Erilaisia persoonia löytyy maailmalta loputtomiin. Lähes kaikissa ihmisissä kuitenkin dominoi jotkin tietyt luonteenpiirteet. Jos pitäisi jaotella karkeasti yleisimmät luonteen piirteet, ne varmaan olisivat innostava, hallitseva, analyyttinen ja vakaa. Suurimmassa osassa meistä dominoi kaksi edellä mainittua piirrettä tai ainakin luonteemme ovat niihin taipuvia. Luin Thomas Eriksonin kirjan Idiootit ympärilläni, jossa ihmisten persoonallisuudet jaotellaan karkeasti näihin neljään edellä mainittuun tyyppiin. Punainen väri kuvastaa ihmisiä, jotka omaavat hallitsevan luonteen ja haluavat reagoida nopeasti. Keltainen väri kuvastaa ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti positiivisia ja heillä on erittäin myönteinen suhtautuminen lähes kaikkeen. Vihreä väri kuvastaa vakaita ihmisiä, jotka reagoivat tilanteissa rauhallisesti ja ajattelevat paljon myös muita. Sininen väri taas kuvastaa analyyttisia ihmisiä, jotka haluavat organisoida asioita tarkasti ja luottavat tieteeseen, sekä tarkkoihin laskutoimituksiin.

Erilaisten persoonien ymmärtäminen on yksi tärkeimpiä taitoja elämässä, mikäli haluamme parantaa kanssakäymistä ja tulla mahdollisimman hyvin toimeen uusien ihmisten kanssa. Minusta tuntuu, että olen ymmärtänyt erilaisia persoonia todella hyvin läpi koko oman elämän. Oikeastaan minkäänlainen persoonallisuustyyppi ei ole ollut sellainen, ettenkö pystyisi tulemaan helposti toimeen. Hyvänä esimerkkinä tästä on se, että minulla on paljon kavereita, jotka tuskin keskenään viihtyisivät juuri ollenkaan. Ja kyse ei ole siitä, että muuttaisin omaa käytöstä ja persoonaa jatkuvasti eri ihmisten kanssa. Mielestäni osaan ymmärtää ihmisiä hyvin ja tiedostan nopeasti mitkä asiat kullekin on tärkeitä. Paljon puhutaan sitä, että elämässä pääsee pitkälle, kun muistaa vain kultaisen säännön. Kohtele muita ihmisiä niin kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua. Se on totta kai kaunis ajatus ja se on monessa tilanteessa varmasti hyvä nyrkkisääntö. Todellisuus on kuitenkin se, että eri ihmiset voivat persoonallisuudellaan erota niin paljon toisistaan, että kultainen sääntö ei kaikessa olekaan paras ratkaisu. Mielestäni etenkin vahvojen persoonien on hyvä ottaa tämä huomioon. Vahvat persoonat voivat tykätä hyvinkin erilaisesta kanssakäymisestä, kun vakaat ja analyyttiset. Mutta mistä ihmeestä tietää miten sitten käyttäytyä? Siinäpä vasta kysymys. Sen voi oppia erilaisten ihmisten kanssa yleensä vain ajan kanssa. On myös tärkeää kiinnittää itse huomiota toisen ihmisen luonteeseen ja tehdä havaintoja siitä, mikä saa hänet onnelliseksi ja mitä hän arvostaa. Tietenkään aina ihmisten ei tarvitse olla asioista samaa mieltä. Mutta silloin, kun puhutaan johonkin tavoitteeseen pääsystä tai ihan normaalista kanssakäymisestä, jossa molempien tavoitteena on vain nauttia ajasta, voivat hyvinkin erilaiset ihmiset viettää laatuaikaa yhdessä. Näissä tilanteissa tärkeää on vain muistaa toisen arvot ja mieltymykset, ottaa ne huomioon ja arvostaa tätä kautta vastapuolta. Päästään taas tähän kysymykseen, että ole vain aito oma itsesi niin hyvä tulee. Tämänkin lauseen voi ymmärtää väärin. Mielestäni kanssakäymisessä ihmisten pitäisi analysoida sitä, miten omat arvot ja mieltymykset ovat ristiriidassa vastapuolen kanssa. Kun tämän asian osaa ymmärtää on varmasti molemmilla mukavampaa viettää aikaa. Totta kai asioista voi myös keskustella ja käydä juuri sellaista sanaharkkaa kuin haluaa, mutta silloin kun tarkoituksena on vain nauttia seurasta, voisi molemmat puolet ottaa persoonallisuuksien erot huomioon.

