Sapiens: Ihmisen lyhyt historia (Yuval Noah Harari 2011)

Anna Rautanen 12.12.2021

Lukiessani Hararin (2011) kirjaa ihmiskunnan historiasta ja sen vaikutuksista tämän päivän ajatteluun, pohdin, miten voisin hyödyntää lukemastani herääviä ajatuksia omaan oppimiseeni tiimiyrittäjänä ja tulevaisuuden tekijänä. Nostin tähän reflektioon muutaman poiminnan, joista minulle heräsi ajatuksia sen suhteen, miten me voimme luoda huomisesta paremman tämän päivän vastuullisilla teoilla. Yksilötasolla voimme miettiä, mikä ohjaa toimintaamme ja mikä tekee siitä merkityksellistä ja työyhteisötasolle pääsemme, kun yksilön motivaatio ja fokus on kohdallaan. Työyhteisöt ovat yhteisöjä siinä missä perhekunnat, suuremmat kansanjoukot ja globaalit yhdistymätkin – ja siksi osittain samat periaatteet pätevät myös työelämää tarkastellessa. Ihmisethän sitä työtä tekevät – ainakin toistaiseksi.

Toimintamme lähtökohdat

Toimintamme lähtee liikkeelle jostain impulssista, jostain tarpeesta. Pyrimme toiminnallamme ratkaisemaan jotenkin tilanteen niin, että tuo tarve tulisi tyydytetyksi. Se, miten hyvä lopputulos on – ei ole tässä prosessin kohdassa olennaista. Tärkeintä tarpeelle on, että se täytetään. Vastuullisuusnäkökulma tulee siinä kohtaa esille, kun vastaamme kysymykseen ”Miksi?” ja pohdimme, millaisia vaikutuksia ratkaisullamme on ja voisiko mahdollisia ratkaisuja olla useampia. Kun näkökulmaa laajentaa, huomaa, miten iso vaikutus yksittäisillä pienillä valinnoilla on ja miksi on tärkeää pysähtyä pohtimaan ennen kuin toimii. Kun pohjatyö on tehty kunnolla, voi sanoa tekevänsä rehellistä ja vastuullista liiketoimintaa.

Harari (2011) kertoo kirjassaan ihmiskunnan historian eri vaiheista työkalujen keksimisestä matemaattisiin järjestelmiin ja maatalouden vallankumouksen synnyttämistä konflikteista onnellisuuden kokemuksen tutkimiseen. Historiassa voidaan nähdä, että teoilla on aina seuraukset, mutta tekojen ennustaminen on silti edelleen lähes mahdotonta. Hararikin (2011) kuvailee esimerkin avulla, kuinka me voimme yrittää vaikuttaa tulevaisuuteen esimerkiksi ennustamalla mahdollisen konfliktitilanteen – kun konfliktin uhka havaitaan, tieto siitä viedään jollekin päättävälle taholle, joka viisaudessaan tekee tarvittavia muutoksia ehkäistäkseen konfliktin syntymistä ja onnistuu toimissaan niin, että konfliktia ei alkujaan synnykään – siispä ennustettua konfliktia ei koskaan tapahtunut. Voisi ajatella, että kaikki tekemisemme ovat holistisesti kytköksissä toisiinsa – tämänpäiväiset valintani vaikuttavat huomiseen päivääni ja töissä tekemäni päätökset vaikuttavat koko yhteisöön ja isossa mittakaavassa liiketoiminnan mahdolliseen menestykseen.

Miten me voimme sitten tehdä tänä päivänä mahdollisimman hyviä päätöksiä? Vai onko parasta vain mennä virran mukana ja olla liikaa huolehtimatta tulevaisuudesta? Meidän tulee ensin ymmärtää paremmin se, mistä tulemme ja mitkä asiat vaikuttavat päätöksentekoomme ja sitten osata mahdollisimman objektiivisesti tarkkailla tämän päivän tilannetta, ja lopulta huomata, että jo historiassa tehdyt valintamme vaikuttavat meidän tämänpäiväisiin valintoihimme, jotka vaikuttavat huomiseen. Voimme siis muovata tulevaisuutta – kunhan vain tiedostamme, mistä ajatuksemme kumpuavat.  Tulevaisuutta ei siis voi ennustaa – mutta siihen voi vaikuttaa, ja tämä kannattaa muistaa aina ennen kuin lähtee maalailemaan liian synkkiä kuvia tulevaisuuden seinille.

Tarpeet ja toiminta

Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, miksi teet sitä työtä mitä teet? Tai tiedätkö, miksi teet jonkin yksittäisen työtehtävän niin kuin sen teet? Historiassa uudet työkalut ja menetelmät ovat syntyneet suoraan tarvelähtöisesti, kuten sumerilaisten kehittämä kirjoitus- ja laskutaito – jotka tulivat tarpeellisiksi väestönkasvun ja lisääntyneen datansäilytystarpeen myötä (Harari 2011). Joillakin keksinnöillä ei ole pelkästään pyritty vastaamaan tarpeeseen vaan tuomaan lisäarvoa suuremmalle väkijoukolle ihmisiä – kuten maatalouden vallankumouksessa (Harari 2011).

