Vapaampi elämä 

Kirja on täynnä linkkejä ja vinkkejä, kuinka pystyt pääsemään haluaamasi työtilanteeseen. En lähde käymään näitä tarkasti läpi, sillä uskon, että lukijakaan ei halua sitä tältä reflektiolta. Oli mielenkiintoista lukea, kuinka Timothy Ferriss on itse onnistunut tässä työnteon vähentämisessään. Se inspiroi kovasti ja tiedän kyllä tavoittelevani itsekin jotain tämän kaltaista, mutta en ehkä aivan tässä määrin. Mielestäni siksikin olisi hyvä pyrkiä suhteellisen tulon kasvattamiseen, sillä siten saisin oikeasti aikaa rakastamilleni vapaa-ajan asioille. Jos tulevaisuudessa on mahdollista lähteä vaellus- tai ulkomaanreissulle silloin kun siltä tuntuu, niin olen kyllä täysin avoin tällaiseen elämään. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, jos ihmisellä ei ole vapaa-ajalleen tekemistä tai he kokevat pitkät vapaat ahdistavina ja mieltävät olon jopa levottomaksi, kun työ ei nyt satukaan olemaan pariin viikkoon se, mitä tehdään. Itse keksisin kyllä mielin määrin tekemistä ja kokemista, jos aikaa olisi enemmän käyttää tällaiseen.  

Olen 18-vuotta täytettyäni käynyt tasaisin välein reissussa, sillä en ole ollut ympäri vuotisesti töissä välivuosina, no nyt korona aika on toki vesittänyt melkein koko opiskeluaikani reissut, enkä nyt ole päässyt reissun kuin vasta kerran. Koen, että tällaisiin asioihin tulen jatkossakin laittamaan rahaani, oli tilanne elämässä tai maailmalla mikä hyvänsä, siksi suhteellisen tulon kasvatus kiehtoo, sillä voisin mahdollisesti lomailla ja tulotaso ei silti laskisi, jos on hoitanut asiansa oikein. Pienellä määrällä suuren hyödyn saaminen kiinnostaa ja siihen tämä kirja antoi todella konkreettisia neuvoja. En suuremmin toisaalta pidä tällaisista oppaista, sillä se meni jopa liian konkreettiseksi, mutta osasin kyllä lukea kirjaa siten, että hypin aina ne konkreettiset tehtävät ohi, sillä tiedän sitten tulevaisuudessa, mistä ne löydän jos tarvitsen niitä. 

Rajojen koettelua 

Ferriss on ehkä muutenkin hieman ääri-ihminen tietyissä, sillä ennen hänkin on ollut samassa oravanpyörässä ja tehnyt 80 tuntisia työviikkoja. Ehkä tämä on juuri se, mitä ihminen tekee, kun mitta on täynnä. Tavoittelee jotain aivan päinvastaista. Sekin ehkä kertoo jotain, että hän on voittanut kultaa Kiinan kansallisissa kickboxing kisoissa vain sillä, että hän etsi säännöistä heikot kohdat ja hyödynsi niitä. Ensimmäinen oli punnitus edellisenä päivänä, jonka jälkeen hän tankkasi todella paljon ja toinen se, että jos kilpailija putoaa korokkeelta kolme kertaa yhden erän aikana, vastustaja voittaa automaattisesti. Tästä saa ehkä kiinni siitä, että hän on ollut valmis etsimään rajoja, jotta tietää kuinka pitkälle voi mennä ja jos rajalle menemisestä ei seuraa mitään voi sen ottaa tavaksi.  

Tätä hän suosittelee muutenkin useassa eri tilanteessa, josta kertoo varmasti usein kuultu “on helpompi saada anteeksi kuin lupaa”. Kirjassa puhutaan luonnollisestikin paljon etätyöstä, sillä työ on vapaampaa etänä ja se mahdollistaa vapaa-valintaisen sijainnin. Kirjassa on tarkkoja ehdotuksia, kuinka esimiehelle voisi ehdottaa etätyöskentelyä. On versiota, jonka voi suunnitella etukäteen jo niin tarkasti, että toisen on vaikea sanoa ei ja versiota, jossa lähdetään maltillisesti liikenteeseen, kuten maanantain tai perjantain kokeileminen etätyöskentelynä. Tämä kirja kyllä sai ajatukset heräämään siihen, kuinka sidottua työ työpaikalla loppupeleissä on. En ole koskaan ennen koronaa ajatellut sitä mitenkään rangaistuksena tai ikävänä asiana, että työ tehtäisiin toimistolla, mutta nyt kun sain yhden kesän tehdä töitä vapaasti kotoa käsin voi jatkossa olla vaikeaa. Se, että saisi valita tekeekö toimistolla vai etänä olisi mielestäni hyvä veto, sillä uskon todella suuren osan ihmisistä valitsevan toimiston osaan työpäivistä ja tasapainottelevan sitä etätyön kanssa. On jo ainakin itselleni selvää, että etänä työskentely on tehokkaampaa kuin toimistolla, mutta ihmiset ovat sosiaalisia olentoja ja me kaipaamme muiden seuraa sen verran, etten usko, että kukaan katoaisi ikuisiksi ajoiksi omaan kotikoloonsa yksin vaikka se sallittaisiin. 

