Näin valmennan voittajia oli yllättävän miellyttävää kuunneltavaa siitä miten Markku ”rive” Kanerva valmensi suomen jalkapallo maajoukkueen EM-kisoihin. Kirjassa sivu huomioita valmentamisesta antoi myös meritoitunut jääkiekko valmentaja Alpo Suhonen. Luin kirjan koska koen että yritys maailmassa ja urheilu maailmassa on paljon yhtäläisyyksiä varsinkin johtamis mielessä tai siis ainakin modernissa urheilussa. Rive on johtamisfilosofialtaan suomen parhaita valmentajia joten odotin kirjalta paljon.

Kirja keskittyy riven tapaan johtaa ihmisiä niin jalkapallokentillä kuin koulussa opettajana. Riven suurimpia vahvuuksia on selkeästi ihmislähtöinen valmentaminen rive keskustelee useasti yks yks keskusteluita kaikkien pelaajiensa kanssa eikä keskustele vain yksilö kohtaisista asioista vaan kysyy kaikilta joukkueeseen kuuluvilta mielipiteitä koko joukkueeseen vaikuttavista asioista. Rive haluaa luoda kaikille tunteen siitä että he ovat merkityksellisiä tällä tavalla rive pelaajan itsensä tietämättä osallistuttaa pelaajaa ja lisää hänen motivaatiota. Tälläinen toiminta sitouttaa pelaajan pidemmälle ajalle ja ajaa niin tiimiä kuin yksilöäkin eteenpäin. Vaikka rive haluaa tietää kaikkien mielipiteen asioista pitää hän joukkueurheilussa tyypilliseen tapaan viimeisen päätösvallan itsellään. Eli rive on silti tietyllä tavalla auktoritäärinen johtaja mutta ei itsevaltias. Tämä on mielstäni tulevaisuuden suunta melkein kaikissa työpaikoissa. Tiimiakatemialla johtaminen on täysin auktoriteetitöntä se on puhdasta kaverijohtamista ainakin meidän tiimissä. Mielestäni se ei toimi ehkä olen itse ihmisenä sellainen että miellän sen tarpeelliseksi että jollain on vastuu ja viimeinen sana asiasta. Voihan johtaminen tietenkin olla sitä että näytetään asioita eteen ja johdetaan sillä esimerkillä mutta eihän johtaja tiimiakatemia mallissa joudu tekemään päätöksiä. Tämä ei tietenkään ole mahdollista työelämässä jonkun pitää aina tehdä ne hankalat päätökset ja jonkun siitä on lopulta kannettava vastuu. Mietinkin että onko tiimiakatemian johtamismalli vain ”esimerkillistä” toimintaa vai totaalista vastuun pakoilua.

Riven johtamismallissa tulee myös vahvasti esille ihmisen kohtaaminen ihmisenä. Kaikilla meillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet joten kaikkia motivoi eri asiat. Johtajan pitää löytää ihmisen mielenkiinnon kohteet jotta se voi räätälöidä työtehtävistä motivoivia. Tälläinen esimerkki löytyy riven kirjasta kun hän oli opettajana ruotsissa. Rive opetti liikuntaa ja luokalla oli muutama skinari jotka eivät halunneet olla liikunta tunnilla. Rive sitten alkoi selvittämään mitkä asiat olisivat mukavia liikunnallisia juttuja nuorille skinareille. Poikia kiinnosti jalkapallo koska siinä oppii potkimaan se olisi hyödyllistä viikonlopun tappeluissa poikia kiinnosti myös nyrkkeily, punttisali ja muut vastaavat asiat. Sen sijaan että pojat olisivat lintsanneet liikunta tunneilta rive räätälöi heille omia juttuja jotta he olisivat edes paikalla. Esimerkiksi rive opetti poikia puntille perinteisen suunnistuksen sijaan pojat kävivät kaupunki suunnistamassa ja muuta vastaavaa. Skinarit eivät olleet enää yhtään tuntia pois paikalta. Tämä on mielestäni loistava esimerkki motivoinnin tärkeydestä ja siitä miten se motivaatio löytyy kun ihmisten kanssa keskustelee. Tiimiakatemialla me monesti koemme motivaation olevan kaikilla sama eli oppi ja mymmi mutta täällä on varmasti ihmisillä muitakin motivaation lähteitä. Ne varmasti löytyisivät jos niitä vaan haluttaisiin etsiä.  Eli pitäisikö tiimiakatemian toimintaa kehittää pois tietyistä oikeista ja vääristä ajattelu malleista ja oppia ymmärtämään meidän kaikkien erilaisuus oppia ymmärtämään se ettei yrittämiselle ole vain yhtä ja oikeaa tapaa. Oppia pois siitä miten akatemia oli parhaimmillaan kymmen vuotta sitten ja lopettaa haikailemasta kultavuosia. Maailma kehittyy ihmiset kehittyy kaikkia motivoi eri asiat ja tiimiakatemian pitää alkaa arvostaa omaa monipuolisuuttaan. Tiimiakatemian pitää pystyä organisaationa tuottamaan tiimiyrittäjille sisältöä joka on tarpeeksi haastavaa ja monipuolista jotta se tukisi kaikkien yli sadan tiimiyrittäjän kehitystä. Esimerkkinä käytän tämän viikon koulutusta konflikti hallinnasta koulutus itsessään oli hyvä mutta ei meille. Siitä puuttui kokonaan haastavuus se käsitteli pelkästään samoja asioita joita tiimiyrittäjät ovat käsitelleet koko vuoden ja oikeastaan kuinka montaa ihmistä se kiinnosti ehkä 30. Mites loput 70? Mitä heille tarjotaan? Tietenkin oppimisesta vastuu on minulla ja kaikilla muilla meistä mutta tuen sen saamiseen pitää tulla organisaatioilta. Tiimiakatemia takaisin ihmislähtöiseksi työpaikaksi!