Luin kirjan ”paranoidi optimisti”, jonka on kirjoittanut Risto Siilasmaa yhdessä Catherine Fredmanin kanssa. Olen ajatellut lukevani kirjan varmaan jo noin sata kertaa, kuitenkaan sitä tekemättä. Kirja on jostain syystä vaikuttanut tylsähköltä omassa päässäni. En tiedä miksi.

Onneksi kuitenkin luin kirjan, sillä sain siitä kyllä paljon irti. Kirjassa valaistaan Nokian muutosta vaikeina vuosina ja tämän lisäksi käsitellään johtamista ja kriisinhallintaa ja sen tuomia oivalluksia.

Kirjassa käsitellään erityisesti Nokian kohtaamia vaikeuksia ja muutoksia vuodesta 2008 eteenpäin. Nokian toimitusjohtaja Risto Siilasmaa sovelsi omia periaatteitaan johtamisessaan yhdistäen realistisen riskien arvioinnin ja optimistisen tulevaisuuden suunnittelun ja tällä lähestymistavalla Nokia onnistui navigoimaan läpi teknologiamarkkinoiden muutosten ja uudisti itsensä vaikeiden aikojen keskellä. Johdonmukainen ja joustava strategia osoittautui selviytymiskeinoksi Nokialle alan muuttuvissa olosuhteissa.

Kirjan ydinajatus, eli ”paranoidi optimisti”, on konsepti, joka kuvaa Siilasmaan lähestymistapaa johtamiseen. Tämä filosofia yhdistää jatkuvan varuillaan olon ja todellisuudentajuisen pelon optimistiseen tulevaisuusnäkemykseen. Siilasmaan mukaan on tärkeää omata kyky tarkastella tulevaisuutta erilaisten skenaarioiden kautta, valmistautua mahdollisimman huonoihin tilanteisiin, mutta samalla pitää yllä toivoa ja uskoa parempaan. Tämä lähestymistapa on merkittävä Nokian kaltaisilla teknologiateollisuuden yrityksillä ja muillakin nopeasti muuttuvilla aloilla, joissa epävarmuus ja muutos on jatkuvaa. Mielestäni tätä paranoidi optimisti lähestymistapaa tulisi hyödyntää yrittäjyydessä muutenkin ihan kaikissa tilanteissa. Toivoa, luottoa ja kipinää omaan juttuun on löydyttävä mutta myös mahdolliset uhkakuvat on otettava huomioon ja ns ”pelättävä pahinta”, jotta ollaan myös valmistauduttu kaikkein pahimpaan.

Nokian suurimmiksi ongelmakohdiksi koitui huono viestintä ja muutosnopeus. Kun ongelmat alkavat yrityksessä paisumaan ja niistä ei viestitä yrityksen sisällä kattavasti, alkaa tarinat kulkeutua yrityksen sisällä ja monesti paisua. Tämä luo epävarmuutta ja ärsytystä henkilöstössä, eikä kukaan tunne olevansa tärkeä osa yritystä, jolle tämä tieto ehdottomasti kuuluisi. On myös vaarallista sokaistua oman yrityksen toiminnalle huomioimatta ympärillä tapahtuvaa muutosta. Kun ajatellaan, että meillä menee hyvin ja nyt voidaankin ottaa rennosti, niin tiputaankin kärrystä aika nopeasti. Näin kävi myös Nokialle, kun ympärillä tapahtuviin muutoksiin ei reagoitu ennen kuin oli liian myöhäistä.

Harvoin optimistinen ja riskitietoinen kulkee käsikädessä. Siilasmaa sai yhdistettyä konseptissaan ja ajattelutavassaan nämä molemmat ja juuri tämän takia saikin Nokian nousemaan todella pahasta tilanteesta.

