Tänä keväänä meillä on ollut treeneissä aiheena muutoksen pelko, resilienssi ja kuinka me siedämme muutosta. Muutosta tapahtuu arjessa monella eri tasolla. Koen, että nykytyöelämässä jokaiselta täytyy löytyä muutoskyvykkyyttä, sillä maailma muuttuu koko ajan ja teknologia kehittyy. Usein epävakaus ja ulkoiset shokit vievät organisaatioita eteenpäin ja se auttaa ketterämpään muutokseen ja sitä kautta parempiin tuloksiin. Tässä reflektiossa aion käydä läpi muutoskyvykkyyttä Tiimiakatemialla. 

Muutoskyvykäs tiimi

Koen, että Projektitoimisto Arte on suhteellisen muutoskyvykäs tiimi. Kun huomaamme jonkun ongelman tai hidasteen tiimintoiminnassa, nostamme sen esille. Viime keväänä huomasimme tiimin kanssa, että perinteiset tavoitteet eivät toimi meillä enää samalla tavalla kuin ennen. Tavoitteita asettaessa ne tehtiin hieman hätäisesti ja ei mietitty mikä oikeasti palvelee meitä tiiminä sekä yksilöinä. Tunnistimme ne kesken kevään, mutta emme muuttaneet niitä, sillä kevät oli jo kohta ohi. Nyt jos mietin tätä jälkikäteen, olisin muuttanut ne. Toisaalta meillä oli nämä teetettynä seinälle, joten muuttaminen tuntui hankalalta. Syksyllä lähdimme liikkeelle aivan erilaisella strategialla; Isolla munalla. Asetimme kuukausittain henkilökohtaisia tavoitteita ja koitimme parhaamme mukaan vaatia toisiltamme. 

Meillä on ollut hankalia tilanteita tiimin sisällä, jotka ovat liittyneet tiettyjen tiimiläisten sitoutumiseen sekä henkilökohtaisiin ongelmiin. Tiimiliiderinä olen yrittänyt olla mahdollisimman luotettava, ja sen vuoksi välillä on ollut hankalia tilanteita. Tiimi on halunnut tietää tilanteesta mahdollisimman paljon, mutta en ole voinut puhua asioista. Tällaisissa tilanteissa yritin kuitenkin pitää tiimiä ajan tasalla ja kertoa, että asiat etenevät eikä niille voi tehdä juuri sillä hetkellä mitään, sillä päätökset eivät ole pelkästään meidän käsissämme. Vaikka olemme osuuskunnan jäseniä, olemme kuitenkin koulussa. Uskon, että jos olisimme tehneet esimerkiksi tällaisille tilanteille jo aiemmin jotain, saattaisimme olla tällä hetkellä tiimin kanssa vieläkin kehittyneempiä. 

Kirjan mukaan kommunikaatio on tiimin tärkein työkalu muutoksessa. Tänä keväänä olen yrittänyt olla jämäkämpi ja ehdottanut viikkopalavereissa, että rupeaisimme seuraamaan enemmän yksilöiden etenemistä. Vaatiminen on välittämistä ja se vie meitä eteenpäin niin tiiminä kuin yksilönä. Koen, että esimerkiksi teoriapisteiden hoitaminen on jokaisen omalla vastuulla, mutta näkisin järkevänä, että jos mitään edistystä ei näissä tapahdu, voisimme vaatia, että henkilö esittelee mitä on viikossa tehnyt. Mikäli viikko on täyttynyt tärkeillä projekteilla, jotka vievät henkilöä eteenpäin ja siinä samalla tiimiä, silloin se on hyväksyttävää. 

Tiimiakatemia pakottaa olemaan muutoskyvykäs

Tiimiakatemialla on oltava muutoskyvykäs. Kalenteri elää joka viikko ja pienellä varoitusajalla saattaa tulla uusia hoidettavia asioita, jotka täytyy hoitaa. Toimintatapoihin tulee muutoksia sen mukaan, kun huomataan, että niissä on ongelmia ja tarvitaan muutosta. 

Tänä keväänä yksi koko talon yhteinen tavoite on viestinnän parantaminen ja selkeytys. Viestintä on ollut sekavaa jo pitkän aikaa ja kanavia on paljon, etkä tiedä mihin saa viestiä mitäkin asiaa. Tähän tehtiin uudet pelisäännöt, joiden avulla se on ainakin hieman selkeämpää. Tiimiakatemian pääviestintäkanava on Teams ja pyrimme, että kaikki viestintä tapahtuisi sitä kautta. Meillä on ollut Whatsapp-ryhmä koko talon väelle ja se myös jää, mutta sitä käytetään ainoastaan hätätilanteissa, joita ovat turvallisuutta uhkaavat tilanteet sekä koko yhteisöä koskevat aikataulumuutokset. 

