Luin kirjan nimeltään Oivaltava oppiminen ja kerron nyt ajatuksistani ja oivalluksista, joita kirjaa luettaessa juolahti mieleen. Kirjassa keskityttiin ja käsiteltiin asioita, jotka vaikuttavat ihmisten tapoihin oppia ja opettaa erilaisia asioita. Minusta tuntuu, että valitsin tämän kirjan luettavaksi juuri sopivaan aikaan, koska mielessäni on ollut paljon kysymyksiä, miksi tiettyjä asioita opitaan ja, miten omaa oppimista voi tehostaa. Kirja avasi hyviä näkökulmia oppimiseen ja opettamiseen ja ainakin oivalsin sen, että oppiminen ei kaipaa nopeita niksejä tai aivojumppaa, vaan se vaatii oikeasti pitkäkestoista työskentelyä kiinnostavien ja merkityksellisten asioiden parissa.

Uusien asioiden oppiminen saattaa välillä aiheuttaa itsessäni ahdistusta, koska se edellyttää oman osaamisen reunalla toimimista ja itsensä ylittämistä. Tämä ahdistus saattaa johtua tietynlaisesta jumiutuneesta ajattelutavasta, joka on vuosien aikana kehittynyt erilaisten tilanteiden summana. Minusta tuntuu kuitenkin, että olen pääsemässä siitä koko ajan enemmän ja enemmän ylitse ja se johtuu tiimistä, jossa neljällätoista eri henkilöllä on oma näkemys tiettyihin asioihin ja myös muiden näkemykset ovat yhtä arvokkaita kuin oma näkemys. Olen huomannut, että mitä enemmän opin ja oivallan koko ajan asioita, sitä paremmin voin henkisesti ja fyysisesti. Kirjassa puhuttiin juuri kyseisestä asiasta ja siitä, että ihmisen jatkuva kehittyminen ja oppiminen on välttämätöntä, sillä ilman niitä ihminen menettää otteensa elämästä. Pystyn omien kokemuksien perusteella samaistumaan tuohon kyseiseen väitteeseen ja muistan aikakaudet, kun rajoitin omaa oppimistani, oli sillä suora vaikutus omaan hyvinvointiin ja yleiseen jaksamiseen.

Merkityksellinen tieto jää paremmin mieleen kuin merkityksetön. Kirjassa oli tämä lause ja, mitä se käytännössä tarkoittaa on sitä, että oppimista ja opettamista voidaan tehostaa liittämällä opetettuun asiaan, jokin merkitys, miksi asia on tärkeää oppia ja mihin opittua asiaa voidaan käyttää. Huomaan itse oppivani paremmin juuri tällä kyseisellä tavalla ja yhdistelemällä opittuja asioita mielessäni ja luomalla niille tiettyjä merkityksiä, huomaan muistavani merkityksellisiä asioita paremmin. Tälle kyseiselle oppimisprosessille käytetään termiä nimeltään syväprosessointi.

Olen huomannut myös nykyään oppivani asioita paljon paremmin, jos pystyn yhdistämään ne joihinkin vastoinkäymisiin. Tämä todennäköisesti johtuu juuri siitä, että jumiutunut ajattelutapani on koko ajan avoimempi ja ymmärrän itsereflektoinnin merkityksen, jonka syystä asioiden oppiminen on helpompaa. Kirjassa puhuttiin myös tästä osa-alueesta ja mainittiin, että ihminen oppii parhaiten silloin, kun on epäonnistunut ennakoimaan tilannetta aikaisempien sisäisten mallien varassa. Tämä vaan tosiaan vaatii oman ajattelutavan itsereflektointia ja sitä, että uskaltaa olla avoin epäonnistumisille.

Kirjassa luki, että tehokkaan oppimisen tunnuspiirteet ovat joustavuus ja kyky sopeuttaa oppimisstrategiat tehtävän vaatimusten mukaan. Aluksi en ymmärtänyt, mitä tällä haetaan takaa. Rupesin kuitenkin ajattelemaan asiaa tiimiakatemian näkökulmasta ja oman tiimin oppimisen näkökulmasta. Silloin ymmärsin, että sillä haetaan takaa, miten erilaiset ihmiset sopeuttavat omaa oppimista ja oppimisstrategioita tiettyjen asioiden oppimiseen. Eron huomaa esimerkiksi jo, kun miettii tiimin yhteisiä treenejä. Treenien vetäjien opettamistyylistä heijastuu suoranaisesti se tyyli, millä tavalla treenien vetäjä parhaiten oppii. Juuri tästä syystä aluksi meidän tiimimme treenit olivat hyvin erilaisia ja se oli mielestäni virkistävää, koska se pakotti ajattelemaan ja oppimaan asioita eri tavalla. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että jokaisessa treenissä rakenne on melkein täysin samanlainen ja, ehkä hiljaisesti olemme yhdessä tiiminä hyväksyneet, että jokainen treeni menee samalla rakenteella. Olen huomannut itsessäni sellaisen reaktion, että vaikka treenien aihe on jokaisella kerralla eri, tuntuu jokainen treeni samalta ja sen takia jumiutunut ajattelutapani saa lisää ravintoa ja uusien asioiden oppiminen vaikeutuu.

Kirjassa painotettiin, että hyvät tunnetaidot auttavat ihmisiä oppimaan ja kehittymään ja, että vastavuoroinen tunteiden säätely on osa ihmisen älykästä toimintaa. Tällä tarkoitetaan sitä, että osaa yhdistää tunteet ja oppimisen. Suurin tunne, mikä ajaa itseäni oppimaan lisää on motivaatio ja omassa jumiutuneessa ajattelutavassani ongelmana on se, että se korostaa ajattelemaan onnistumisia ihmisen ominaisuutena, eikä se motivoi kehittämään itseäni. Olen kärsinyt myös ongelmista oman motivaationi kanssa ja suurin tekijä, millä olen saanut motivoitua itseäni, on arkiluovuus. Tästä aiheesta luki myös kirjassa ja en aluksi osannut yhdistää sitä omiin tekoihini, kunnes rupesin ajattelemaan syvemmin. Arkiluovuudella siis tarkoitetaan sitä, että näkee normaalin arjen ilmiöt ja askareet uudessa valossa. Näin ennen esimerkiksi urheilun pakollisena asiana ja sen takia urheilu ei ollut itselleni mielekästä, mutta kun rupesin ajattelemaan asiaa eri tavalla ja kokeilemalla erilaisia tapoja urheilla, löysin itselleni sopivan tavan ja sen kautta yhdestä arjen haasteesta tulikin pysyvä rutiini, joka ohjaa viikoittain eteenpäin.

Haluaisin sanoa kirjasta palautetta sen verran, että suurin osa kirjan asioista oli itsestäänselvyyksiä, mutta sellaisia asioita, joita ei ole tullut ajatelleeksi. Sain tästä kirjasta todella paljon irti ja se haastoi oikeasti ajattelemaan ja oppimaan uutta ja kirja oli täydellinen juuri tähän elämäntilanteeseen, koska se vastasi moneen kysymykseen, johon en ole tiennyt tarvitsevani vastausta. Aion viedä käytäntöön kirjasta omaan arkeeni sen, että aion jatkossa yrittää aina tehdä oppimastani tiedosta merkityksellistä, että se olisi helpompi muistaa jatkossa. Haluan myös viedä omalle tiimille tietoon ja muistuttaa heitä, että jokainen oppii erilaisella tyylillä ja juuri sen takia meidän pitäisi käyttää erilaisia oppimisstrategioita.