Tiimiakatemian toiseksi viimeistä kirjaa viedään ja siksi valikoin kirjaksi ensimmäisen englannin kielisen kirjani akatemian aikana, eli Nassim Talebin kirjoittaman ”Fooled by randomness”. Nassim Nicholas Taleb on tilastotieteilijä ja tutkija ja kirjassaan Taleb tutkii kirjan nimen mukaisesti satunnaisuuden usein aliarvioitua ja väärinymmärrettyä merkitystä elämässä sekä markkinoilla.

Kirja pohtii, mihin korkean tason menestyminen perustuu ja miksi ihmiset yrittävät löytää elämästä syy-seuraussuhteita sekä itseään toistavia kaavoja. Kirja avaa myös yritysmaailman puolta ja sitä, miten yrityksien olisi myös tärkeää olla antifragiileja, niin kuin ihmistenkin.

Mild vai Wild Success?

Kirja käsittelee paljon sitä, mihin todella korkean tason menestyminen eli wild success perustuu. Talebin ajatukset aiheesta olivat hyvin yhtäläisiä Malcolm Gladwellin kanssa, joka käsittelee osittain samaa aihetta kirjassaan ”Kuka menestyy ja miksi?”.

Ennen aiheeseen paneutumista tahdon määritellä, että tässä tapauksessa menestymisellä tarkoitetaan ainoastaan taloudellista menestystä. Kirjan opetus aiheesta on, että mild success eli matalan tason menestyminen sekä moderate success eli kohtalainen menestyminen on mahdollista käytännössä jokaisen saavuttaa (varsinkin meillä täällä suomessa) kovalla työllä sekä taidoilla.  

Wild success, eli käytännössä poikkeuksellisen korkean tason menestyminen on mahdollista saavuttaa vain tuurin avulla. Ei pidä ymmärtää väärin, kova työ ja taidot ovat niin ikään välttämättömiä korkealle menestykselle, mutta ne eivät itsessään riitä. Sattumanvaraisuus on korkealle menestykselle välttämätöntä ja elämässä Talebin mielestä laajoin aliarvostettu asia.

Miksi tällainen on tärkeää ymmärtää? Taleb ei suinkaan kirjoita kirjaa aiheesta sen takia, jotta voisimme lannistua ja todeta, että kovan työn tekeminen on turhaa, koska suurta menestystä ei voi taata sillä ja on epätodennäköistä, että juuri minulla kävisi tuuri. Kirja on kirjoitettu siksi, jotta ihmiset voisivat ymmärtää sattumanvaraisuuden roolin elämässä ja oppia hyödyntämään sitä.

Itseni kohdalla tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alkaisin käydä vain päättömästi asiakaskäynneillä ja jutella niin paljon ihmisten kanssa kuin mahdollista. Kun olen hukassa sen kanssa, mitä tahtoisin tehdä, olisi vain parasta kasvattaa verkostoa mahdollisimman paljon ja tarttua niistä poikiviin tilaisuuksiin. Katsoa mitä ne tuovat tullessaan ja kerryttää kokemuspankkia. Eli ihmisten kautta luottaa sattumaan, että oma osaaminen jossain vaiheessa poikisi jotain hyvää.

Toinen asia, mitä voisin tehdä sattuman todennäköisyyden kasvattamiseksi olisi opiskella lisää kieliä eli tässä tapauksessa parantaa englannin kielen osaamista. Kun pystyy kommunikoimaan sujuvasti englannin kielen avulla, tekemisen mahdollisuudet kasvavat niin paljon, että on todennäköisempää saavuttaa positiivista sattumaa. Huomaamattani luettelin juuri monien mielestä kaksi nykypäivän työelämän tärkeintä taitoa. Kielitaito ja verkostot.

Antifragile

Kirjassa esiteltiin itselleni uusi termi, antifragile eli suomeksi antifragiilisuus. Termi on yhdistelmä resilienssiä sekä muutoskyvykkyyttä, mutta lyhyesti ja ytimekkäästi selitettynä antifragiilisuus tarkoittaa yrityksen tai ihmisen kykyä toimia epäsuotuisissa oloissa kuten epävarmuuden ja stressin keskellä. Antifragiilin vastakotana voidaan käyttää sanaa hauras.

Esimerkki. Venäjän aloittama hyökkäyssota testasi monien yrityksien antifragiilisuutta. Yritykset, joiden ulkomaankauppa oli laajasti levinnyttä, eikä pohjautunut vain venäjän kauppaan, selvisivät kriisistä huomattavasti paremmin kuin yritykset, joiden liiketoimi on perustunut vain venäjän vientiin. Tällaiset yritykset, eivät olleet antifragiileja vaan hauraita.

Vielä yksinkertaisempi esimerkki. Sijoittamisen tärkein sääntö? Hajauttaminen. Mitä enemmän hajautettu sijoitussalkkusi on eri aloille, omaisuusluokkiin ja mantereisiin, sitä antifragiilimpi salkkusi on. Se ei ole silloin niin herkkä markkinan muutoksille.

Taleb suositteleekin kirjassaan, että yritysten pitäisi kiinnittää liiketoiminnassaan huomiota siihen, kuinka antifragiileja he ovat. Tämä herätti itselleni heti ajatuksen siitä, kuinka akatemialla minulle on opetettu, että kohderyhmä pitää scoupata todella tarkasti. Ymmärrän molemmat näkökulmat varsin hyvin ja on varmasti totta, että uutta liiketoimea perustaessa ei kannata eikä edes voi tarjota kaikille kaikkea.

Mutta samaan aikaan, jos alan yrittäjäksi ja nykypäivän epävarmassa maailmassa juuri minun kohderyhmälleni sattuu jokin kriisi, tai ostovoima heikkenee olennaisesti juuri siinä segmentissä, minulle ei olisi enää liiketoimea. Jos kohderyhmä olisi hieman monipuolisempi, en olisi niin hauras muutoksille. Vaikeita juttuja, joihin ei varmasti ole yhtä oikeaa vastausta.

Loppusanat

Kirja oli kokonaisuudessaan hyvin kiinnostava ja oli mukava haaste lukea vieraskielinen teos. Monet asiat menivät varmasti ohi vasemmalta ja oikealta, mutta luulen, että sain pääpointeista hyvin kiinni. Tärkein oppi kirjasta oli varmasti se, mitä isäkin on jo pienestä pojasta asti opettanut. Uskaltaa kysyä pitää ja kukaan ei tule aamulla kotoa hakemaan. Eli jos elämässä jotain haluaa saavuttaa, on uskallettava tehdä ja luottaa siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita.