Kun lopetin kirjan lukemisen, mietin että en tiedä kuinka kirjoitan, sillä koin kirjan olevan hyvin informaatio painotteinen. Opin uusia asioita, mutta en halunnut kirjoittaa kopiota kirjasta tai jakaa niitä nippelitietoina. Halusin muodostaa omia ajatuksia ja hyödyntää niitä tulevissa projekteissa. Päätin etten kirjoitakaan heti, vaan mietin rauhassa. 

Viikko kului ja yhtäkkiä huomaan kertovani epäröivälle kaverilleni, että tiesitkö että sun aivot voi kyllä oppia, vaikka nyt susta tuntuu, ettet vain opi?

Lisäksi huomasin miettiväni kirjassa puhutun musiikin vaikutusta aivoihin. Tajusin, että se vaikuttaa myös Alzheimeria sairastavalle mummulleni. Kuuntelemme usein vieraillessani vanhoja lauluja, ja hän muistaa monet sanat ulkoa, vaikkei muista edes omaa nimeään. 

Ajatuksia kirjasta:

Kirjassa painotettiin unen tärkeyttä oppimisen kannalta. Mikäli opiskeltavaan asiaan käyttää aikaa 5 tuntia, kannattaa se jakaa useammalle eri päivälle. Kaikki tieto jäsentyy aivolokeroihin unen aikana, joten mikäli opiskelee samaa asiaa monta tuntia kerrallaan, aivot joutuvat nähdä extra paljon vaivaa tiedon tallettamiseen.

Kirjassa kerrottiin sisäisen motivaation tärkeydestä. Usein yritämme palkita itseämme ulopuolisilla tekijöillä, jonka takia aivomme ovat valitettavasti tottunut siihen, että kun oppii tai saavuttaa jotain uutta, pitäisi itseään heti palkita jollain kakkupalalla tai uusilla asioilla. Ennen tätä ihminen on saanut tarpeeksi onnellisuuden tunnetta sisäisestä ilosta, eikä ole tarvinnut lähteä etsimään ulkopuolelta motivaation lähteitä. Mikäli näin tekee, oppi voi olla muistissa juuri kokeen ajan, mutta haihtuu vähitellen. Mikäli taas opiskelee oikeasti itseään varten, tieto säilyy ihmisessä ja sitä voi hyödyntää myöhemminkin tulevaisuudessa.

Oppimisen kanssa pitää olla kärsivällinen. Usein innostus saattaa lakata hetkessä, mutta mikäli vain jatkaa harjoittelua, kiinnostus syventyy. Aluksi saattaa luulla, ettei opi, mutta lopulta saattaa tietää asiasta yllättävän paljon.

Helpot dopamiinin lähteet ovat sokeri, älypuhelin, alkoholi, pelaaminen ja videoiden katseleminen. Haasteellisemmat, mutta hyödyllisemmät dopamiinin lähteet ovat esimerkiksi liikunta, ystävien tapaaminen, terveellinen ruokavalio ja uni. Miettikää miten siistiä olisi vaihtaa sokeri porkkaaan tai jatkuva somettaminen ystävien tapaamiseen. 

Kirja sai minut motivoitumaan hyötyliikuntaan. Mikäli ulkona on aurinkoista, valitsen mieluummin pyörän kuin auton. Aluksi se tuntui haasteelliselta, mutta nyt se tulee kuin luonnostaan.

Pohdintaa omasta oppimisesta: 

Tiedän, että minun aivot vaativat Adhd:n takia enemmän ponnisteluja, dopamiinia sekä tarpeeksi koukuttavia tekijöitä, jotta saan aikaiseksi. Kirja antoi lisää ymmärrystä siihen, kuinka ’’normaalit’’ aivot oppivat ja kuinka minä voin kokeilla samoja keinoja, tekemällä niistä hieman koukuttavampia. Kuulostaa tyhmältä, mutta joudun useasti huijaamaan aivojani, jotta saan jotain tehtyä haluamallani tavalla.  

Vaikka mullon paljon haasteita oppimisen kanssa, tajusin että aivot pystyvät oppia pois monesta tavasta, joita ajattelen mahdottomiksi. Tai ainakin oppia keinoja, kuinka selviydyn paremmin eri tilanteista. En missään nimessä halua mennä ADHD:n taakse, vaan tavoitteeni on hyödyntää ja kehittää minun sekalaisten aivojeni hyödyllisiä puolia. Niistä on ollut mielettömän paljon apua erityisesti työelämässä. Haluan myös kehittää kaikkia heikkouksiani ja löytää niihin minulle sopivat toimintatavat. 

