Luin kirjan, Miten kasvaa tiimiyrittäjäksi, Timo Lehtoselta. Olen aina tykännyt lukea kirjoja, mutta ei ikinä ole muka aikaa lukea tai en pysty keskittymään. Tätä kirjaa lukiessani alkoi painoarvo, kuinka tärkeää on lukea kirjoja ja ymmärtää sisältö ja lukemisen mielekkyys yhdistymään. Kirjassa puhuttiin pingviineistä, hylkeistä ja jääkarhuista ja ne olivat hauska tapa selittää muutama asia ja vaiheet akatemian kulussa. Ja miksi valitsin tämän kirjan luettavaksi niin, varmaankin tietämättömyys. En ole lukenut Tiimiakatemiasta, en ole tutkinut sen koommin. Ainoastaan YouTubesta olen katsonut muutaman videon, jossa silloiset akatemialaiset kertoi omista projekteistaan ja tiimeistään. Halusin varmaankin mennä omalla painolla ja saada oman kokemuksen, mutta halusin tietoa enemmän ja kirjan luettuani olen tyytyväinen, että luin sen.
Tämä oli hyvä kirja lukea näin alkuun, koska olin vähän pihalla kaikesta Tiimiakatemialla. Nyt on moni asia selkeytynyt ja ymmärrän kokonaisuuden paremmin. Pikkuasioista isompiin. Jopa dialogi avasi minulle uusia asioita, miten se kannattaa ottaa vastaan, miten se toimii ja mihin siinä pyritään. Helpompi nyt kulkea pitkin akatemian arkea. Vaikkakin Tiimiakatemian arki on todella erilaisempaa kuin mikään muu myös sitten omat odotukset ja ajatukset ennen alkua eivät välttämättä olleet lähellekään oikeaa. Siihen on monilla vaikeuksia tottua ja asettaa omaksi. Voin allekirjoittaa, itsellä on ollut väillä outo tai hämmentynyt olo, kun tekee projekteja, ottaa tietoa vastaan tai keskustelee.
Kirjan kautta aloin pohtimaan jokaista omaa tiimiläistä omassa tiimiyrityksessäni Devetassa. En tiedä missä vaiheessa oma tiimini on, koska jokainen on eri vaiheessa. Monilla lähtenyt hyvin liikkeelle ja muutamilla vähän hitaammin. Aloin myös huomaamaan paljon vahvuuksia ja potentiaalia jokaisessa meissä. Yksi isoimmista rikkauksistamme on erilaisuus. Niin monella erilaisella taustalla, valmiudella, ammatilla ja persoonalla on tiimimme varustettu, siksi se on isoin vahvuus ja se pitää ensimmäisenä ymmärtää jokainen yksilönä ja yhdessä, sitten vielä kehittää. Alkuvaikeuden luulin johtuvan meistä, mutta aloin ymmärtämään, että alku on kaikilla vaikeaa ja niin sen kuuluukin olla. Mielessäni olin ajatellut aloituksen olevan helppoa, sitä se todellisuudessa ei todellakaan ole.
Sisäistin itselleni tärkeimmän ohjeen. Tee, kokeile. Alun takia olen vähän ujostunut ja laiskistunut. Pitäisi vain olla oma itseni ja kokeilla, koska tykkään tehdä ja kokeilla, mutta jokin vain pidättelee minua. Seuraava askel, miten pääsen yli siitä? Yritä, kokeile, varmasti.