Suosittelen jokaista lukemaan kirjan, jossa syvennytään tilanneälyn olennaisimpiin osioihin; tunnista, ymmärrä, päätä & toimi. Kirjaa on helppo peilata heti luettuaan oman tiimin toimintaan ja harjoitella oman tilanneälyn sekä toimintamallien parantamista. 

Työyhteisössä on käyttäytymisen neljä perustyyppiä, joita ovat sählääjä, fiksu, aktiivinen sekä passiivinen.

Olen muodostanut itselleni tiimissä ja elämässä ylipäätään kirjassa mainitun sählääjän roolin. Oli avartavaa lukea ja tajuta, kuinka lähes jokainen sählääjää kuvaava väittämä oli kuin suoraa omasta elämästäni otettu.

’’Sählääjä innostuu nopeasti uusista asioista, kokee itsensä muita energisemmäksi, harrastaa montaa lajia, on kova suorittamaan, on kokenut burnoutin sekä ura on hänelle tärkeä. Sählääjälle voi olla haastavaa miettiä sekä erityisesti malttaa olla hiljaa. Sählääjän on vaikea olla keskusteluissa läsnä ja kuunnella loppuun asti toisen asia. Sählääjä päättää etukäteen, mitä aikoo sanoa keskusteluissa ja tämän takia hänen on haasteellista olla läsnä. Sählääjällä positiivista on se, että hän luo energiaa ympärilleen ja saa usein aikaan uusia kokeiluja. Sählääjä ei mieti liikaa epäonnistumista, vaan kokeilee rohkeasti. ’’

Tiedän että kaikkia rooleja tarvitaan, mutta minulla heräsi suuri halu kehittää omaani. Tiedostan minussa olevan paljon hyviä piirteitä, jotka auttavat tiimiäni rohkaistumaan. En tietenkään halua muokata luonteenpiirteitäni, saatikka olla joku muu kuka olen. Tajusin kuitenkin, että on mahdollista opetella käyttäytymismalleja muiltakin perustyypeiltä. Uskon, että osa haasteistani helpottuisi saadessani sählääjä rooliini tasapainoa esimerkiksi fiksulta perustyypiltä.

Omia kehityksen kohteitani on halu olla paremmin läsnä sekä taito kuunnella toisia loppuun saakka. Lisäksi haluan miettiä ideoideni realiteettia etsimällä fakta tietoja enemmän. Haluan myös ylläpitää nyt syksyllä opittua lepäämisen taitoa. Rauhoittumisen opetteleminen on ollut äärettömän vaikeaa, mutta olen huomannut sillä olevan paljon positiivisia vaikutuksia.

On ollut mieletöntä huomata, kuinka muutoksia saa aikaan pienillä teoilla ja kuinka siistiltä tuntuu haastaa itseä ja onnistua siinä. Juha Koskinen neuvoi esimerkiksi konflikti tilanteissa toimia seuraavasti; 

Tunnista lähestyvä konflikti tilanne, esimerkiksi ihmisten äänensävyistä, eleistä ja puheenaiheista. Pysy rauhallisena ja yritä pitää tunteet irrallaan keskusteluista. 

Ymmärrä tilanne, kuuntele kaikkia osaisia, asetu toisten asemaan sekä kohtele kaikkia yhdenvertaisesti.

Päätä miten tilanteessa on fiksuinta toimia sekä minkälaiset ratkaisut veisivät eteenpäin. Kerro omat ratkaisuehdotukset ja koeta rauhoittaa tilanne. 

Toimi niin, että päätökset menevät varmasti käytäntöön. Seuraile päätöksien etenemistä.

Oma tilanne käytännöstä; 

Kävimme viikkopalaverissa keskustelua yrityksemme tiimihengestä ja siitä, miten kaikki kokevat Roccerin. Viikkopalaverissa selvisi, että suurimman osan mielestä Roccerin yhteistekeminen ja yhteishenki on sirpaloitunut. Osa taas ajatteli, että kaikki on tällä hetkellä hyvin. Palaverissa ruvettiin myös antamaan palautetta puolin ja toisin. Palaverissa tuli paljon päällekkäin puhumista, innostumista konfliktista ja myös pahaa mieltä. Normaalisti olisin lähtenyt heittelemään minunkin mielipiteitäni muiden päälle ja puhunut niin isosti, että asiani varmasti pääsee käsittelyyn. 

Muistelin kuitenkin mieleeni Koskisen kirjoittamat opit konflikti tilanteissa, ja olin salaisesti innoissani, että nyt pääsen testaamaan niitä käytännössä. 

