Alku lätinät.

Ensimmäisen kirjani reflektoitava essee tiimiakatemialla ja hyppäsin sitten suoraan syvään päätyyn sillä päädyin lukemaan ”Mindset – menestymisen psykologia” kirjan.

Miten määritellään menestyminen, mitä se ylipäätänsä on? Päällimmäinen kysymys itselläni ollut aina. Usko itseensä ja omaan tekemiseen on kaiken hyvän alku ja se tulee omasta pääkopasta. Näiden mietteiden kautta päädyin kirjaan ja voin sanoa ihan nappi valinnaksi.

Kirjassa puhuttiin paljon muuttumattomuuden asenteesta ja kasvun asenteesta. Ehkä vähän liikaakin samojen asioiden pohtimista.

Muuttumattomuuden ja kasvun asenne.

Muuttumattomuuden asenteessa ihminen ei usko itseensä, kokee joidenkin kykyjen olevan tavoittelemattomissa, koska kykyjä ei ole syntymästä asti ollut, kokevat itsensä myös ”tyhmemmäksi” kuin muut. Turhautuneisuus ”hävitessä” tai epäonnistuessa on luontaista muuttumattomuuden asenteen omaaville ja asenteen omaavat helposti luovuttavat, kun eivät usko edes oppivansa olemaan parempia. Tämän asenteen omaavat välttelevät tilanteita jotka eivät ole heidän mukavuusalueellaan.

Kasvun asenteen omaavat uskovat kaiken olevan mahdollista kovan työn ja asioihin perehtymisen kautta. Kasvun asenteen omaavat eivät luovuta eivätkä halua luovuttaa vaan he pyrkivät parantamaan itseään, jotta pärjäisivät erilaisissa haasteissa. Tämän asenteen omaavat haluavat haastaa itseään ja useasti etsivät tilanteita, jotka ovat heille uusia ja jotka ovat mukavuusalueen ulkopuolella.

Oma asenteeni.

Nuoruutta muistellen niin aina olin kasvun asenteen omaava, sitten tuli täysi-ikäisyyden kynnyksellä retkahdettua muutamaksi vuodeksi muuttumattomuuden asenteeseen mutta, ei siinä vielä kaikki.

Olen viimeisen parin vuoden aikana löytänyt itseni uudestaan ja sanotaan näin että suurimmaksi osaksi omaan kasvun asenteen mutta ei nyt liikaa pidä tuudittautua siihen eli joissain asioissa muuttumattomuuden asenne on ihan hyvä. Oli taas niin selkeästi kerrottu että meni pää ihan pyörälle. Mutta elämä on. Tärkeintä on luotto itseeni ja omaan tekemiseeni. Itsevarmuus korkealla kohti uusia pettymyksiä on parasta.

Loppu lätinät.

Olipahan kirja, näinkin voisi sanoa. Suoraan sanottuna välillä ärsytti kuinka sitä pystyi johonkin tarinaan samaistumaan, mutta pohjimmiltaan kirja oli hyvä ja opettavainen. Se sai omaa ajatusmaailmaani selkeytymään ja omaamaan omat heikkoudet sekä vahvuudet. Kiitti kuitti.