Meitä aiemmat tiimit joutuivat koronapandemian takia muovautumaan hyvinkin paljon maailman muuttuvaan tilanteeseen. Treenit ja palaverit pidettiin etänä ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen käytiin tietokoneen välityksellä. Meihin onneksi korona ei enää vaikuttanut paljoa. Perusopinnoissa se vielä näkyi, sillä meidän vuosikurssi jaettiin kahteen ryhmään ja vuoroteltiin joka toinen viikko etänä ja joka toinen läsnä. En siis nähnyt suurinta osaa meidän vuosikurssista koko syksynä kunnolla. Onneksi keväällä Tiimiakatemialle tullessa tilanne oli jo normalisoitunut, maskit olivat naamalla, mutta saimme käyttää Tiimiakatemian tiloja. 

Yhdistys mahdollistaa

TA-Spirit ry perustettiin, sillä huomattiin ongelmia, jotka olivat yhdistyksen avulla ratkaistavissa. Jos olen ymmärtänyt oikein, tällaisesta ratkaisusta ollaan puhuttu jo pitkän aikaa ja nyt viime vuonna se toteutettiin. Pääsin mukaan tähän prosessiin ja olen saanut toimia kohta puolentoista vuoden ajan hallituksen puheenjohtajana ja talon päällikköroolissa. Jokaisen pitäisi ajatella, että TA-Spirit ry on mahdollistaja. Vain taivas on rajana, kun mietimme mitä mahdollisuuksia yhdistys tuo meille. Prosessi on kuitenkin hidas.

Muistan, että tämäkin muutos vastaanotettiin monella tapaa, osan mielestä yhdistyksen perustaminen oli älyttömän hyvä idea, osaa ärsytti, koska tämän vuoksi jokainen joutuu maksamaan kuukausittain jäsenmaksua. Nyt jälkikäteen, kun tarkkailee viime vuotta, meidän viestintä TA-Spirit ry:n suhteen oli vähäistä. Teimme kyllä postauksia Teamsiin ja lisäksi teimme kyselyn mieltä askarruttavista kysymyksistä ja vastasimme niihin viime kevään yhdessä Battleteamissa. Se varmasti toi vähän selkeyttä, mutta ei riittävästi. 

Minun muutoskyvykkyyteni

Yleisesti jos mietin sanaa muutos, ensimmäisenä mieleen tulee, että se on jotain negatiivista. Tähän voi vaikuttaa viime vuosien maailmalla tapahtuneet isot muutokset, korona ja sodat jne. Muutos ei ole aina negatiivista, loppujen lopuksi se tuo aina jotain positiivista. Osa muutoksista esimerkiksi omassa työssä on uusia kivoja toimintatapoja, jotka helpottavat työntekoa. 

Pelkään jollakin tapaa muutosta. Tai en tiedä onko se pelkoa, mutta jämähdän helposti mukavuusalueelle. Kirjan mukaan syitä muutospelolle voi olla mm. maineongelma tai luontainen pelko muutosta kohtaan. Pelko vaikuttaa muutoksen onnistumiseen ja sen sietämiseen. Entisessä työpaikassani näin ääripäät muutoskyvykkyydestä. Näin, että osa työntekijöistä sisäisti heti muutoksen ja lähti ajamaan sitä täysillä eteenpäin testaten, miten se toimii. Sitten oli toinen ääripää, joka vastusti pientäkin muutosta ja toi negatiivista ilmapiiriä työyhteisöön. Kuuluin aina tähän ensimmäiseen joukkoon. Oma muutoksen pelkoni koskee ehkä enemmän tilanteita, jossa arjen tukipilarit muuttuvat. Näitä on esimerkiksi työpaikka tai muu arkeen vaikuttava asia.

Tiimiakatemialla olen oppinut olemaan vieläkin muutoskyvykkäämpi kuin mitä olen aiemmin ollut. Vielä vuosi sitten tuntui, että jämähdin kiinni projekteihin, joista olin saanut jo kaiken oppimani. Onneksi itse tajusin, että on hyvä luopua niistä. Välillä mietin, että tuhlasinko aikaani ja saattoiko minulta mennä ohi jotain hyviä projektimahdollisuuksia tai ideoita. Toisaalta aina voi jälkikäteen jossitella ja siinä ei ole mitään järkeä. 

Tulevaisuudessa aion kiinnittää tarkasti huomiota työelämässä siihen, että jos en enää viihdy työssä tai tuntuu, etten oikeasti saa siitä mitään, niin on fiksua harkita työpaikan vaihtamista. Minulla on kuitenkin työn tekemiseen aikaa vuosikymmeniä, joten työn on ainakin jollain tasolla annettava itselleni jotain.