Seurasin tilannetta ja tunnistin että vireillä on konfliktia. Kuuntelin tiimiläisteni puheenvuoroja ja rupesin miettimään miksi kukanenkin ajattelee niin. Ymmärsin, että meillä ei ole selkeää yhteistä kuvaa siitä, mitä tiimi on ja minkälaisena haluamme tiimimme olevan. Olin hiljaa siihen asti, kunnes minulta kysyttiin mielipidettä tilanteesta. Olisin voinut jatkaa pitkän puheenvuoron toistamalla jo edellä mainitut ongelmat, mutta sen sijaan päätin viedä tilannetta eteenpäin miettimällä ratkaisua. Sanoin olevani samaa mieltä, mutta sen lisäksi kiteytin, että tilanne on selkeästi se, että emme tiedä mitä kukanenkin tiimiltä haluaa. Ehdotin että jokainen kirjoittaisi, mitä haluaa tiimiltä ja mitä tiimi kullekin merkitsee? Lisäksi ehdotin, että voisimme uudelleen miettiä tiimimme arvot ja tavoitteet läpi, sillä palaverissa ilmeni, ettei kukaan edes muista niitä. Palaverissa ilmeni myös, että kaikki haluaisivat lisää hauskanpitoa yhdessä. Hauskanpidosta inspiroitui monet ja puhe meni siihen suuntaan, että yhteinen reissu olisi kiva. Olemme ennenkin käyneet samaa keskustelua ja aina ne ovat jääneet puheiden varaan. Edellisestä oppineena kysyin, kuka haluaa lähteä suunnittelemaan meille reissun ennen joulua? Löysimme tiimistämme henkilön, joka otti koppia reissun suunnitteluun. 

Palaverin jälkeen yksi tiimiläisistämme tuli sanomaan, että oli yllättynyt, kuinka hyvin sain kiteytettyä asiani ja muodostettua ajatuksistani järkeviä lauseita. Lisäksi ensimmäistä kertaa tiimiläinen sai vastuulleen suunnitella jo kauan puhuttua reissua. Koen, että tällaista toimintaa tarvitsemme Roccerissa enemmän, jotta asiat oikeasti etenevät. Tämän tapahtuman vuoksi, sain itselleni suurta innostusta siihen, että omaa toimintaa tiimissä voi todellakin kehittää.

On tärkeää, että jokainen kokee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi omassa tiimissä, jotta kaikki uskaltavat lähteä haastamaan ja kehittämään sekä itseään että tiimiä.

Tavoitteet

Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on niiden seuraaminen.

On tärkeää kysyä, miksi laittaa kyseisiä tavoitteita? Mitä tavoitteilla saavuttelee? Toivoisin että jokainen menee syvälle itseensä laittaessaan tavoitteita ja miettii oikeasti tärekitä syitä. Jos elämän päätavoite on esimerkiksi ansaita paljon rahaa, niin miksi? Onko syy siinä, että saa turvallisuuden tunnetta rahasta vai siinä että olisi cool omistaa hienoja autoja. Vai onko merkitys jotain muuta? 

Toivoisin, että jokainen löytää materialista tuovan onnen lisäksi itsestään sisäisen rauhan ja rakkauden. Kannattaa miettiä, millä loppujen lopuksi on väliä. Perustele siis itsellesi tavoitteet niin, että voit seista hyvällä fiiliksellä niiden takana.

Tavoitteiden etenemistä on tärkeää seurata. Olenkin miettinyt, voisiko ensikaudella joku meistä tiimiläisistä ottaa vastuulleen tavoitteiden seurannan ja muistuttaa kaikkia niistä. Tai voitaisiinko käydä säännöllisesti tavoitteita läpi palaverissa? 

Tavoitteet ja arvot ovat sellainen asia, joka kuuluu opetella. Jos pelkästään kirjoitamme ne paperille ylös, unohdamme ne. Jos taas kertaamme niitä yhdessä ja kyselemme toisiltamme, ne iskostuvat päähämme paljon paremmin ja kohta muistamme ne, vaikka unissamme. Muistamisestakin tärkeämpää on elää tiimien arvojen ja tavoitteiden mukaisesti.

Kirja laittoi minut pohtimaan myös omaa arvomaailmaani. Ensimmäistä kertaa selitin itselleni mitä arvot ovat ja miksi ne ovat tärkeitä. Mielestäni arvot ovat niitä, jotka ohjailevat elämäämme ja niitä noudattamalla ylläpidämme sisäistä rauhaa. Arvot tuovat myös turvallisuuden tunnetta. 

Päätöksen teko

Omat arvot ovat tärkeä tietää myös helpottaakseen päätöksen tekoa. Kun tekee päätökset arvojen mukaisesti, niiden takana on helppo seista ja perustella valinnat muille. Etenkin yritystoiminnassa on paljon helpompi tehdä päätöksiä, kun tietää yrityksen arvot.  Jos yrityksen arvo on esimerkiksi vastuullisuus, on yrityksen helppo kieltäytyä yhteistöistä, joissa ei toimita vastuullisesti.

