”Ei tämä kirjankaan teksti mitään ydinfysiikkaa ole, mutta voi olla kannustavaa huomata, että tiedät jo aika hyvin, mitä tarvitset onnistuaksesi. Ei siinä ole mitään ihmeellistä”

Näin Erik Bertrand Larssen kuvailee kirjan lopussa ajatuksiaan omasta työstään mentaalivalmentajana sekä kirjan aiheista. Silti hän on saanut upotettua kirjaan nämä ”perusasiat” oikein hyvillä kertomuksilla käytännön elämästä asiakkaiden tai itsensä näkökulmasta.  

Nyt kun olen itse lukenut muutaman kirjan, jonka pääpainona on itsensä kehittäminen, on näissä kaikissa kirjoissa lähestulkoon sama runko. Olen myös pistänyt merkille, että varmasti moni minun lisäksi tiedostaa varmasti mitä pitäisi tehdä, että saisit itsestäsi sen parhaan irti sekä kuinka parantaisit elämänlaatuasi. Mutta tämän tiedon vieminen käytäntöön onkin se suurin haaste, jossa moni ihminen kompastuu. Niin myös monesti minäkin. Opit siis ovatkin hyvinkin yksinkertaisia, mutta se ei tarkoita, että ne olisivat helppoja.

Sinusta ei tule voittajaa, jos teet niin kuin muut

Mikä on se ero voittavilla huippu-urheilijoilla tai menestyneillä yrittäjillä. Jokainen huippu-urheilija kuitenkin harjoittelee aivan valtavia määriä sekä ovat omistautuneita lajilleen. Silti sieltä aina erottuu voittajat, jotka voittavat vuodesta toiseen. Niin kuin monessa muussa asiassa, tässäkin ne pienet erot ratkaisevat ja erottavat voittajat huonommilta sijoilta. Heidän siis täytyy tehdä asioita eri tavalla kuin muut, sillä esimerkiksi juuri urheilumaailman huiput harjoittelevat ja elävät varmasti aika lailla samaan malliin, mutta niillä pienillä parannuksilla ja eroilla luodaan eroavaisuudet menestymiseen.

Tämä sama pätee myös liike-elämässä. Sinun on pakko tehdä asioita eri tavalla, jotta et valaudu samaan muottiin ja kulje samaa rataa kuin kaikki muutkin. Tästä olemmekin varsinkin tiimin kanssa puhuneet, että keskitytään omaan tekemiseen, eikä paneuduta ja mietitä liikaa, mitä muut tekevät. Meidän pitää luoda meidän omannäköisemme matka tästä koko reissusta.

Kovuus

Larssen kertoi, että hän käyttää tätä sanaa usein ja hänestä huomaa, että siitä hänellä on myös kokemusta. Hän on nähnyt, kuinka ihminen viedään äärirajoille niin henkisesti sekä fyysisesti. Tällöin ihmisen kovuutta on päästy mittaamaan toden teolla. Hänen asiakkaansa ovatkin kasvaneet ”koviksi” ja pystyneet kohtaamaan elämänsä haasteita ja päässeet niistä yli.

Koen itse, että elämän kokemukset, niin huonot kuin hyvätkin, auttavat ihmisiä ”olemaan kovempia”. Omien rajojen tiedostaminen onkin yksi erittäin tärkeä taito jaksamisen sekä kehittymisen näkökulmasta. Juuri sen takia kaikkien pitäisi pyrkiä menemään niille epämukavuusalueille ja käydä kokeilemassa rajojaan.

Mutta mitä se kovuus sitten oikein on?

Jokaisella on varmasti omanlainen käsitys tästä, mitä he näkevät mielessään, kun puhutaan vaikkapa kovasta ”jätkästä” tai ”mimmistä”. Monesti ihmiset tahtovat mitata tätä ensiksi fyysisellä olemuksella. Mielestäni kovuuden mittarina ei pitäisi lähes koskaan miettiä ihmisen fyysisiä ominaisuuksia, sillä lähestulkoon kaikki se kovuus mitä ihmisessä on, löytyy korvien välistä.

Itselleni kovuus merkitsee monia erilaisia asioita ja sitä onkin mahdotonta tiivistää yhteen lauseeseen.

Mielestäni kovuus on sitä, että uskallat olla oma itsesi. Uskallat puhua sekä ajatella toisin kuin muut, mutta osaat ottaa samalla muut huomioon.

Kovuus on sitä, että uskallat ajatella sekä unelmoida suuresti. Jos joku naurahtaa unelmillesi tai totamuksillesi, saat siitä voimaa pettymisen sijaan. Kovuutta on se, että uskallat toteuttaa itseäsi. Nykypäivänä tähän suhtaudutaan varmasti paljon paremmin, kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Näen tämän erittäin hyvänä asiana, sillä ihmiset ovat nykyään paljon suvaitsevaisempia sekä ihmiset tykkäävät erilaisuudesta paljon enemmän kuin ennen.