Kirjassa punainen väri kuvasti hallitsevia persoonia. Nämä ihmiset haluavat jatkuvasti saavuttaa enemmän ja enemmän. Heille kaikista tärkeintä on se, mitä voi tehdä seuraavaksi nykyisen tavoitteen saavuttamiseksi. He haluavat johtaa ihmisiä ja pysyä jatkuvasti äärimmäisen tehokkaina. Punaiset ihmiset ovat todella itsevarmoja, joskus jopa sokean itsevarmoja, joka voi helposti kostautua. Heille ei merkitse juuri mikään muu, kuin tavoitteiden saavuttaminen. Huomaan ripauksen punaista itsessäni. Tavoitteet ovat aina olleet korkealla ja olen aina miettinyt tätä hetkeä, eli mitä pitää tehdä juuri nyt päästäkseni eteenpäin. Uskon punaisista piirteistä olevan hyötyä eteenpäin pääsemisessä, mutta myös ihmisten ymmärtämisestä. Ymmärrän tavoitteellisia ja vahvoja persoonia aika hyvin, koska myös itsessä piilee hieman samoja piirteitä. Keltainen käyttäytymismalli taas kuvaa positiivisuutta. Keltaiset ihmiset ovat mukavia ja innostavia. He ajattelevat kaikesta aina positiivisesti ja näkevät hopeareunuksen kaikissa asioissa. Keltaiset henkilöt eivät pidä rutiineista, vaan ovat enemminkin fiilispohjalta eläjiä. He ovat poukkoilevaa tyyppiä, joiden on vaikea pitää fokus ja tavoitteet samassa suunnassa. Huomaan itsessäni sen verran keltaista, että osaan ajatella kurjissakin tilanteissa myönteisesti. Tämän enempää tuttua tässä tyypissä ei olekaan. Vihreä käyttäytymismalli on kaikista yleisin. Se on tasapainoinen ja vakaa. Vihreät ihmiset ajattelevat paljon muiden parasta. He reagoivat hitaasti asioihin, mutta haluavat kuitenkin onnistua. He ovat itsepäisiä ja usein myös epävarmoja. He kunnioittavat kaikkia ympärillä ja ovat tärkeitä tiimipelaajia. Punaisen kanssa tunnistan vihreää itsessä ehkä eniten. Tasapainoisia piirteitä löydän itsestäni paljon. Sininen käyttäytymismalli on taas kriittinen. He suhtautuvat uusiin asioihin realismin kautta ja sokeaa uskoa ei löydy heiltä lainkaan. Kaikki asiat on todistettava tieteen tai Excel-taulukon kautta ennen kuin niihin on minkäänlaista uskomista. He ovat harkitsevia ja ahkeria, mutta myös todella ahdasmielisiä. Itsestäni en löydä ollenkaan sinisiä piirteitä.

Oli todella mielenkiintoista oppia siitä, mitkä eri käyttäytymismallit tulevat keskenään toimeen parhaiten. Kirjassa käytiin hyvin läpi minkälaisten ihmisten kannattaisi työskennellä keskenään. Tästä voi olla todellakin hyötyä tulevaisuudessa, jos tunnistan esimerkiksi alaisissani joitain tiettyjä luonteen piirteitä ja yritän jakaa heillä työtehtäviä. Jos lähden vaikka omassa verkkokauppatoiminnassa luomaan jotain uutta ja minulla on pari työntekijää, pystyn heidän persoonallisuuksistaan päättelemään sen, miten roolijako kannattaa heidän kohdallansa tehdä parhaan lopputuloksen takaamiseksi. Esimerkiksi punainen ja sininen täydentäisivät toisiaan hyvällä tavalla. Punainen tuo tehokkuutta ja nopeita päätöksiä ja sininen tuo analyyttisyyttä ja laatua prosessiin. Samalla tavalla yhdessä hyvin työskentelevät myös vihreä ja keltainen. Vihreä antaa keltaiselle tilaa ja kuuntelee, sekä rauhoittelee keltaista sellaisissa tilanteissa, kun on tarvetta. Keltainen käyttää tilaa hyödyksi ja antaa ideoita. Molemmat ovat ihmisläheisiä. Totta kai erilaisia yhdistelmiä voi kokeilla, mutta kirja antoi hyvät tiedot siihen, miten rooleista saisi sellaiset, että ne täydentäisivät toisiaan.

Kirjaa oli mielenkiintoista lukea, kun sai aina joitain henkilöitä mieleen eri värien kohdalla. Tuntui, että pelkästään kirjaa lukiessa oppi muista ihmisistä enemmän. Jos jokin vahva piirre esiintyi jossain tuntemassani henkilössä, olivat muutkin värin piirteet hyvin tutun kuuloisia. Uskon, että kirjan tärkeimpänä oppina oli erilaisten ihmisten ymmärtäminen paremmin. Myös se, että esimerkiksi tehokkaassa tiimissä on oltava kaikkia värejä, jotta homma toimii mahdollisimman hyvin. Kun oppii muiden käyttäytymismallit, osaa ymmärtää niitä ja itseään on huomattavasti luontevampaa johtaa tiimiä.