Olen aiemmin reflektoinut olevani huono päätöksen tekijä. En todellisuudessa ole sitä, vaan puutetta on ollut faktojen selvittämisessä, sekä jämäkkyyden puuttumisessa. Olen todellakin intuitiivinen päätöksen tekijä, mutta siitä huolimatta minun pitää lisätä faktojen tutkimista.  En rehellisesti ikinä ole selvittänyt keskusteluiden jälkeen faktoja, vaan ottanut kaikki kuulemani faktana. Se on tuonut omat haasteensa myös identiteetin rakentamiseen. Kun tavallaan on sitä mieltä mitä henkilö A, mutta uskoo myös henkilöä B, sekä tietenkin henkilöä Y, on vaikea tietää mitä mieltä oikeasti asiasta on. Minun pitää siis opetella erottamaan faktat mielipiteistä.

Tunnistan itsessäni miellyttämishaluisen persoonan. Tietenkin päätöksen teko on vaikeaa, jos miettii vain sitä, kuinka olla kaikille mieliksi. Tajusin myös, etten ole lainkaan jämäkkä, joka olisi tapauksessani hyvä asia. Jämäkkyyttä minun kuuluu ehdottomasti harjoitella. 

”Jämäkkyys on kykyä puolustaa omaa näkökulmaa, tuoda esille omat mielipiteet, viedä sitkeästi aloitteita eteenpäin ja jättää takaiskut taakse niiden käsittelyn jälkeen. On myös tärkeää, ettei jää vellomaan jo sovittuja asioita.”

Päätöksen tekoa helpottavat omien tavoitteiden ja tarpeiden tunnistaminen ja niiden seuraaminen. Sitä helpottavat myös myönteinen minäkuva, itseluottamus, itsetuntemus ja hyvä itsetunto. On hyvä pitää kaikki ovet avoinna, mutta kielteisen päätöksen tekoa helpottavat omien rajojen tunnistaminen. Päätöksen teossa voi myös miettiä, lisääkö jokin omaa hyvinvointia vai ei.

Palautteen anto 

Tiimissä kuuluu olla sellainen ilmapiiri, jossa palautteen antoa voi tehdä turvallisesti.

Palautteen annossa on tärkeää miettiä, miksi haluaa antaa palautetta ja mitä tavoittelee palautteen annolla. Koko tiimille mentävä palaute on tapahduttava tilanteessa, jossa kaikki tai suurin osa ovat paikalla. Mikäli palautetta haluaa antaa yhdelle henkilölle, on tärkeää tehdä se kahden kesken niin, ettei kenenkään tarvitse kokea itseään nöyryytetyksi.

Minä en ole antanut kunnolla palautetta edellä mainitun miellyttämishalun, sekä konflikti pelon takia. Kirjoitettuna tajuan, kuinka typerältä se kuulostaa. Mikäli keskustelu on menossa konfliktin suuntaan, kehossani alkaa tapahtua pakenemis- reaktio. Mikäli saan vähänkään avattua suutani, usein minulta tulee itku. En osaa suoraan sanoa mistä konfliktipelkoni johtuu. Johtuukohan se jostain kokemuksesta tai nimenomaan kokemattomuudesta? Fakta on se, että jos jokin asia mielestäni ei toimi, ei siihen ole tulossa muutosta niin pitkään aikaan, ennen kuin sanon asiasta. Otan itselleni haasteen ja seuraavan kerran miettiessäni palautetta, aion sanoa sen. Tarvitsen turvallisia kokemuksia palautteen antamisesta, jolloin tajuan, ettei se ole vaarallista. 

Tiesitkö, että loppujen lopuksi kiire on sinun oma valintasi? 

Kirja laittoi haastamaan itseäni omassa kiireellisessä arjessa, joten pyytäisinkin sinua hetkeksi miettimään omaa toimintaasi Tiimiakatemia arjessa oivalluksieni avulla;

Akatemialla kuulee jatkuvasti sitä, kuinka stressaantunut on omasta kalenterista. Ei ole aikaa hirveästi ylimääräiselle. Jatkuvasti yritetään etsiä kiireellisyyteen syyllistä ulkopuolisista tekijöistä. Samaistun itsekin yllä olevaan käytökseen. Kyllä, akatemialla on treenit kaksi kertaa viikossa, viikkopalaverit, kirjan lukemiset jne.  Silti kaikki se loppuaika mitä viikosta jää on meidän omavalintaista. Halutaanko käyttää se aika valittamalla kiireestä vai tekemällä jotain itselle mieluisaa projektia? Fakta on se, että tiimin pakolliset jutut tulevat olemaan meillä valmistumispäivään asti. Kysyisinkin, viekö jatkuva valittaminen ja stressaaminen sinua tai tiimiäsi eteenpäin? Vai olisiko aika muuttaa asennetta ja keksiä muita ratkaisuja kiireen tasoittamiseen? 