Nämä asiat ovat minulle haasteellisia oppimisessa:

• Usein käy niin, että motivaatio loppuu alku innostuksen jälkeen

• En tee tarpeeksi tarkkaa suunnitelmaa, saatika noudata niitä

• Etenen innostuksen takia liian nopeasti

• Mikäli innostun todella paljon, unohdan syödä, juoda, nukkua ja pitää yhteyttä ulkomaailmaan 

(ei vain tunneiksi, vaan välillä jopa päiviksi) 

• En mieti ollenkaan riskejä, jonka takia realistisesti ajattelevien henkilöiden näkemykset turhauttavat

• Olen kärsimätön, haluan kaiken tapahtuvan nyt ja heti

• Asioiden hoitaminen loppuun saakka on haasteellista

• Välttelen tylsyyttä, vaikka se olisi aivoille levon kannalta hyväksi 

• Teen useasti montaa asiaa päällekkäin, jonka takia keskittyminen ei pysy missään 100 %

• Erityisesti pitkien puheenvuorojen kuunteleminen on haasteellista, sillä ajatus harhailee

• Turhaudun, jos jokin ei onnistu ensimmäisellä kerralla

• Esimerkiksi kirjan lukemisen sijasta, valitsen mieluummin puhelimella olon 

Mulla on myös taipumus yli-ajatteluun, joka on todella kuormittavaa. Mun aivot hakevat turvallisuuden tunnetta keksimällä ratkaisuja valmiiksi mahdollisin ongelmiin, joita saattaa ilmetä 10 vuoden päästä. Kuulostaa tyhmältä kirjoitettuna, mutta niin se vain on. Saatan miettiä kolmekin tuntia jotain tulevaisuuteen pohjautuvaa keskustelua, ja ahdistua siitä. Se kuluttaa multa todella paljon energiaa, jotka voisin hyödyntää muualle. Olen tarkkaillut itseäni ja ajatuksiani päiväkirjan avulla, ja huomannut että pahimmat oireet menevät kausittain. Saattaa olla, että 3 viikkoa tuntuu todella tasaiselta, kun taas oireet yllättää ja seuraavat päivät menevät todella voimakkaassa ahdistuksessa. 

Tilanne on kehittynyt kuitenkin paljon paremmaksi 2 vuodessa. Ennen tilanne oli niin, että olin 3 viikkoa ahdistunut ja viikon tasainen. Eli mun aivot on jo tässä ajassa oppinut pelosta hieman pois, ja löytänyt parempia tapoja käsitellä asioita. Se tuntuu kyllä hyvältä! 

Tämän vuoksi uskon, että pystyn kehittämään yllä lueteltuja haasteellisia asioita oppimisessa paremmaksi.

Olen löytänyt itselleni keinoja, millä vähentää yli-ajattelua ja lisätä turvallisuuden tunnetta terveellisimmillä tavoilla. Se on niinkin tylsä asia, kuin rutiinit. Tällä hetkellä nukun, syön ja liikun säännöllisesti, mikä on ollut todella tärkeää. Lisäksi mulla on oma kämppä, jota pidän ykkös- asemassa rauhoittumisen kannalta.

Oppeja ja oivalluksia oppimiseen:

• Mikäli idea tulee yöllä mieleeni, lisään sen muistiinpanoihin.

• Sen sijaan että mietin asioita hirveästi päässä, kirjoitan ne ylös.

• Aamuliikunta on tehnyt superhyvää! Saan purettua siihen energioita ja herätettyä kehoa.

• Oon käynyt kaksi viikkoa säännöllisesti uimassa iltaisin ja se on saanut kehoni rauhottumaan. En pyöri ja hyöri yöllä enää niin paljoa. 

• Aamusta olen tehokkain, en vatvo enää sängyssä tai yritä väkisin saada unta sillä tiedän, että mikäli moottori lähtee aivoissa käymään klo 7:00, se sammuu vasta ilta 10. 

• Opin innostavilta ihmisiltä, joilla on inspiroiva yirtystarina.

• Opin paljon virheistä ja vääristä esimerkeistä. Mikäli jokin asia ei ole ainakaan niin mitä ehotin, muistan sen aina.

• Aion lisätä rauhallisia ja palauttavia hetkiä arkeen.

Olen ehdottomasti ketterä oppija eli kantapään kautta oppija

Esimerkki;

Matti:

Matti lukee kirjasta unen hyödyllisiä vaikutuksia. Matti haluaa välittömästi parantaa omaa unirytmiään ja saa vähitellen unenlaatua paremmaksi.

