Raha puhuu. Nuo sanat pääsevät suustani aika usein ja Juha-Pekka Raesten ja Hannu Sokalan kirjan Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä jälkeen luultavasti vielä useammin. Kirja ei todellakaan ollut mitään kevyttä luettavaa ja se saikin miettimään miten paljon suurilla yrityksillä loppujen lopuksi on valtaa tässä maailmassa. Suomessa heitämme vitsiä esimerkiksi S-mafiasta, mutta se on vielä pieni yritys maailman jättien rinnalla. Totta kai tämä listaus on puhtaasti kirjoittajien omaa mielipidettä, mitä yritykset listalle on päätyneet ja millä perusteilla, mutta oli siellä seassa hyviäkin juttuja. 

Omat ennakkoajatukset kirjasta olivat vähän skeptiset ja odotin siellä olevan osittain aivan eri yhtiöitä, kuin mitä siellä oli. Luulin listalla olevan esimerkiksi McDonald’sin kansanterveydellisistä syistä, mutta sitä siellä ei ollut. Yrityksiä oli kuitenkin listattu laidasta laitaan, joten vain yhtä näkökulmaa vaarallisuudelle ei ollut määritelty ja hyvä niin. Osa yrityksistä oli sellaisia mistä en ollut koskaan kuullutkaan, mutta silti sillä on vaikutusta myös omaan elämääni. Toiset taas olivat täysin yllätyksiä, kuten Walt Disney. Harmittomalta tuntuvat sadut ja tarinat kuitenkin vaikuttavat alitajuntaamme muuttamalla arvojamme sekä maailmankuvaa. Aikuisiällä olenkin huomannut katsovani Disneyn elokuvia aivan uusin silmin ja ymmärtäväni tarinat aivan uudessa valossa.

Lääkeyhtiöt listalla ei yllättänyt millään tavalla. Nehän vain hyötyvät siitä, että ihmiset sairastavat. Lääkeyhtiö Bayer oli listattu sijalle 29. He toivat aikoinaan heroiinin markkinoille yskänlääkkeenä. Listalla oli myös Yhdysvaltain opioidikriisin syyllinen Purdue Pharma. Aloin väkisin miettiä esimerkiksi omaa lähipiiriäni ja heidän sairauksiaan. Olen liian usein todistanut, että lääkärit määräävät suoraan lääkkeitä vaivaan, joka olisi hoidettavissa puhtaasti ruokavaliolla ja pienellä määrällä liikuntaa lisäämällä. Terveydenhuoltomme on jo tarpeeksi kuormittunut, niin siirretäänkö tällä vaan paskan osumista tuulettimeen pidemmälle? Saavatko lääkärit bonuksia lääkeyhtiöltä kirjoittaessaan tietyn yhtiön lääkkeitä resepteihin? Välillä istun näiden asioiden kanssa vähän liian syvällä foliohattu päässä.

Sotateollisuus on ollut tapetilla viimevuosina suuresti. Kirja on julkaistu vuonna 2021, jolloin vielä esimerkiksi Ukrainan kriisistä ei ollut tietoakaan. Lockheed on maailman suurin aseyhtiö. Se valmistaa esimerkiksi hävittäjälentokoneita ja ydinaseita. Myös Suomeen tulevat uudet hävittäjät tulevat tältä kyseiseltä valmistajalta. Sotateollisuus herättää varmasti osassa ihmisissä kauhun ja pelon ristiriitaisia tunteita. Näin armeijan käyneenä olen kuitenkin sitä mieltä, että tulemme tarvitsemaan sotateollisuutta nyt ja tulevaisuudessa. Totta kai meillä etenkin meillä Suomessa pitää olla aina pieni pelko perseen alla itänaapurin kanssa ja Ukrainan kriisin jälkeen olemme valmiimpia kuin aikaisemmin. Kaikki ei vain näy tavan tallaajalle sillä hysterian ja pelon luonti tekisi vain hallaa.

Datajätit

Ketään ei varmaan yllätä, että listaukseen oli päässyt monta datayhtiötä. Se kuitenkin yllätti, että top 5, oli neljä datayhtiötä. Jopa maailman vaarallisimmaksi yhtiöksi oli listattu Google, se yllätti. Muut listalla olevat on Facebook sijalla viisi, Amazon sijalla neljä ja minulle ainakin ennestään tuntematon Tencent sijalla kaksi. Kaikki nämä yhtiöt tietävät meistä paljon, Google eniten. Emme edes tajua miten paljon kyseiset yritykset keräävät meistä dataa puhtaasti verkkokäyttäytymisemme perusteella. 

