Emmi Lehtomaa avaa kirjassaan Somevaikuttajaksi, somejulkkiksen työtä ja elämää. Somejulkkis onkin viime vuosina vakiintunut sana kuvaamaan ihmistä, jonka oma seuraajapiiri tuntee, mutta joka on suurelle massalle täysin näkymätön. Esimerkkinä kyseinen Lehtomaa, joka ilmeisesti on itse jonkin tason somejulkkis ja tubettaja, mutta jonka videoihin en itse ole koskaan törmännyt, vaikka YouTuben suurkuluttaja olenkin. Toki joukkoon mahtuu myös henkilöitä, jotka syystä tai toisesta ovat saaneet tunnettuutta myös oman seuraajapiirinsä ulkopuolelta, mutta suurin osa ei tähän koskaan yllä.

SOMEsta

Sosiaalinen media on muuttanut maailmaa samalla tavoin, kuin höyrykoneen keksiminen. Kuitenkin muutoksen vauhti on ollut järjettömän kova. Sosiaalisten medioiden käyttö alkoi toden teolla yleistyä 2010-luvun taitteessa. Aluksi homma olikin kavereihin, perheeseen ja tuttuihin yhteyden pitämistä, mutta kun mainostajat ymmärsivät käyttäjätietojen arvon, myös some muuttui. Facebook ja Google poistivat käytöstä kronologiset aikajanat ja alkoivat syöttää käyttäjille sisältö, jonka arvelivat kiinnostavan heitä. Pian perässä seurasivat muutkin some-alustat. Tällä hetkellä uusin suureen suosioon noussut alusta TikTok on alusta asti perustunut hyvin aggressiiviseen algoritmiin, eikä niinkään siihen, ketä tai mitä käyttäjät kertovat palvelussa haluavansa seurata.

Mainostus somessa

Kun algoritmit alkoivat esitellä käyttäjille muiden kuin oman lähipiirin tekemää sisältöä, syntyi tämä somejulkkisten luokka. Kenestä tahansa, jolla on sana tai keho hallussa, saattoi tulla someilmiö. Yhtäkkiä oltiin tilanteessa, jossa teinitytön videot keräsivät enemmän katselijoita kuin tv:n primetime-ohjelmat. Katsojat olivat vieläpä usein demograafisesti saman kaltaisia. Kuka hullu maksaa kymmeniä tuhansia euroja tv-mainoksesta, kun muutamalla kympillä, satasella tai tonnilla saa vaikutusalttiille katsojille tutun naaman mainostamaan suoraan kohderyhmälle. Sittemmin on tutkittu, että kun vaikuttaja suosittelee jotain tuotetta, katsojan alkeelliset aivot tulkitsevat sen lähemmäksi ystävän suosittelua, kuin mainosta. Samaan logiikkaan perustuu esimerkiksi tunnettujen huippu-urheilijoiden tai näyttelijöiden käyttäminen mainoksissa. Myös eri alustojen sisäänrakennetut kohdennettujen mainosten työkalut ovat auttaneet yrityksiä tavoittamaan asiakaskuntansa.

Sometyö

Kirjassa käydään läpi melko yksinkertaistaen ja valmiiksi pureskeltuna erilaiset somealustat ja monetisaatiomuodot niiden sisällä. Avainasemassa on kuitenkin alustalla kuin alustalla tarpeeksi laajan katsojakunnan saavuttaminen. Kun katsojakunta on saavutettu, kannatta miettiä mikä on se tekijä miksi he seuraavat juuri sinua. Kun tämä tekijä on määritetty, voidaan olla yhteydessä mainostajiin suoraan tai välikäsien kautta, elleivät he kerkeä lähestyä sinua ensin.

Perinteisestä markkinointityöstä somehomma eroaa kuitenkin merkittävästi sen takia, että siinä pelataan useasti omalla nimellä, naamalla, äänellä ja persoonalla. Katsojat ovat entistä tarkempia kuluttamiensa palveluiden ja tuotteiden taustoista ja yritysten toimintamalleista. Jos tietämätön somevaikuttaja sattuukin tekemään yhteistyötä ”väärän” firman kanssa, saattaa se poikia suurenkin haloon hänen oman kuplansa sisällä. Kommentoijat eivät aina (yleensä) ole niitä kaikkein rakentavampia näppäimistösotureita. Moni somevaikuttaja niin Suomesta kuin maailmaltakin on jättänyt homman sikseen tai ainakin joutunut pitämään omaehtoista sairaslomaa ilkeiden kommenttien ja vastausvideoiden takia.

Omat ajatukseni

Itse en ole mikään sosiaalisen median suurkuluttaja. Perinteisistä sosiaalisista medioista käytän aikaani oikeastaan vain Twitterissä. Twitteriin ei vaikuttajamarkkinointi ole vieläkään täysin juurtunut. Joitain yksittäisiä henkilöitä on, jotka ovat kyenneet luomaan Twitterbrändinsä asiantuntijuutensa ympärille, kaiken muun paskan jauhannan lomassa. Esimerkkinä tällaisesta henkilöstä on vakuutusmyyjä Katja Kurkinen. Haastattelin Katjaa ensimmäisenä akatemiakeväänäni. Hänen tarkoituksensa ei missään vaiheessa ollut käyttää Twitteriä myyntialustana vaan otti lähinnä kiinni mahdollisuudesta. Puhelinnumero kun oli jo valmiiksi julkisesti saatavilla verkossa, niin miksei sitä alkaisi Twitterissäkin mainostaisi. Jotain saman tyyppistä asiantuntijabrändiä voisin itsellenikin kehitellä.

Nyt on esseellä tarpeeksi mittaa pikkukirjaan nähden…