Vihaan tehdä päätöksiä. Ne tuntuvat aina niin lopullisilta, vaikka ne eivät sitä välttämättä olisi. ”Entä jos”-ajatus on itselleni hyvinkin tuttu ääni pääni sisällä, ja päätöstilanteissa tunnun usein lamaantuvan. Teen kuitenkin päätöksiä jatkuvasti, ja tätä on vaikea joskus jopa hoksata. Kun aamulla herään, teen päätöksen nousta sängystä – tai vaihtoehtoisesti painaa vielä pari kertaa torkkua. Päätän, mitä puen päälle ja syön aamupalaksi. Mitä reittiä kävelen tänään, mihin dialogiringissä asetun istumaan. Parhaimmillaan ihminen tekee jopa 35 000 päätöstä päivässä. Miksi silti ajattelen, että en osaa tehdä päätöksiä?

Rutiinit edesauttavat päätöksentekoa. On helppoa tehdä siten, miten on aina tehnyt ja mikä on toiminut aiemminkin. Päätöksenteko onkin vaikeinta tilanteissa, joissa ei ole aikaisemmin ollut.

Myös päätöksen nopean tekemisen tarve vaikeuttaa itse päätöksentekoa – itse tykkään pohtia ja puntaroida vaihtoehtoja kunnolla, enkä saa paineen alla ajatuksiani kasaan. Saatan kaupan sipsihyllyllä viettää helposti puolikin tuntia miettien, mitä sipsiä söisin. Joskus kamppaillessani kahden vaihtoehdon välillä paras tapa saada päätös aikaan on ollut molempien plussien ja miinusten karkea listaaminen ja vertailu.

Olen monissa palavereissa huomannut turhautumisen siihen, että päätöstä ei synny. Asioita, vaihtoehtoja ja ideoita kyllä pallotellaan, mutta päätöstä ei tehdä, jolloin jatkotoimenpiteisiinkään ei päästä. Olemme esimerkiksi Happy Secondissa todenneet tämän ongelman, ja pyrkineet nykyään siihen asenteeseen, että parempi kokeilla edes jotain, kuin jättää päätös tekemättä ja antaa kehityksen tyssätä. Ehkä olemme tähän asti olleet pelokkaita ja todenneet, että jos nykytilanne on ihan siedettävä, on parempi pysytellä siinä, kuin ottaa riski, että kaikki menee reisille. Päätöksenteko ei kuitenkaan tiimissä ole helppoa, sillä ihmisillä on asioihin oma näkemyksensä, kantansa ja mielipiteensä. Usein en jaksa perustella omaa mielipidettäni, jos huomaan että kukaan muu ei ole sen kannalla. Miksi minun ei ehkä kannattaisi luovuttaa niin helposti – ja millä asioilla voin sekä perustella omaa päätösehdotustani, että haastaa muiden? Mitä kaikkea päätöksentekoprosessiin ylipäänsä kuuluu? Kirjassa ”Päätöksen juoni” pohditaan päätöksentekoa, sen ydinalueita, laadukkuutta ja vaikutuksia niin syvällisesti, etten ajatellut sen olevan edes mahdollista tai relevanttia. Erityisesti 12 kohdan listaus päätösprosessin sisällöstä teki minuun vaikutuksen. Seuraaviin kysymyksiin pureutumalla päätöksenteosta saa laadukkaamman:

1.Löytyykö päätöksestä selkeä vastaus miksi-kysymykseen?

Miksi on hyvä alku kaikelle, mutta erityisesti päätökselle. En dumaa täysin intuitiivistäkään päätöksentekoa, mutta syy-seurausolettamus on hyödyllistä, kun omaa päätöstään haluaa perustella.

2.Tukeeko päätös yrityksen strategiaa?

Käytännössä kaikki, mitä yrityksessä tehdään, tulisi jollakin tavalla edesauttaa pääsyä yrityksen visioon ja olla olennainen välisteppi strategiassa.

3.Mitä ollaan päättämässä?

Mikä on oikeasti se ongelma, jota ollaan ratkaisemassa? Kuinka iso vaikutus sillä loppupeleissä on – ollaanko aikaa käyttämässä turhaan päätökseen, joka ei loppujen lopuksi ole niin merkittävä. Ongelman kiteytys on tärkeää, jotta päätös voidaan tehdä mahdollisimman oikein kohdennetusti ja käyttää siihen vain tarvittava määrä aikaa, energiaa ja resursseja. Jos Albert Einstein saisi tunnin aikaa ongelmanratkaisuun ja siitä ajasta hän käyttäisi 55 minuuttia ongelman pohtimiseen ja ymmärtämiseen ja 5 itse ratkaisuun, olisi ehkä hyvä miettiä, josko itsekin voisi käyttää enemmän aikaa ongelman ymmärtämiseen, kuin itse ratkaisevaan päätöksentekoon.

4.Tuottaako päätös arvoa asiakkaalle?

Asiakaskeskeisyys on tärkeää myös päätöksenteossa. Koska tietysti haluamme auttaa asiakastamme ja tarjota vain tarvittavia ratkaisuja, on tärkeää pohtia, mitä hyötyä asiakas päätöksestä saa – ja miten positiivisena myös asiakkaalle itselleen näyttäytyy se, kun ymmärrät hänen tarpeensa ja osaat siihen perustuen tarjota (tai jättää tarjoamatta) ratkaisua.

5.Ovatko intressit oikeat?

