Exit -kirjasarjan toinen osa päätyi lukulistalleni ennen ensimmäistä osaa, sillä kuulin tässä myöhäisemmässä kirjassa käsiteltävän useiden mielestä kiinnostavampia yrityksiä. Tässä kirjassa käsiteltävät yritykset olivatkin mielestäni hyvin mielenkiintoisia, sillä käytän tai olen käyttänyt useiden kirjassa esiteltyjen yrittäjien palveluita. Kuitenkin mielenkiintoisin itselleni kaikista oli Rovion ja Angry Birdisin perustaja Peter Westerbacka, sillä hän on luonut yhden kaikkien aikojen legendaarisimmista peleistä.

Useimmissa yrittäjien tarinoista nousee pintaan samoja piirteitä. Ilman hyvää tukiverkostoa sekä läheisten ja kumppaneiden apua kovinkaan moni näistä yrittäjistä ei olisi saavuttanut pistettä, joista he kirjassa kertovat. Hyvä tukiverkko on tärkeä, mutta erityisesti oma intohimo ja motivaatio ovat puskeneet nämä henkilöt eteenpäin yrityksensä kanssa. Kovin montaa kertaa kirjan aikana kuullut siitä miten ei jaksanut tai että joku heistä luovutti. Tämä on asia jota voisin itsekin kehittää, valitettavan usein taka-askeleet laskevat motivaatioitani, vaikka tiedän että se ei maailmaa kaada. Epäonnistumiset pitäisi käsitellä enemmän kuin kirjan yrittäjät, eli olla lannistumatta, ja kohdata ongelmat enemmänkin opin ja kehityksen paikkana kuin luovuttamisen syynä. Aika paljon siis asioita mitä menetyneiden yrittäjien voisi kuvitellakkin sanovan. Usein kerrottiin miten tärkeitä ihmisiä on ollut mukana auttamassa, miten pitää olla sitkeä eikä stressata liikaa ja tehdä vain kovasti hommia. Tarinoissa tulee vastaan ihmisiä, jotka ovat laittaneet kapuloita rattaisiin sekä auttaneet, mutta ilman molempia näistä kehitys olisi voinut olla paljon hitaampaa. Tärkeintä on että pää pysyy pinnalla ja kasvu jatkuu vaikka jotkut ovat ideastasi epäuskovaisia tai koittavat voittaa sinut bisnesnäkökulmasta.

Angry Birds ja Peter Westerbacka

Eniten kirjoitin muistiinpanoja Peterin tarinasta, sillä se kiinnosti itseäni näistä eniten. Olen itsekin monen muun lailla ollut Angry Birds- pelisarjan suurkuluttaja, muistan miten pienempänä pelasin iPadilla lintupeliä samalla kun join limsaa, jonka tölkin kyljessä komeili iso punainen lintu. Miten pelistä saatiin näin iso juttu? Peter kertoo että täytyy pystyä luomaan ilmiö, minkä hän onnistuneesti loikin. Tietysti pelin julkaisemisen ajoituskin oli aivan täydellinen. 2010 julkaistu peli sopi hyvin aikakauteen, jolloin älypuhelimat alkoivat tulla osaksi ihmisten jokapäiväistä elämää. Peter kertoi myös muita hyödyllisiä vinkkejä, joilla hänen yrityksensä nousi huippuunsa. Ilmiö luodaan erottumalla pienillä asioilla, projektien täytyy tuoda hyvinvointia ihmisille, ideoista täytyy puhua aina kuin ne olisivat maailman siistein asia, ei pidä stressata liikaa ja pitää puhua kaikille ihmisille kuin parhaille kavereillensa, eli ilman filtteriä. Rehellisyys ninittäin palkitsee. Hänen mielestään projekteissa täytyy olla asioita, jotka tuovat hyvinvointia ihmisille. Angry Birds on viihdykettä puhelimilla sekä tietenkin leluilla ja oheistuotteilla. Mutta Peterillä on myös muita projekteja, joiden tarkoitus on tuoda hyvinvointia. Hänen Ambitions Africa- projektinsa keskittyy koulutuksen, yrittäjyyden sekä viihtyvyyden lisäämiseen Afrikassa. Hänellä on myös Helsinki-Tallinna tunnelihanke, jonka tarkoitus on nopeuttaa liikkumista maiden välillä. Idea syntyi latitude 59 -tapahtuman illallisella, jossa hän sai idean hankkeesta jutellessaan Viron ulkoministerin kanssa. Hän on vienyt hanketta vimmatusti eteenpäin välittämättä saaneestaan kritiikistä, mutta Westerbacka on pysynyt tavoitteesaan jonka mukaan junat liikkuisivat tunnelissa 2024.

CAP-autokoulu ja Pekka Kari

Toinen mielenkiintoinen tarina tuli Pekka Karilta, CAP-autokoulun perustajalta. CAP oli aiemmin kuljetuksiin erikoistunut yritys, mutta myöhemmin bisnes muuttui autokouluksi, kun oikeataitoiset kaverit tulivat mukaan toimintaan. Pekka on pitkän linjan yrittäjä, ja henkeä bisnestä kohtaan hänellä on ollut jo pitkään. Ensimmäiset liiketoiminnat alkoivat hyvin nuorena isän autotallissa, tehden tauluja ja kotiviiniä. Isä tuumasi pojan tienaavan niin hyvin, että pyysi 30% tuloista palkkiona itselleen toimitilan vuokrasta. Intissä Pekka koulutti rekkakuskeja peruutusharjoituksissa, myöhemmin siirtyi siitä bussikuskien kouluttajaksi ja Transpointille ajotapakouluttajaksi. Koulutushommat sujuivat siis Karilta luonnostaan. Kun ajokoulutusyritystä perustettiin, olivat kilpailijat aikalailla paikkakuntien paikallisia perheyrityksiä, jotka saivat kaikki asiakkaat. Parhaimmat tekivät 200 tuhatta liikevaihtoa vuodessa. Karin yritys erottui muista hienoilla, moderneilla toimitiloilla joissa oli uusimmat ja parhaimmat puitteet ajamisen opettamiseen. Näistä mainittakoot netissä tehtävät teoriaharjoitukset. Hänen oppejaan yrittäjyydestä olivat jatkuva startuphenkisyys kaikessa toiminnassa, sillä oikealla asenteella saa hyvän maineen ja cv:n. Hän myös mainitsi nauttivansa haasteista, niinsanotusti mennä talsimaan polkuja mistä muut eivät ole menneet. Hänen mukaansa kaikki olisivat yrittäjiä, jos se olisi helppoa. Siksi oikeanlainen asenne on kaikki kaikessa.

Kirjassa oli muitakin hyvin mielenkiintoisia tarinoita. Kirjoitin kuitenkin tarkemmin vain näistä kahdesta, sillä ne olivat jääneet parhaiten mieleen. Kirja inspiroi minua hyvin paljon, kun sai kurkata menestyneiden yrittäjien urapoluille sekä päiden sisään.