Tajusin, että esimerkiksi kirjojen lukemiseen mulle on muodostunut kiireen takia väärä ajattelumalli. Ajattelen, että pakko saada luettua ensiviikkoon mennessä yksi kirja, jotta olen aikataulussa. Tajusin siis, että saan hyvän olon tunteen kirjan lukemisen suorittamisesta, enkä siitä, että olen oppinut jotain. Haluan ehdottomasti tälle ajattelulle muutosta, ja sitä työstänkin kovasti. Aion tehdä jatkossa kunnon lukusuunnitelmat, kalenteroin ne huolellisesti ja mietin, miksi luen kyseisen kirjan. Lukeminen on kuitenkin yhtä tärkeää, kuin treeneissä käyminen.

Kiire voi olla pelkästään kollektiivinen tai henkilökohtainen tunne. Mikäli olet ollut kauan kiireen kierteessä, saattaa pysähtyessäänkin tuntua siltä, ettei pysty olla paikoillaan. Kiire kertoo yleensä yrityksessä toimimattomista työn tekemisen tavoista. Mikäli työntekijät hukkuvat kiireeseen, jokin on pielessä. Onko kenties henkilökunta vaje? 

Todelliset ammattilaiset ovat yhtä aikaa kiireettömiä, että aikaansaavia. Haastankin itseni, että lukijani miettimään kuinka voi kehittää omaa toimintaa niin, jotta on samaa aikaan sekä kiireetön että aikaansaava.  

Mitä jos kalenterissasi olisikin tyhjää tilaa työpäivän aikana, jolloin voit tehdä juuri sitä, mitä intuitiosi haluaa sinun tekevän?

Viekö sinua eteenpäin se, että suoritat mahdollisimman monta asiaa nopeasti päivän aikana pois kalenterista, vai se että suoritat keskittyneesti muutaman tärkeimmän asian päivän aikana? 

Uskallan väittää, että antaessasi aikaa tehtäville, opit niistä parhaiten ja muistat opit vielä vuosienkin päästä. Minun yksi suurin tavoitteeni on jättää rohkeasti asioita hoidettavaksi seuraavalle päivälle. Kirjan tutkimuksen mukaan työntulos on tehokkain, mikäli tekee yhden asian kerrallaan valmiiksi, vs. pomppii monesta työtehtävästä toiseen. Pomppimisen lopettamiseen auttaa tehtävälistat. Tehtäviä kuuluu karsia, priorisoida niiden tärkeys sekä hoitaa ne järjestyksessä.

Läsnäolon taidot ovat valitettavasti heikentyneet kiireen vuoksi. Sitä ei välttämättä tiedosta, mutta suurimmalla osalla on haasteellista istua alas ja pysähtyä rauhallisesti keskustelemaan tiimiläisen kanssa. Usein työsähköposti tai hoidettavat asiat ovat läppärillä edessä. Tunnistatko itsesi seuraavista; Onko keskusteluissa puhelin näköetäisyydellä? Mikäli tulee ilmoitus, onko se pakko vilkaista, että saat rauhan? Yritätkö keskittyä keskusteluun, mutta mietit samaan aikaan, laittoikohan joku jotain tärkeää? Mikäli rupeat hoitamaan yhtä asiaa puhelimella, mutta huomaat että toiseenkin sovellukseen on tullut viesti, hoidatko myös sen?  Jokainen voisi mielestäni laskea käytetyt puhelin tunnit päivän aikana, ja miettiä mitä sillä ajalla saisi aikaan.

Tunnistatko itsesi tästä: menet kotiin raskaan työpäivän jälkeen, kaadut sohvalle ja otat puhelimen käteesi. Katsot sinua rentouttavaa sarjaa tai jäät selailemaan TikTok – videoita tunniksi. Tiesitkö, ettei aivosi todellakaan lepää ollessasi puhelimella? Ne saa koko ajan lisää virikettä, eikä täten ole lepotilassa.

Mikäli tunnut olevan kovin kiireinen, kannattaa ottaa aikaa ja miettiä, mitkä asiat kuormittavat sinua. Mistä voisit karsia ja mitkä tehtävät voisit tehdä pois alta stressaamasta? 

Pidä huoli etenkin siitä, että teet arjessa sinulle tärkeitä asioita. Kysyisinkin, oletko syntynyt elämään suorittaaksesi vai ollaksesi onnellisesti läsnä tässä hetkessä?