Kovuus on sitä, että kunnioitat muita ihmisiä ja osaat ottaa kaikki huomioon. Osaat nostaa heikompia ylöspäin. Vaikka itse olisit hyvä jossakin asiassa, saat omalla olemuksellasi ja taidoillasi muutkin ihmiset ympärilläsi loistamaan.

Kovuus on luonteenlujuutta, tavoitteisiin pyrkimistä, uskallusta mennä kohti äärirajoja. Et halua tyytyä mukavuusalueella olemiseen. Meidän oma VTL antoikin minulle keväällä palautetta ja kannustusta, että epämukavuusalueella on parhaimmat bileet, sillä siellä myös oppii parhaiten uutta. Tähän olen hieman pyrkinyt, mutta huomaan silti itsestäni, että olen ehkä turhan mukavuudenhaluinen. Yksi hyvä huomio tästä lähiajoilta oli se, kun järjestimme Battleteamin ja halusin varta vasten toimia juontajana. Olen siis ennen tuota jännittänyt suurien ihmisjoukkojen edessä esiintymistä, mutta nyt menin sinne epämukavuusalueelle ja sehän sujui ongelmitta eikä jännittänyt lähestulkoon yhtään! Uskoisinkin, että tulevaisuudessa on paljon helpompaa lähteä tekemään samanlaisia asioita.

Kovuus on rohkeutta jatkaa vaikeuksista ja epäonnistumisista huolimatta. Kuinka kohtaat ja suhtaudut vastoinkäymisiin? Epäonnistumisia tulee kaikille, aina. Näistä pitää vain osata ottaa opit matkaan ja lähteä yrittämään uudestaan. Olen huomannut, että meillä on tiimin sisällä todella hyvin ruvettu suhtautumaan asioiden kokeiluihin. Otamme jonkin toimintamallin kokeiluun, jos se ei toimi, vaihdamme sen. Suhtautuminen vastoinkäymisiin sekä vaikeuksiin on melko hyvällä tasolla. Tosin emme vielä ole ihan uskomattoman pahoja vastoinkäymisiä kohdanneetkaan, mutta uskon, että pärjäämme niidenkin kanssa tulevaisuudessa hyvin.

Kovuutta on myös se, että uskallat näyttää heikkoutesi ja pyytää apua. Olen aina pitänyt tätä isossa arvossa niiden ihmisten keskuudessa, kenen kanssa vietän aikaa niin vapaa-ajalla kuin töissäkin. Panostin itse armeijassa sekä töissä alaisilleni/uusille työkavereille, että se on kovan jätkän merkki, kuka uskaltaa nostaa käden ylös ja sanoa ”nyt en osaa, voitko tulla auttamaan”. Koin tämän kasvattavan hyvin avoimuutta sekä virheiden pienentämistä tulevaisuutta varten, kun keskityimme ensin opettelemaan asiat hyvin. Eikä se kyllä haitannut, vaikka myöhemminkin virheitä sattui.

Päätöksenteko – Tunteet

Mistä tietää, että olet tehnyt jonkin päätöksen, joka pitää? Sitä voikin olla hankala kertoa, ennen kuin tuloksia on syntynyt. Kirjassaan Larssen avasi hyvin, kuinka hän on saanut asiakkaitaan sitoutumaan heidän tekemiin päätöksiin. Larssenin käsitys päätöksenteosta herättää aina tunteita ja mitä vahvempia tunteita syntyy, sitä varmemmin tietää, että päätös on tehty ja sitä noudatetaan.

Monet ihmiset kuitenkin kohtaavat ongelmia ”päätösten” tekemisen jälkeen, että päätös sekä tavoite ei ehkä välttämättä ole heille niin sydämenasia.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa liikunta ja hyvinvointi. Hankimme tietoa aiheesta, jota kautta pääsisimme johonkin haluamaamme tavoitteeseen näiden aiheiden saralla. Hyvin monesti tähän tavoitteeseen pyrkiminen jää kuitenkin vain ajatuksen tasolle, jolloin emme ole tehneet selkeätä päätöstä sen kehittämiseen. Tilanteessa monesti takkuaa se, että tuo tavoite ei herätä meissä tarpeeksi tunteita. Tilanteissa saattaa vaikuttaa se, että ihminen ei koe vielä tarpeeksi huonoa vointia esimerkiksi juuri terveydentilassaan. Meidän tulisikin herätellä päätöksenteossa tunteitamme, jolloin päätös otetaan vakavimmin.

Tämän takia esimerkiksi itselläni kestää aivan liian kauan tarttua oman terveyden huolehtimisesta. Olen kuitenkin huomannut, että minua alkaa suorasanaisesti vituttamaan oma jahkailu ja voivottelu, jolloin saan juuri luotua noita tunteita ja haluan näyttää itselleni, että tulen tekemään pitävän päätöksen ja sitoutumaan siihen.