Kuka päätöstä tekee? Ajaako hänen tekemään päätös oikeasti yrityksen etua, vai jotakin hänen omaansa? Onko päätös jo tehty yhden ihmisen toimesta, mutta se muodon vuoksi tuodaan vielä muidenkin eteen? Luottamusta ei herätä se, että jokin asia näyttäytyy yhdelle ihmiselle erityisen hyödyllisenä, varsinkin, jos hän toimii itse päättäjänä. Varsinkin johtajan tulisi osoittaa sitä, kuinka hän toimillaan pyrkii ajamaan jokaisen etua, ei vain omaansa.

6.Mitä vaikutuksia päätöksellä on?

 Päätöksillä on väistämättä vaikutus, usein suurempi, kuin osaa ajatellakaan. Vaikka päätös todettaisiin oikeaksi ja parhaaksi, sillä voi piillä suuri vaikutus myös negatiivisesti esimerkiksi ilmapiiriin. Mikäli päätöksenä on esimerkiksi luopua asiasta x, se voi aiheuttaa silti haikeutta ja surua, vaikka päätös olisikin kaikkien parhaaksi. Päätös voi vaikuttaa niin yksilön, kuin koko organisaation yrityskulttuurin tasolla – ja on hyödyllistä muodostaa etukäteenkin skenaarioita, mitä vaikutuksia päätöksellä voi olla.

7.Onko päätös eettinen?

Niin kuin kaikessa yritystoiminnassa, myös päätöksenteossa arvot ovat suuressa roolissa. Tunteiden vallassa ihminen voi helposti unohtaa ne, mutta on tärkeää, että koko yritykseen vaikuttavat päätökset olisivat myös yhdessä allekirjoitettujen arvojen mukaisia. Kun päätökset tehdään arvot etunenässä, se osoittaa reiluutta kaikille organisaation jäsenille; arvo koetaan helposti yhtenä vahvimmista perusteista päätökselle, ja se on näin helppo ymmärtää yhteisöissä, jossa arvot yhdistävät koko porukkaa.

8.Onko vastuullisuuden annettu vaikuttaa?

On fakta, että vastuullisuutta ei voi enää nykypäivänä syrjäyttää päätöksenteosta. On mietittävä, mikä on tämän hetkisen tilanteen puitteissa paras vaihtoehto itsemme lisäksi myös yhteiskunnalle. Vastuullisuusvalinnat lisäävät parhaillaan asiakasluottamusta ja myyntiä.

9.Onko päätös juridisesti pätevä?

Koko yhteiskuntaa kannattelee hyvin pitkälti säädökset ja lait. Niitä ei ole turhaan luotu, eikä niitä turhaan noudateta. Ne usein antavat jopa itsestäänselvyyksiä päätöksenteon tueksi; teemme näin, koska laki käskee. Toki aina niistä ei osata ilahtua, ravintola-alalla ei hypitä riemusta anniskeluun liittyvistä säädöksistä ja ajankohtainen YEL-lakimuutos on saanut pienyrittäjät repimään päänahkaansa.

10.Ennakoimmeko tulevaa?

Päätös saattaa tuntua oikealta tässä hetkessä, mutta maailma muuttuu kokoajan yhä nopeammin ja nopeammin. Toimiiko päätös vielä parin kuukauden tai vuoden päästä? Voimmeko ennakoida päätöksenteossa jotakin, mitä ei vielä ole? Huomioimmeko tämän hetken, sekä tulevat megatrendit?

11.Luuletko tietäväsi kaikki vaihtoehdot?

Vaihtoehtoja on satavarmasti aina enemmän, mitä luulisi. Kaikista vaihtoehdoista voi modata sellaisen, että se on aina uusi vaihtoehto. Voi tehdä kompromisseja ja konsensuksia – harvat vaihtoehdoista päätyy päätökseksi sellaisenaan.

12.Käsitelläänkö päätöstä individuaalina?

On tärkeää muistaa, että päätöksiä tehdään jatkuvasti ja useampia, ja varsinkin, kun liiketoimintaa yritetään kehittää. Siksi on tärkeää, että kaikki samaa toimijaa koskevat päätökset tukevat toisiaan ja ennenkaikkea toimivat yhdessä – yhdestä asiasta päätettäessä on siis tärkeää huomioida muut ympärillä olevat päätösprosessit.

Päätöksen tekeminen ei siis ole aina vain vaihtoehdon a ja b väliltä mieluisemman valitsemista. Sen tulisi sisältää paljon analysointia, pohdintaa, vertailua, ennakointia, riskienhallintaa ja huomioonottamista. Sinänsä ironista, että esseen alussa pohdin sitä, miten huono olen tekemään päätöksiä, ja nyt totean, miten paljon sen tekemistä pitäisi vielä hidastaa ja pallotella useita kysymyksiä sen äärellä. Nämä 12 palasta kokoavat kuitenkin ennen kaikkea laadukkaan ja kestävän pohjan päätöksenteolle, mikä on varmasti parempi kuin intuitiivinen entten tentten-meininki. Välillä toki on hyvä myös mennä eikä meinata, tehdä kaikkia miellyttävä kompromissi tai jopa ääritapauksissa jättää tekemättä.

Päätöksenteko ei ole suoraviivaista, vaikka siihen kuinka hyödyntäisi systeemejä, ja se on varmasti yritysmaailmassa vaikea laji. Onneksi siinä voi kehittyä, ja uskon, että ensi kerran, kun olemme selkeässä päätöksentekotilanteessa, tuon tämän kirjan ajatuksia ilmoille ja tarkkailen, miten se vaikuttaa prosessiin.