Kirjassa painotetaan menestyksen avaimen liiketoiminnassa ja myös henkilökohtaisessa elämässä olevan kyky yhdistää realistinen riskienarviointi rohkeuteen ja optimismiin. Tällöin on mahdollista tunnistaa sekä riskit että mahdollisuudet ja toimia niiden mukaisesti. Riskienarviointiin on olemassa kaikenlaisia eri työkaluja, riippuen aina tilanteesta ja kontekstista. Aina niitä ei vain tule otettua huomioon. Itse olen optimisti ja jos johonkin uskon niin saatan jopa tyhmästi mennä vain sen suuntaan, ottamatta huomioon mahdollisia riskejä. Tiimiakatemialla olen huomannut, että optimistinen asenne on hyväksi ja olenkin tykännyt sanoa, että mieluummin perse edellä puuhun kuin ei tehdä ollenkaan. Tiimiakatemian aikana saadut opit ja kömmähdykset on kuitenkin opettanut, että ehkä jotain asioita olisi voinut harkita, vaikka sen kaksi kertaa ennen tekemistä. Esimerkiksi satojen tuntien käyttö tapahtumaan, josta käteen jää vain muutama satanen opettaa paljon riskien huomioimisen ja punnitsemisen tärkeydestä. Nykyään onneksi on oppinut, että vaikka kuinka joku projekti kutkuttelee ja tuntuu super hyvältä jutulta, niin silti kannattaa ennakkoon huomioida mahdolliset riskit.

Paranoidi optimisti konseptin lisäksi kirja tarjoaa oppeja yrityksille selviytymään epävarmoista ajoista.

Skenaarioajattelu, eli valmistautuminen erilaisiin tulevaisuuden skenaarioihin, kuten pahimpiin mahdollisiin tilanteisiin, auttaa yrityksiä olemaan paremmin varautuneita odottamattomiin haasteisiin. Tähän työkaluna esimerkiksi skenaarioanalyysi, mikä auttaa hahmottamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia ja suunnittelemaan toimenpiteitä kunkin skenaarion varalta.

Joustavuus ja mukautuvuus: Kirja korostaa, että yritysten on oltava joustavia ja kyettävä mukautumaan nopeasti muuttuviin markkinaolosuhteisiin ja teknologisiin muutoksiin. Aktiivinen seuranta markkinoiden kehityksestä mahdollistaa myös nopean reagoinnin muutoksiin ja riskien tunnistamisen.

Rohkeat päätökset: Siilasmaan esimerkki Nokiasta osoittaa, että vaikeina aikoina rohkeat ja hyvin harkitut päätökset voivat olla avainasemassa yrityksen selviytymiselle ja menestykselle.

Rehellinen arviointi: Yritysten on oltava rehellisiä oman tilanteensa ja mahdollisten heikkouksiensa arvioinnissa. Tämä auttaa tunnistamaan ja korjaamaan ongelmia ajoissa.

Jatkuva oppiminen: Kirja painottaa jatkuvan oppimisen merkitystä. Markkinoiden ja teknologioiden muuttuessa yritysten ja niiden johtajien on pysyttävä ajan tasalla ja sopeuduttava uusin tilanteisiin.

Riskienhallinta: Tehokas riskienhallinta on keskeistä epävarmoina aikoina. Yritysten on tunnistettava potentiaaliset uhat ja kehitettävä strategioita niiden hallitsemiseksi.

Kirjassa mainitaan myös yrityksen viestinnästä ja läpinäkyvyydestä. Tehokas sisäinen ja ulkoinen viestintä auttaa varmistamaan, että kaikki yrityksessä toimivat ovat tietoisia riskeistä ja yrityksen suunnitelmista niiden hallitsemiseksi. Tämä lisää luottamusta ja yhteen hiileen puhaltamista.

Kirja antaa paljon vinkkejä ja oppia yrittäjyyteen. Kuten sanoin, olen vältellyt kirjan lukemista kauan. Onneksi kuitenkin luin sen. Tulevien projektien/työhommien suhteen aion opetella olemaan kriittisempi ja oikeasti ottamaan riskit huomioon.