aivan älyttömästi, ja mä edelleen mietin että, miten jotkut voivat akatemialla muistaa kaiken ilman minkään näköisen kalenterin käyttöä!? Kalenteriin pitäisi itse muistaa merkata myös ne vapaapäivät ja pitää puhtaasti päiviä, milloin vain makaa sohvalla ja katsoo koko päivän netflixiä ja vain olla. Mä olen todella huono pitämään tämmöisiä päiviä koska minulle tulee aina morkkis niistä päivistä, jos ei ole saanut mitään tehtyä. Olen aikaisemmin puhunut aikaansaamattomuudesta ja se taas ei heijastu tänne koska ne hetket sitten heijastuvat kotitöihin. Olen aikaansaamaton töiden suhteen, mutta en kodin. Havahduin yksi päivä siihen, kun pesin vanhalla hammasharjalla vessan saumoja 10 aikaan illalla, koska olin nukkunut sinä päivänä vähän pidempään niin piti saada jotain konkreettista aikaiseksi, ettei aika mene ”hukkaan”. En tiedä onko tämäkään kovin tervettä 😀

04. Itsensä kehittäminen

Itseni kehittäminen on kohta mitä laiminlyön liikaa ainakin oman teoriapohjan kehittämistä. En tiedä oikein mistä se johtuu, että kirjojen lukeminen ei innosta ja tuntuu pakkopullalta, vaikka mekin saamme ihan täysin valita kirjat mitä luemme. Voi olla, että on jotain peruskoulun aikaisia traumoja siitä, kun sanottiin mitä pitää lukea ja harvemmin ne kirjat olivat kovin innostavia. Olen kuitenkin huomannut, että olen tässä vuoden aikana jo hitusen enemmän alkanut siitä hommasta tykkäämään ja varsinkin kaikki junamatkat kotiin olen usein käyttänyt juuri kirjojen lukuun tai reflektioiden kirjoittamiseen. Tätäkin kirjoitan tässä lentokoneessa matkalla takaisin Suomeen. Nämä ovat hyviä hetkiä kirjoittaa koska ei ole nettiä käytössä, joten ylimääräiset häiriöntekijät ovat poissa. Pitäisi varmaan kotona katkaista netti niin sielläkin maistuisi kirjoittaminen eri tavalla.

Oman itsensä kehittäminen on mielestäni helpompaa silloin kun konkreettiset tulokset tai opit näkee heti. Urheilu on iso osa elämääni ja jotenkin tätäkin on helppo sinne peilata. Taidan olla hieman malttamaton itsensä kehittämisessä. Kirjaa lukiessa ei välttämättä edes tajua mitä siitä oppii tai saa vaan sen huomaa vasta pienen ajan jälkeen, kun itsellä ainakin tulee semmoisia ahaa elämyksiä. Joillekin ne voi tulla jo lukiessa, mutta itse huomaan että aivot tarvitsevat pienen hetken asioiden muhimiseen ennen kuin opin tajuaa.

Kirjassa puhuttiin hengitysharjoituksista osana itsensä kehittämistä ja meilläkin tiimissä tuntuu olevan paljon meditointia liikkeellä. Olen päättänyt itsekin antaa mahdollisuuden tälle. En ole vielä testannut, mutta ajattelin viikonloppuna kokeilla. Mitkään hitaat esim. staattiset urheiluharjoitukset ei ole oikein mun juttu niin mielenkiinnolla odotan mitä tuntemuksia tämä minussa herättää. 

05. Motivaatio 

Motivaatio kulki kirjassa mukana jollain tavalla koko ajan ja kyllähän se liittyy kaikkiin yllä mainittuihin asioihin jollain tavalla. Larssenilla on vahva viesti, että olemme kaikki vastuussa omasta motivaatiostamme ja sen johtaminen on tärkeää. Meillä kaikilla on varmasti omat asiamme mitkä meitä motivoi eteenpäin, niin sisäisiä kuin ulkoisiakin, mutta niistäkin on hyvä tunnistaa ne omat tärkeimmät motivaation lähteet.

Mun oma paras motivaattori on onnistumiset ja sen tunne. Suurimpia onnistumisen tunteita olen saanut urheilun parissa, mutta kyllä niitä opinnoissakin tulee. Työelämässä onnistumiset tajuan monesti vasta pienen ajan jälkeen tai vasta silloin kun siitä kuulee kiitosta jälkeenpäin. Akatemialla minun on vaikea miettiä nyt yksittäistä onnistumisen hetkeä, mutta kyllä niitäkin on ollut jatkuvasti pitkin opintoja. 

En voi kieltää, etteikö raha minua motivoisi eteenpäin. Minut on pienestä pitäen opetettu tekemään töitä ja se, ettei raha kasva puussa. Olen aina joutunut tekemään jotain asioiden eteen, jos olen jotain halunnut. Pienenä minusta tuntui epäreilulle, kun kavereiden ei tarvinnut kotona tehdä niin paljon kuin minun, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna koen, että se on ollut vain positiivista. Totta kai maaseudulla on luontaisesti enemmän kotitöitä, kuin kerrostaloasunnossa kaupungissa, mutta ei sitä aina silloin ymmärtänyt. Maalla asuminen on ollut iso rikkaus mitä ei ole osannut arvostaa, koska se on ollut aina niin itsestäänselvyys. Tänä päivänä niinkin pieni asia kuin puusauna on luksusta, vaikka pienenä saunomaan pääsi vaikka joka päivä niin halutessaan.