Otin kuunteluun Risto Siilasmaan ja Catherine Fredmanin paranoidin optimistin. Kirja kertoo huikean draaman kaaren siitä, miten Risto näki Nokian laskun ja koki sitä hetki hetkeltä ja kuinka hän tämän kaiken jälkeen pystyi hyppäämään Nokian uppoavan laivan rattiin ja herättämään henkiin toiminnan taas uudestaan.  Alun (minun mielestäni) kuivahkon teknologia selostuksen jälkeen tuntui kirja hyvin mielenkiintoiselta ja se antoi valtavasti oppeja ja uusia näkökantoja liiketoiminnasta. Minusta kirjassa oli hyvin avattu myös hallituksen toimintaa, joka tähän asti ollut itselle hieman tuntematon puoli yrityksen toiminnassa.

Mikä ihmeen paranoidi?

Paranoidilla optimistilla tarkoitetaan sitä, että kun kaikki alkaa menemään suoraan sanottuna päin persettä niin siitä huolimatta pystytään luottamaan siihen, että kyllä tästä selvitään eli pystytään manifestoimaan positiivista ajattelua. Paranoidisuus taas ilmenee sitten siten, että vaikka asiat alkaisivat menemään kuinka hyvin, niin silti takaraivossa kuumottelee pieni epäilyksen tunne voiko tosiaan kaikki nyt mennä hyvin. Eli hyvällä tavalla kun kyseenalaistetaan toimintaa, niin se saa ennakointivalppauden heräämään. Miten tämä sitten voi olla hyvä ajattelutapa, jos juuri itsevarmuus pitäisi olla yksi johtajan parhaista piirteistä? ideana onkin mielestäni se, ettei näitä kahta katsota erillisenä toimintamana vaan yhdistämällä nämä piirteet syntyy aivan uusi toimintamalli, missä asioita enemmänkin ennakoidaan positiivisen ajattelun avulla. Johtajan varmuus minusta pääsee vasta oikein esille, kun tilanne on siinä pisteessä, että yrityksen ympärillä tilanne on kaoottinen ja tarvitaan johtajalta varmuutta, joka heijastuu työntekijöille toivona selviytymisestä. Se, että pystyykö hyvä johtaja kaiken kaaoksen keskellä heijastamaan alaisilleen varmuutta paremmasta tulevaisuudesta, on hyvin haastavaa ja jonka kuuluisi olla elinehto ihmisten motivointiin.

Mihin Nokian kaltainen johtava yritys kaatui

Yksi suuri ongelma Nokian hallituksen kohdalla oli todella huono viestintä. Kukaan meistä ei halua vastaanottaa huonoja uutisia. On sanomattakin selvä, että niiden kohtaamisia vieroksutaan ja Nokian tapauksessa niitä ei halutta kohdata ja niitä pelättiin. Iso tekijä on myös huonojen uutisten kohdalla, jos niiden syitä ei mietitä. Eivät ne uutiset voi koskaan parantuakaan, jos ne vain heitetään ylälaatikkoon käsittelemättönä. Tässä kohtaa olisi pitänyt nousta tuo lapsenomainen yltiö uteliaisuus, jotta olisi päästy syvemmälle näiden huonojen uutisten kanssa.

Toisena asiana huomasin muutosnopeuden olleen yksi iso osa kaatumista. Kun Nokiassa huomattiin muiden kilpailijoiden kehitystä ei heillä siihen reagoitu tarpeeksi nopeasti, koska ei haluttu nähdä mahdollisuutena sitä, että kilpailijat voivat painaa ohituskaistaa pitkin Nokiasta ohi. He olivat aivan liian tyytyväisiä omaan toimintaansa, jotta liike olisi ollut tarpeeksi nopeaa eteenpäin vievää enää siihen hetkeen, kun huomattiin kilpailijoilla tuotteissaan esim. tiettyjä ominaisuuksia. Maailman muuttuessa on myös yrityksien pysyttävä liikkeessä mukana ja tämä vaatii jatkuvaa oman toiminnan kehittämistä.