DEAL 

Kirja rakentuu DEAL lyhennelmän mukaan ja kirja kulkeekin näiden neljän kohdan läpi, jonka jälkeen uskon, että jokainen osaa navigoida työelämässä hieman ketterämmin ja omaa elämää helpottavammin. DEAL:n kirjaimet tulevat sanoista D niin kuin definition, joka tarkoittaa määrittelyä, E niin kuin Elimination joka suomennetaan eliminoinniksi, A niin kuin automation eli automatisointi ja L niin kuin liberation joka tarkoittaa vapautumista. Tämä ehkä avaa kirjan sisältöä paremmin, vaikkakin alussa tuntui hassulta, kun puhuttiin yhtäkkiä siitä kuinka tärkeää on tehdä hyvä diili, ja säikähdin jo, että minkäs myyntikirjan minä olinkaan napannut kirjakaupasta matkaani. Ja toisaaltahan tämä on täysin verrastettavissa myyntiinkin, sillä täältä kyllä löytää paljon vinkkejä saada tahtonsa läpi, mutta enemmän minä tätä luin siltä kantilta, kuinka voisin saada mielekkään elämän ja työelämän ja näiden kahden sopivan suhteen. Ennemmin kuin, että kuinka voisin tehdä hyviä diilejä. Tätä oli kuvailtu kirjassa seuraavasti: Todellisuuden kanssa voi neuvotella.Tiedettä ja lakia lukuun ottamatta kaikkia sääntöjä voi venyttää ja rikkoa toimimatta lainkaan epäeettisesti. Tätä kuvausta vastaan kirja kyllä tarjoilee vaihtoehtoja laidasta laitaan ja uskon, että jokaiselle tästä löytyy jotain sellaista mitä voisi matalalla kynnyksellä napata omaan arkeen, jopa niin ettei ympärillä olevat edes huomaisi. 

Iso kuva 

Vaikka Tiimiakatemiaa on jäljellä vielä vuosi ja keskityn pääosin hetkessä elämiseen, teen kaiken siten, että se edistää minua pitkällä aikavälillä. Voisin kutsua tätä esimerkiksi nimellä big plan tai life plan, sillä en katso kapeasti vain tähän hetkeen vaan mietin aina valinnoissani pidemmälle. Aina, kun teen jotain mietin myös, kuinka tämä hyödyttää minua tulevaisuudessa. Tietenkään kaiken ei aina tarvitse olla tulevaisuudetta hyödyttävää tai syy voi olla esimerkiksi se, että tahdon tehdä kyseisen asian kokemuksen ja opin kannalta. (esimerkkinä tapahtumapuolen projektit) Isot kuviot tahdon miettiä taustalle siten, että ne ovat oikeasti linjassa haaveideni kanssa, kuten Megatiimin johtorooli joka on lisännyt markkinoinnin sekä johtamisen osaamistani. Myöskin koulutusohjelmat niin markkinoinnista, kuin johtamisestakin vievät minua haluaamaani suuntaan. Nämä tukevat minua isossa kuvassa vielä vuosienkin päästä.  

Olen tietoisesti pyrkinyt siihen, etten enää lähtisi projekteihin, jotka eivät vie minua millään tavalla eteenpäin. Toki voi olla, että aina voisi oppia jotain uutta, mutta sanotaanko näin, että en kyllä myöskään nauttisi esimerkiksi ulkoistetusta buukkaustyöstä. Tästäkin siis voisi oppia uutta, en kiellä sitä, mutta veisikö se minua oikeaan suuntaan niin hieman epäilisin. Alkuvuosi tulee antamaan minulle uutta sysäystä uuteen suuntaan jo senkin tiimoilta, että lähden etsimään itselleni sopivaa toimeksiantajaa opinnäytetyölle. Odotan tämän prosessin aloittamista, sillä näen, että minun on tätä kautta helppoa päästä johonkin uuteen piiriin mukaan ja päästä oikeasti haastamaan itseäni keväällä ja kesällä uudenlaisen haasteen edessä. Toivon tosiaankin, että tulen löytämään hyvän tutkimuksen kohteen, sillä sen avulla innostuskin itse työn tekemiseen on taattu. 

Nyt kun mietin, kuinka tämän syksyn kirjavalinnat ovat suuntaani tukeneet olen varsin tyytyväinen valintoihini, sillä johtamisen kirjoista tulen varmasti hyötymään, vaikka ne eivät ole samalla tavalla muuttaneet suuntaa radikaalisti. Markkinoinnin puolella taas suuntaa ovat muuttaneet kestävä markkinointi, jonka seurauksena otin käteeni kirjan Rakastan ja vihaan vaatteita ja suunta kohti vastuullisuutta ja kestävää markkinointia on alkanut hahmottua. Näen suunnaan selkeämpänä, mutta sekin antaa minulle onneksi vielä rutkasti vaihtoehtoja, joita voin pohtia ja katsoa, mikä tuntuisi omalta. Uskon vahvasti vieläkin, että johtaminen ja markkinointi tulevat työhöni liittymään, mutta tulevatko ne olemaan mukanani yhtä aikaa niin sitä en osaa vielä sanoa. 

