Luin Katja Boxbergin ja Samppa Viikuna kirjoittaman kirjan päätös. Kirja käsittelee eri yritysjohtajien ja yrittäjien näkemyksiä päätöksen teosta. Mitä asioista käytetään päätöksen teon tukena, mitä asioita huomioidaan päätöksiä tehdessä ja ketkä päätöksiä oikeastaan tekevät. Valitsin kirjan, koska se on ajankohtainen tiimissämme. Päätöksen teko on tuonut satunnaisesti haasteita, kun ryhmäkoko on suuri.

Kirjasta päällimmäisenä jäi mieleen arvopohjan huomioiminen päätöksiä tehdessä. Lähes jokainen kirjassa haastatelluista painotti, että yrityksen arvot johtavat hyvin pitkälti tehtyihin päätöksiin. Kun yrityksen arvopohja on selkeä ja osa jokapäiväistä työskentelyä, on päätöksien teko huomattavasti helpompaa. Ei tarvitse kuin valita vaihtoehto, joka tukee parhaiten yrityksen arvopohjaa. Tietenkään asiat eivät ole näin mustavalkoisia, sillä päätöksiä tehdessä on pakko huomioida myös taloudellisia aspekteja ja tulevaisuudessa yhä enemmän ympäristönäkökulmaa. Toki ympäristönäkökulmakin liittyy vahvasti arvoihin.

Pohdin, että miten voisin tuoda tätä esille projekteissa ja tiimissäni. Ensimmäisenä tuli mieleen, että en äkkiseltään edes muista Elementialle asetettuja arvoja. Tiedän, että ne on tehty, mutta en muista niitä. Tämä kertoo siitä, että arvot eivät ole esillä arjen työssä ja se suoraan vaikeuttaa ryhmän päätöksiä.

Pelaajatcom-projektissa yrityksen arvot vaikuttavat tekemiseeni huomaamattomasti. Tämä johtuu siitä, että niitä on painotettu joka kerta, kun keskustelemme tulevasta sisällöstä ja mitä haluamme kuluttajille tuoda esille. Se helpottaa minun päätökseni tekoa. Kun tiedän, että vahvoja arvoja ovat hauskuus, rentous ja positiivinen välinpitämättömyys on minun helppo valita, minkälaista sisältöä tuotan. Jos minulla on useampi idea materiaalin tuotosta, valitsen aina vaihtoehdon, joka on hauskin.  

Konkreettisena tavoitteena onkin luoda yhdessä Hanneksen ja Pyryn kanssa vahvat projektin sisäiset arvot, jotta tulevaisuudessa työskentely ja päätöksen teko olisi mahdollisimman vaivatonta.

Useat yrittäjät toivat myös esille sen, että päätöksen teon rakenne olisi hyvä olla kristallin kirkas. Tällä tarkoitetaan sitä, että ryhmän ja yrityksen sisällä olisi olemassa säännöt siitä, kuka vastaa ja päättää mistäkin asioista. Tämä on ollut meidän tiimissämme ongelma, mikä tuotiin esille viisi toimintahäiriötä tiimissä synnytyksessä. Tiimiläisille ei ollut selkeää, että kuka päättää mistäkin asioista. Onko jokaisen jäsenen ääni yhtä arvokas kaikissa asioissa vai onko esimerkiksi jorylla tai tiimiliiderillä enemmän valtaa tai oikeuksia tehdä päätöksiä.

Tämä on asia, jota meidän pitäisi tiimissä lähteä korjaamaan. Tehdä selkeät raamit ja säännöt sille, päätämmekö jokaisesta asiasta ryhmänä enemmistö äänin vai saako tietyissä rooleissa olevat tehdä päätöksiä ryhmän puolesta. Saisiko esimerkiksi talouspäällikkö päättää itsenäisesti talousasioista. Tai saisiko tiimiliideri vapauden päättää esimerkiksi treeni aikatauluista ja viikkopalavereista. Kun säännöt tehtäisiin selkeiksi, ei tiimissä kuuluisi jatkuvasti soraääniä tehdyistä päätöksistä.

Tämä on toi myös minulle ongelmia toimiessani Pelaajatcom-projektissa projektinpäällikkönä. Projektin alussa ajatusmallini oli, että haluan antaa ryhmänjäsenille vapauden tekemiseen, enkä luoda liian tiukkoja raameja. Kannustin niin sanotusti rohkeisiin kokeiluihin ja annoin aikataulullisia vapauksia. Tämä kuitenkin johti tehottomuuteen, koska muut eivät olleet täysin tietoisia siitä, kuinka paljon pitäisi tehdä, joka johti reaktioon, jossa ei tapahtunut mitään. Jälkeenpäin ajatellessani minulle tuli myös sellainen olo, että projektissa ajateltiin sisällöntuotannosta tulleen ikään kuin vapaaehtoista. Sitä se ei tietenkään ollut, koska asiakkaalle oli kuitenkin luvattu tietty määrä tuotettua materiaalia.

Tämä johti siihen, että otin itselleni enemmän valtuuksia ja aloin tekemään itsenäisesti selkeitä päätöksiä mitä julkaistaan ja milloin. Työskentelystä tuli huomattavasti tehokkaampaa ja sisällön laatu parani. Tämä ei tietenkään olisi mahdollista, mikäli muut eivät olisi hyväksyneet päätettyä käyttäytymismallia. Tässä tapauksessa se oli kuitenkin paras ratkaisu kaikkien mielestä, koska sisällöntuotanto oli kaikille uusi asia.

Tunne on myös olennainen osa päätöksentekoa. Yhä suuremmissa määrin isoissa yrityksissä päätöksen teon pohjana pidetään numeroita. Dialogit hallituksen sisällä ja yksittäisten ihmisten mielipiteet eivät ole enää niin arvokkaita, mikäli ne eivät ole samassa linjassa numeroiden kanssa. Useampi kirjassa haastateltu oli huolissaan ilmiöstä. Monet pitivät intuitiota tärkeänä osana päätöksen tekoa. Elämä ei ole pelkkiä numeroita ja varsinkin perheyrityksissä tunteiden sivuuttaminen on jopa mahdotonta.

Kaiken kaikkiaan kirja kertoi todella laajasti päätöksenteosta ja siitä, kuinka laaja se onkaan käsitteenä. Päätöksiä ohjaa meidän menneisyytemme valinnat sekä ympäristö, jossa työskentelemme. On luonnollista, että nuorena saattaa tehdä enemmän niin sanottuja vääriä päätöksiä, koska kokemus on vielä vähäistä ja uskaliaisuus riskiin ottoon voi olla nuorella suurempi. Oppi ei kuitenkaan päätöksen teosta tule kirjoja lukemalla, vaan kokemuksen ja toistojen myöstä. Aionkin ottaa kirjasta kuitenkin yhden opin ylitse muiden. Tehty päätös on paras päätös. Tämä lause kiteyttää sen, että päätöksiä ei pidä pelätä, niitä täytyy tehdä.