Facebook ja Mark Zuckerberg ymmärsi sen jo aikoja sitten, millaista bisnestä voi ihmisten yksityisyydellä tehdä. Suuri osa ihmisistä jakaa kuitenkin todella avokätisesti arkeaan sosiaaliseen mediaan. Facebook omistaa nykyään myös Instagramin ja WhatsAppin, ja nämä muodostavat uuden yhtiön Meta nimen alle. En välttämättä uskalla edes ajatella, mitä kaikkea nämä kolme sovellusta tietää minusta, sillä ne ovat omien käytetyimpien listalla.

Olin ajatellut Amazonin olevan vain kiva ja helppo kauppapaikka netissä, enkä ollut ajatellutkaan, että se olisi myös yksi näistä suurista datayhtiöistä. Amazonin perustaja Jeff Bezos on myös maailman rikkain ihminen. Kirjassa hänen omaisuudestansa puhutaan sellaisin esimerkein, että ei tällainen pieni ihminen edes tajua millaisesta rahamäärästä on kyse. Amazonin rahavirta perustuu puhtaasti pilvipalveluiden myyntiin, vaikka usein se yhdistetään nimenomaan verkkokauppaan.

Yhteistä näillä kaikilla yrityksillä on rahan ja jatkuvat kasvun himo. Missä menee raja? Suuret yhtiöt kasvavat jatkuvasti ja suuret möröt ostavat pienempiä ”kilpailijoita” pois alta heidän katon alle. Kaikkihan me tiedämme, etteivät ne ole kilpailijoita. Suurilla yrityksillä on vain varaa sijoittaa enemmän rahaa niihin, jolloin nekin kasvavat. Itse en ainakaan aina edes tajua, kuinka moni yritys on linkittyneenä toisiinsa, jolloin markkinoille luodaan huomaamatta jonkinnäköinen monopoli asema. Suomessa tunnettuja monopoli aseman saaneita yrityksiä on VR ja Alko, mutta nämä leikkivät vielä hiekkalaatikolla maailman jätteihin verrattaen. Kirja saikin pohtimaan, että mihin asti yritykset voivat kasvaa ja mikä yhteiskunnallinen vaikutus niillä tulee olemaan. Faktahan se on, että ne vaikuttavat jo nyt maailmanpolitiikkaamme, mutta mihin maailma tulee menemään näiden yritysten jatkuvasti kasvaessa. Rahan himo usein valitettavasti sumentaa eettisen näkökulman. Mitä voisi tapahtua, jos nämä suurimmat yhtiöt lahjoittaisivat edes prosentin liikevoitostaan esimerkiksi Afrikkaan?

Olen usealta kirjan lukeneelta kuullut, että tulevaisuus pelottaa kirjan luettua. Kirja on julkaistu vuonna 2021 ja sen jälkeen maailma on muuttunut jo paljon. Googlen liikevaihtokin varmaan jo triplaantunut. Kirjassa oli kuitenkin yrityksiä, joita mietittiin luonnon näkökulmasta. Esimerkiksi Coca-Cola Company tuottaa jäätäviä määriä muovia. EU on kuitenkin viime vuosina tehnyt todella suuria harppauksia esimerkiksi kertakäyttömuovin käytössä ja Suomessakin jo lähes kaikki Coca-Cola Companyn käyttämät pullot ovat kierrätysmuovia. Emme tietenkään Euroopassa tai sitä vähemmän Suomessa tee näitä maailmaa pelastavia tekoja yksin, mutta pienet askeleet vievät pitkälle. Teknologian ja tietojemme hallinta on avainasemassa, kun katsotaan koko maailmamme hallintaa. Siitä kun eivät päätä enää valtiot vaan juuri nämä jatkuvasti kasvavat megayhtiöt. Raeste ja Sokala latelevat mielestäni ehkä liiankin synkän kuvan tulevaisuudesta ja mietin jopa, että ovatko he jopa vähän yrittäjyyttä vastaan. On kuitenkin hyvä tarkastella kriittisesti niitäkin yhtiöitä, jotka tuovat leivän pöytään monella