Matu:

Matu on koko elämän kuullut että uni on tärkeää.  Silti hän tekee seitsemää projektia samaa aikaan, ja viimeksi kunnon yöunet hän on nukkunut pari kuukautta sitten. Käyhän se aina välillä mielessä, että pitäis nukkua enemmän kuin kolme tuntia yössä. Mutta miten se on mahdollista, kun kaikki päivällä käydyt keskustelut ja uudet ideat alkavat pyörimään päässä 12 aikaan. Täytyyhän ideat laittaa heti toimintaan ja jakaa lähipiirille. Matu huomaa, että keskittymisestä on tullut vaikeampaa, kädet tärisevät ja moni asia ahdistaa entistä enemmän. Vähäisetkin yöunet on muuttunut painajaisiksi kaikesta kaaoksesta ja päivät menee itkiessä kun ei pysy kasassa. Kun unta ei enää tule ollenkaan, Matu tajuaa että kyllä sillä oikeasti on merkitystä. Pienin askelein Matu joutuu opetella kaikki uneen liittyvät toimenpiteet uudelleen ja unen parantaminen kestää puoli vuotta. Matu ei halua enää ikinä päästää unta niin huonoksi ja on oikeasti sisäistänyt, että uni on mielettömän tärkeää.

Ehkä aivoni ei ole ikinä oppinut oppimaan, jonka takia oppiminen tuntuu haasteelliselta. 

Kirjaa lukiessa hoksasin, että moni oppimisen asia on minulle haasteellinen. Olen miettinyt, että miten lähden kehittämään aivojani? Ehkä aivoni ei ole ikinä oppinut oppimaan, jonka takia kaikki tuntuu haasteelliselta. Minun ollessani peruskoulussa, ei ole otettu huomioon ylivilkkaita oppilaita tarpeeksi tehokkaasti. Tekstien lukeminen vaati todella paljon pinnistelyä ja sen huomaan edelleen lukiessani kirjoja. Saatan lukea monta sivua, kunnes hoksaan että oon kokoajan ollut uppoutuneena muihin asioihin. Vaikka silmäni liikkuvat ja näyttävät keskittyneeltä, aivoni ovat usein muualla. Nykyään annan periksi, jos tätä tapahtuu. Totean, että on parempi yrittää uudelleen myöhemmin. Ei kukaan sanonut ala-asteella mulle mitään tämmöistä, vaan lukemisen piti tapahtua tietyllä tavalla. 

Kouluissa opetetaan oppimista lukemalla, kuuntelemalla, piirtämällä ja kirjoittamalla. Mun mielestä jo peruskouluihin pitäisi lisätä enemmän tekemisen kulttuuria. Parhaimmat arvosanat olen saanut aina käsitöistä ja liikunnasta, koska niissä konkreettisesti tehdään asioita. Miten olisi vaikka retken järjestäminen ulos, ja kuvitellaan että ollaan menossa katsomaan Eiffel-tornia. Uskon, että Eiffel-tornista jäisi paljon paremmin mieleen sen pituus, sijainti ja rakennusvuosi, mikäli lapset saavat yhdistää leikin opiskeluun.

Kirja antoi lisää näkökulmaa siihen, miksi kannattaa oikeasti tehdä tiettyjä asioita. 

Sisäistin sen, että aivoihin on valtavan suuri merkitys ravinnolla, unella , hyvällä tekemisellä , piirtämisellä, musiikin kuuntelulla jne. Oon aina ajatellut että mieli rauhoittuu, mutta menin kirjan avulla vielä syvemmälle siihen, mitä oikeasti tapahtuu aivoissa ja miksi tuntuu siltä, että mieli rauhoittuu.

Kirjasta on muotoutunut ajatuksia myös johtamisen näkökulmasta. Mikäli tulen toimimaan esimies tai johtamistehtävissä, haluan ottaa huomioon oppimisvaikeudet ja keksiä niihin helpottavia tekijöitä. Mikäli huomaan jonkun olevan kokouksissa levoton, keksin hänelle jonkin tehtävän kokouksen ajaksi. Jos jollain on keskittymisvaikeuksia, annan hänelle vaikkapa Fidget Spinnerin. Minun työhuoneeni tulee olemaan täynnä stressileluja, joista on apua mulle ja muille työskentelijöille.

En halua oppimisvaikeuksien olevan kenellekään este, vaan löytää niihin keinot ja luoda niistä työntekijöille mahdollisuuksia. Esimerkiksi jostain henkilöstä voi tulla älyttömän taitava lukija, esiintyjä tai kirjoittaja, mikäli hän saa itselleen rohkaisevaa apua pelon ylittämiseen.