Vahvuuksien moninkertaistaminen 

Kirjassa oli jälleen muistutus siitä, kuinka tulisi kehittää vahvuuksiaan ennemmin kuin korjailla heikkouksia. ”Valinta on joko tulosten moninkertaistaminen vahvuuksien avulla tai vähittäisen edistyminen heikkouksien korjailussa, joka johtaa parjaimmillaan keskinkertaisuuteen.” Tätä täytyy alkaa pikkuhiljaa uskoa ja olla jatkuvasti korjailematta niitä aukkoja, joita ei hallitse ja itsekin olen tähän kaatunut useaan otteeseen akatemian aikana, sillä ajatuksena on ollut, että tulisin pärjäämään tulevaisuudessa työelämässä paremmin jos osaan enemmän ja isolta skaalalta. Mutta sehän on aivan mahdotonta ja päättyy juurikin uupumukseen. Ehkä se on aiheuttanutkin sen, että en enää ole tänä syksynä palautunut entisen lailla ja jaksaminen on hiipunut syksyn pimetessä. Vaikka loma kiireisimpään aikaan marraskuussa saattoi kuulostaa jopa minusta hurjalta, ei se oikeastaan olisi voinut tulla parempaan saumaan. Olo on paljon pirteämpi ja jaksaminen ei ole enää vaakalaudalla, joskin olen tehnyt varovaisemmin nyt töitä paluun ja flunssan jälkeen, sillä haluan varmistaa että tämä syksy sujuu loppuun asti mallikkaasti. On myönnettävä, että vauhti on ollut ehkä hieman liian kova siinä suhteessa että en ollut lomaillut akatemialle palatessa yhtään viime kesän aikana. 

Itselleni herättävä asia oli tulojen lakseminen sen suhteellisessa muodossa. En ole ajatellut tuota koskaan aiemmin, vaikka luettuani ymmärsin kyllä heti, miten tärkeää sitä on mitata. Suhteellisen ja absoluuttisen tulon ero ja se kuinka iso vaikutus tuolla on oikeasti, sillä jos työskentelee 80 tuntia viikossa ja palkka on suuri, mutta elämä on vain työtä verrattuna toiseen, joka tekee 20 tuntia viikossa ja tienaa vähemmän, mutta hänen elämänsä on rikkaampaa muuten. Kumpi voittaa? No henkilö, joka tekee 20 tuntia viikossa, sillä hän saattaa silti saada parempaa tuntipalkkaa, vaikka hänen vuosiansionsa eivät yllä tämän työnarkomaanin palkkaan, mutta hän onkin tehnyt huonon diilin, kun saavuttaa tietyn tulotason vain tekemällä järkyttävän määrän työtä.  

Oikeasti tärkeät työt 

Viimeiseksi vielä siitä, että jokainen voi tehdä työelämästään oman näköistä, jos on valmis tekemään hieman työtä sen eteen, että voi elää vapaampaa elämää työn ohella. Itse en edes haaveile toistaiseksi siitä, että tekisin noin vähän töitä kuin Ferriss, mutta ymmärrän sen, että minun tulee miettiä työntekoani kriittisemmin jatkossa, etten kuluta aikaani niin sanotusti turhiin asioihin, sillä osaan myös arvostaa vapaa-aikaani suuresti. Tähän malliin sopisi etänä tehtävä työ sopisi mainiosti, sillä kotona tehtyinä päivinä saisi puserrettua helpommin töitä  ja eritoten tehtyä mistä vain ja toimistolla ruokkisi enemmänkin omaa sosiaalista puoltaan. Tähän tarkoitukseen tässäkin kirjassa on esitelty 80/20 kaava. Olen nyt törmännyt tähän kaavaan useampaan otteeseen ja tässä kirjassa se oli aukaistu niin, että 80 % tuloksista tulevat 20 % vaivannäöstä. Tämä on kyllä todella paikkaansa pitävä, sillä työnteko ei ikinä ole niin tehokasta ja todennäköisesti tulee tehtyä ainakin johtorooleissa 80 % niitä asioita, jotka joku toinenkin pystyisi suorittamaan aivan yhtä hyvin. Jäljelle jäävä 20 % on niitä tärkeimpiä. Jos aihe yhtään kiinnostaa niin suosittelen kyllä nappaamaan tämän lukulistalle, mutta myös katsomaan sitä hieman kriittisesti ja päästämään kärjistetyimmät asiat hieman läpi sormien. Parhaassa tapauksessa kirja voi antaa sysäyksen jollekin uudelle, kuten kauan haaveissa olleelle muutokselle.