Kun Siilasmaa nousi hallituksen puheenjohtajaksi Ollilan jälkeen, oli heillä yksi selkeä johtamisen eroavaisuus.  Siilasmaa oli jo F-securen ajoilta asti hionut omaa yrittäjämäistä johtajuustapaa. Tässä juuri näkyy tämä paranoidin optimistin tyyli, jossa huomioidaan positiivinen ajattelutapa ongelmiin, mutta kyseenalaistetaan hyvässä rajassa sitä, että mikä vaan asia voi mennä pieleen. Tämä tapa on mielestäni hyvä ennakoinnin työkalu siihen, että tällä ajattelumallilla pystytään ”näkemään” ongelmat jo silloin kuin muut eivät niitä näe. Eli ideana on pysyä valppaana koko ajan ja nähdä ongelmat positiivisena muutoksina eikä oman toiminnan kuoppaamisena.

Oma johtajuus

Kun vertailen omia johtajuus näkemyksiäni Siilosmaan johtajuus metodeihin huomaan paljon samankaltaisuutta. Hän tuo useasti esille luottamuksen olevan yksi merkittävimmistä asioista, jonka olisi hyvä olevan elinehto yritykselle. Minulle on tärkeätä omassa johtajuudessani osoittaa luottamusta jatkuvasti. Tämän takia en tahdo tulla esim. liideriksi, joka ei luottaisi kehenkään vaan tekisi kaiken itse. Tähän olenkin juuri herännyt, koska itselleni on ollut vaikeuksia uskoa muiden tekemisiin, koska vauhti ei ole ollut yhtä nopea kuin minulla, mutta siihen olen nyt tehnyt muutosliikkeitä. Eli peräänkuulutan ehdottomasti mahdollisuuksien antoon ja siihen, että kiitokset ja palautteet kuuluvat päivittäisenä osana arkea. Ymmärsin lukiessani, miten iso merkitys jo pelkällä hymyllä on. Tämä on toinen asia, mihin olen nyt hieman kompastunut, koska olen tuonut välillä liikaa esille oman kireyteni. Siilasmaa kirjassaan sanoo myös sitä, että juuri vaativimmissa tilanteissa pitäisi pystyä säilyttämään eritoten tyyneys.  

Omassa johtajuudessani minulle tärkeätä on vastuun jako, kiitoksen anto, positiivinen ajattelutapa, esimerkillä johtaminen ja luottamuksen osoitus. Nämä kohtaavat Siilasmaan tapoihin. Viime aikoina en ole pystynyt tuomaan sitä normaalia positiivista Emiliaa niin läpi kuin olisin halunnut, vaan olen keskittynyt vääriin asioihin. Nyt olen kantapään kautta oppinut sen, miten oma tekeminen ja ulosanti säteilee muihin. Esimerkillä johtamisessa olen onnistunut hyvin, koska olen päässyt joka kerta tavoitteisiin. Olen pyrkinyt ja pyrin vielä tästä eteenpäin kahta kauheammin panostamaan kiitokseen ja palautteenantoon, jotta pystyisimme rakentamaan vahvempaa luottavaista tiimiä. Pointti siitä, että johtajan oma varmuus ja tyyneys heijastuu tiimin toimintaan niin hyvässä kuin pahassa on todella totta, koska miten ihmiset voivat motivoitua ja olla parhaimmillaan, jos ilmapiiri on kireä. Se ei vie tiimiämme yhtään eteenpäin vaan enempi laskee toimintamme tehoa.

Lopuksi

Kirjassa oli kerrottu hyvin rehellisesti asiat ja itse tykkäsin kirjasta, koska koen paljon samaistuttavuutta Siilasmaahan. Sen lukeminen toi myös realistisuutta omaan ajattelutapaani siitä, että mitkä riskit ovat, jos esim. itse perustaisin yrityksen ja miten tärkeätä oikea johtajuus on yrityksen kannattavuuteen.