Olen viime aikoina miettinyt paljon omaa tulevaisuuttani ja lähinnä sitä millaisia tavoitteita minulla on. Nappasin kirjastosta reissulle lukuun tämän kirjan, ja tätä oli ihan mukava lukea auringon oton lomassa ja vähän miettiä omia fiiliksiä ja tuntemuksia. Tiimi haastoi minut ja Jessikan menemään yhdessä kahvilaan ennen lomaani ja puhtaasti olemaan omien ajatusten kanssa ja kirjoittaa niitä ylös. Aika nopeasti tulimme molemmat siihen tulokseen, että tuollainen niin sanottu pakotettu itsensä tutkiskelu ei toiminut kummallekaan, mutta nyt minulla on ollut paljon aikaa ajatella auringon alla ja vaikka kuinka minulle aina sanotaan, että pitäisi oppia relaamaan muuallakin kuin espanjassa niin huomaan tätä tässä lentokoneessa kirjoitteessani, että on taas saanut ajatuksia laitettua järjestykseen ihan huomaamatta. 

Kirjassa heti alussa mainittiin oravanpyörä ja kuinka me siihen ihan huomaamattamme aina päädymme. Kirja oli selkeästi kirjoitettu n. 30–40-vuotiaille naisille jotka ovat jo työelämässä ja heillä on jo mahdollisesti perhettä. Pystyin kuitenkin samaistumaan kirjan esimerkkeihin. Tiimiakatemialla kun teemme itse oman kalenterimme viikoksi niin se tuo vapautta ja vastuuta. Vaikka voinkin käydä treenaamassa tai kampaajalla kesken päivän niin olen silti yhteyksien päässä koko ajan ja tavoitettavissa lähes 24/7. Kirjassa tätä tilannetta kutsuttiin aikapulaksi, kun työt ovat läsnä aina, minne menetkin, vaikka kalenterisi on joustava. Huomaan itsekin, että näin se vähän on ja esimerkiksi viesteihin vastaan ihan mihin kellon aikaan vaan, jos en vain ole nukkumassa. 

 Olen nyt kevään aikana ollut todella aikaansaamaton jostain syystä ja en tiedä johtuuko se tästä aikapulasta vai siitä, että mulla meni aika lujaa viime kesänä ja syksynä ja vähän semmoinen duracell pupu meno kesti helmikuun alkuun asti, jolloin tuli stoppi. Kroppa vaati unta ja paljon. Vetelin 10 tunnin yöunia enkä muista oliko maaliskuussa päivää, jolloin en olisi ottanut päikkäreitä. Otin silloin myös treenien suhteen vähän rennommin, mutta huomasi kyllä miten paljon pirteämpi oli aina kun siellä kävi. Mutta tämä on saattanut vaikuttaa siihen aikaansaamattomuuteen, saatan aloittaa monta hommaa, mutta mitään en saa loppuun asti tehtyä ja se tässä onkin ollut vähän outoa, koska en yleensä ole tämmöinen ja nyt hommat kerääntyvät taas loppukevääseen. 

Unelmat ja ura

Kirjoitin muistiinpanoihini kysymyksen mitä haluan tehdä elämälläni? Tätä olen monesti miettinyt ja jotenkin olen hukassa tämän kanssa isosti. Tuntuu jotenkin, että ihmiset ympärillä vievät uraansa ja projekteja eteenpäin hirveällä draivilla, mutta itse olen ihan kujalla siitä mitä haluaisin tehdä. Sanon usein, etten stressaa asiaa vähän muille vakuutellen, mutta kyllä se aiheuttaa välillä vähän harmaita hiuksia. Siksi mää ehkä myös juoksenkin noissa rahahommissa, koska tuntuu että aika valuisi hukkaan, jos vain pyörittelisin peukaloitani akatemialla ja merkkaisin ne tunteihin. Varmaan sekin voisi välillä tehdä ihan hyvää…

Kirja kuitenkin painottui uraan ja etenkin rahaan niin aloin tosissani miettimään omia unelmia ja tavoitteitani. Mun unelma-ammatti on pienestä pitäen ollut lentoemäntä ja niin se on jollakin tasolla edelleen, mutta olen torpannut sen ehkä siksi, koska tiedän, että minussa on paukkuja paljon isompaankin sekä ihan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta. Tavoitteenani on tienata hyvin ja olla mahdollisesti taloudellisesti riippumaton. Tiedän itse, että raha on minulle motivaattori, koska se mahdollistaja, vaikka kaikkea sillä ei voikaan ostaa. 

Toinen iso unelma mikä mulla on se, että haluaisin asua oikeasti isossa kaupungissa ja nyt en puhu mistään Helsingistä vaan esimerkiksi New York tai Sydney voisivat olla semmoisia vaihtoehtoja. Totta kai ideaalitilannehan olisi se, että on työ mitä voisi tehdä mistä päin maailmaa vain, jolloin tuo olisi helppo toteuttaa ainakin näin paperilla, totta kai se vaatii järjestelyjä, mutta miksipäs ei? 

Tiedän, että olen kova tyttö tekemään töitä ja kun tiedän mihin haluan päästä, niin sinne mennään, vaikka kyynärpäätaktiikalla. Kirjassa kehotettiin tekemään ihan puhdas urasuunnitelma, jonka avulla voisi tehdä peliliikkeitä suuntaan, jos toiseen. Minä yritin tätä miettiä, mutta kuten aiemmin mainitsin, etten ole ikinä ollut itseni kanssa näin hukassa kuin nyt niin en saanut muuta aikaseksi kuin tyhjän paperin. Itseni hyviä ja huonoja puolia oli sen sijaan helpompi listata minkä voisi laittaa suunnitelman kylkeen, mutta siinäkin huomasin, että miksi on helpompi haukkua kuin kehua itseään?  Ei saisi olla vaatimaton, kuten kirjassakin sanottiin. 

Sijoittaminen

Kirjassa puhuttiin niin osake, rahasto kuin asuntosijoittamisestakin ja etenkin osakesijoittaminen on kiinnostanut minua pitkän aikaa, mutta en vain jotenkin sitäkään saa aikaseksi aloitettua. Olen kyllä ottanut tavoitteeksi, että kesällä perehdyn niihin, kun minulla on enemmän aikaa eikä tarvitse muita juttuja miettiä. Toinen sijoituskohde mikä mua kiinnostaisi on asuntojen flippaus. Totta kai siihen tarvitsisi ensin vähän pääomaa ja enemmän ymmärrystä noissa laina-asioissa. Se on kuitenkin sellainen mitä en opiskelujen aikaan varmastikaan pysty aloittamaan niin siksi se on jääny vähän taka-alalle ja enemmän ajatuksen tasolle. Sen kuitenkin tiedän, että oman asunnon haluan ostaa heti kun siihen on mahdollisuus. 

En tiedä oikein sainko tästä kirjasta mitään konkreettista oppia, siinä oli sekaisin itsensä johtamista sekä omia uraan liittyviä valintoja. Enemmän ehkä sain juuri omia ajatuksia unelmistani ja urasta kasaan. Kirjassa mainittiin, että pitää osata unelmoida ja isosti vaikka kaikki unelmat nyt eivät toteudukaan ja se on ihan ok.