Kuuntelin kirjan Valinnan paikka: Näin teet parempia päätöksiä, jonka on kirjoittanut Satu Pihlaja. Kirja ei ollut kovin mielenkiintoinen eikä syvään ajatteluun paneutuva. Tosi paljon esimerkkejä, joissa ei ollut tunnistettavissa montaa yhteistekijää tai muuta.

Pääpointti, joka jäi mieleeni, oli todella pieni työkalu päätöksien tekemiseen. Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa sinulla on paljon eri mahdollisuuksia tehdä asia x, etkä osaa oikein päättää mikä on järkevin tapa toimia. Todennäköisesti olet, koska tämä on todella yleistä ihmisillä, jotka pyörittelevät ajatuksia monesta eri näkökulmasta ja käyttävät luovaa ajattelutapaa. Itse olen semmoinen, että haluan ymmärtää kokonaisuuden tai muuten en osaa päättää. On helpompi tehdä päätös, kun ymmärtää kokonaisuuden ja tieto on tässä. Silloin ei myöskään paineet, stressi tai epäonnistumisen tunne ole niin suuret. Vaikka tekisin päätöksen ja olen tietoinen kaikesta ympäristötekijöistä ja muusta, niin jään päätöksen teon jälkeen miettimään sitä, että jos olisinkin tehnyt tämän asian näin niin olisiko se ollut sittenkin parempi tai teinkö väärän päätöksen yms. Aina ei ole yhtä oikeaa tapaa toimia ja silloin on hyvä pysähtyä ajattelemaan valintoja tarkemmin, jotta paras tapa toimia valitaan.

Työkalu, jonka kirjasta jäi parhaiten mieleeni, on tämä. Kun olet punninnut valinnat ja mahdollisesti löytänyt parhaan tavan toimia tilanteeseesi tai toimintaasi, niin perustele itsellesi kirjallisesti ylös miksi valitset tämän tavan toimia, miten se erottuu muista ja miksi se on oikea ratkaisu. Tällä tavoin, kun toimit, saat eniten ajatusta irti päätöksistä. Tätä voit käyttää moniin eri vaihtoehtoihin, jos päätöksenteko on vaikeaa tai et osaa päättää mikä tavoista on kannattavin. Mutta jos olet löytänyt potentiaalisen tavan toimia ja et uskalla tehdä päätöstä niin käytä tätä tapaa siihen niin voit perustella itsellesi, että olet tekemässä parhaan mahdollisen päätöksen sillä hetkellä ja se helpottaa jatkamaan eteenpäin. Jos olet jälkiviisas niin kuin suurin osa meistä, niin jälkeenpäin jos ajatukset pyörivät siinä teitkö oikean päätöksen sittenkään, niin sinun on helppo palata takaisin lukemaan omat perustelusi päätökselle. Itse tykkään punnita mahdollisuuksia ja muita toimintatapoja. Ratkaisun tekeminen ei ole aina helpointa. Usein olen yrittänyt pyöritellä ajatuksia päässäni ja muodostaa mahdollisimman monta eri toimintatapaa, joista valitsen järkevimmät ja käyn ne yksitellen läpi ja vertaillen niitä keskenään. Siltikään en osaa päättää, koska muuttuvia tekijöitä esimerkiksi voi olla jokaisessa päätöksessä muutama. Silloin en voi olla mistään täysin varma, koska muuttuvat/tietämättömät asiat tulevat esille myöhemmin päätöksen teon jälkeen. Niihin ei voi olla varautuneena useimmiten. Joskus on vain pakko tehdä päätös ilman suurempaa tietoa jatkosta tai asioista, ja se vasta stressaavaa onkin tehdä sellaisessa tilanteessa päätös. Siksi on hyvä itselle perustella se, miksi lähdet toteuttamaan asiaa x juuri tällä toimintatavalla. Saat itsellesi varmemman ja helpottuneemman fiiliksen tätä tapaa käyttämällä.

Itse tulen tätä varmasti kokeilemaan erilaisissa tilanteissa mitä vaan eteeni on tulossa. Jos en ymmärrä kokonaisuutta niin en haluaisi tehdä päätöksiä. ”Hutiloiden ei tule mitään” on ehkä yksi tavoistani ajatella päätöksien teossa. Jos en ymmärrä kokonaisuutta tai en osaa valita parasta ratkaisua niin se jää yleensä leijumaan, kunnes saan varmuuden johonkin ratkaisuvaihtoehdoista tai sitten se jää tekemättä. Yleensä tällaisissa kiperissä tilanteissa olen turvautunut puhumaan muille ja hakemaan heidän mielipidettänsä tai kantaa asioihin/valintoihin. Tästä tulee varmasti hyvä apukeino monissa eri tilanteissa ja varmaankin ensitöikseni esitän tämän toimintatavan tiimilleni Devetalle, kun tälle olisi mahdollisesti käyttöä. Esimerkkinä potentiaalinen käyttö tälle työkalulle olisi auttaa meidän seuraavan markkinointipäällikön valinnassa. Emme valitsisi halukkaiden kesken ainoastaan, vaan jokainen voisi pyöritellä eri tiimimme jäsenet ja perustella miksi kukin olisi hyvä tähän rooliin yrityksessämme. Tällä kokeilulla näkisimme millaisia ajatuksia jokainen saa irti tätä tapaa käyttämällä ja löytyisikö jotain erityisiä tai erikoisia pointteja mitä tämä rooli seuraavalta puolelta vuodelta vaatisi, ja miksi kyseinen henkilö olisi paras valinta tällä hetkellä.

Kokonaisuudessaan sain kumminkin omasta mielestäni hyödyllistä, motivoivaa informaatiota. Enemmän ajatuksia omat pohdinnat herättivät kuin itse kirjan tiedot, mutta tietenkin omia pohdiskelujani innoitti kirjassa mainitut eri lausahdukset ja mielen työkalut. Näitä ei ollut montaa ja oli varmaankin päätöksien teossa auttavia vinkkejä enemmänkin. Loppujen lopuksi oli todella kyllästyttävää kuunneltavaa, joten varmasti jotain hyvää informaatiota saattoi mennä ohikin, mutta en ole ollenkaan pettynyt koska tämä mielen työkalu, jonka esittelin, oli mielestäni mainio.