Onko sinun työssäsi tällä hetkellä jotain ongelmaa, joka pitäisi ratkaista tai odottaako jokin työelämän mullistus tuloaan? Onko käytössäsi liikaa erilaisia järjestelmiä, joista oikein yksikään ei vastaa kunnolla tarpeeseen? Etkö tiedä, mikä työkalu toimisi missäkin tilanteessa parhaiten? Onko toiminta liian hajallaan ja päällekkäistä työtä liikaa? Ehkä meillä on käytössämme liian suuri vaihtoehtojen valikoima, eikä meillä ole resursseja hyödyntää tuota valtavaa valikoimaa viisaasti.

Ihmiskunnan historiassa rahajärjestelmä luotiin, koska vaihtokauppabisnes ei enää toiminut. Se alkoi käydä liian monimutkaiseksi, kun yhteisöt ja väkimäärä kasvoivat ja oli haastavaa arvioida, minkä arvoinen mikäkin tuote tai palvelu lopulta on – tai sitten sinulla ei ollutkaan antaa vaihdossa sellaista, mitä toinen osapuoli olisi tarvinnut. (Harari 2011.) Kun vaihtoehtoja on liikaa – tulee toimintaa selkeyttää ja määritellä sille jotkin rajat (tai raja-arvot). Mikä voisi olla sinun työyhteisössäsi tai tiimissäsi sellainen asia, joka kaipaisi selkeytystä tai rajaviivojen vetoa? Voisitko itse määritellä toimintaasi jotenkin selkeämmäksi? Ehkä olet jonkin uuden oivalluksen tai keksinnön kynnyksellä ja sinulla voi olla käsissäsi jonkinlainen uusi vientituote, jonka voit myydä myös oman työyhteisösi ulkopuolelle. Oletko koskaan miettinyt, mistä käytössäsi olevat työkalut tulevat ja miten ne ovat syntyneet? Todennäköisesti nekin on luotu jotain tarvetta vastaamaan.

Vastuulliset valinnat

Vaikka maatalous on tuonut monenlaista lisäarvoa elämiimme jo vuosituhansien ajan, ei se ole tuonut pelkästään hyviä asioita. Viljaruuat eivät ole varsinaisesti olleet terveellisempi vaihtoehto kuin entisten metsästäjäkeräilijöiden ruokavalio ennen maatalouden vallankumousta. Viljelmät olivat aikoinaan erityisenkin arvokkaita maapalstoja ja niistä jopa sodittiin. Kasvavissa yhteisöissä lisääntyivät myös kulkutaudit ja erilaiset sairaudet. (Harari 2011.) Ja tänä päivänä mietitään, kuinka ilmastoystävällistä ja ekologista viljely ja eläinperäisten tuotteiden kasvattaminen on. Lisäarvo ei siis välttämättä tule ilman kolikon kääntöpuolta eli haittavaikutuksia. Olisi siis tärkeää, että pystyisimme tarkastelemaan tekojemme ja luomiemme uusien innovaatioiden vaikutuksia pidemmälle kuin omaan tulevaisuuteemme.

Yhteisvastuu Tiimiakatemialla

Miten me voisimme Tiimiakatemia-yhteisönä sitten luottaa siihen, että toimintamme on vastuullista ja miten voisimme jättää parhaan mahdollisen perinnön tuleville sukupolville? Meillä on yksilöinä todella suuri vaikutusvalta koko yhteisön toimintaan – mitä enemmän tuot ääntäsi kuuluviin ja olet esillä, sitä enemmän sinua kuunnellaan. Ja mitä paremmin osaat perustella asiasi ja tuottaa arvokasta lisätietoa olemassa olevaan, sitä uskottavampia ehdotuksesi ovat. Toimintaan voi vaikuttaa niin yksittäinen tiimiyrittäjä, tiimivalmentaja, koulutuspäällikkö kuin myös siivooja tai vartija, jotka tekevät kierroksensa tiloissamme. Ai miten niin?

Kuvittele tilanne, että olet töissä vartijana ja iltakierrokseesi kuuluu Tiimiakatemian tilojen tarkastaminen. Olet työssäsi keskittynyt erityisesti turvallisuuden ylläpitämiseen liittyviin seikkoihin sekä omaisuuden varjeluun. Huomaat ajattelevasi jokaisen kierroksen aikana, että onpas sekavat ja sotkuiset tilat. Näinköhän täällä edes huomaisi, jos jokin on rempallaan tai joku on piiloutunut viherseinän taakse? Erään kierroksen aikana saat kuningasidean järjestelmästä, joka näyttää digitaaliselta näytöltä koko rakennuksen fyysisen olotilan ja tästä olisi apua myös siistijöille. Näytöltä voisi valita tarkasteltavan kohteen tai tarkastaa vain yleissilmäyksen koko alueesta ja tarkistaa tilan valaistuksen ja sähkölaitteet. Tällaisia järjestelmiä, ns. tilanhallintaohjelmia on olemassa – mutta voisiko siihen liittää muutakin? Ehkä se voisi näyttää, jos viherseinät alkavat lakastua tai jos jollain pelastuskäytävällä on liikaa tavaraa? Ehkä siihen voisi ohjelmoida toimintoja, jotka näyttävät mitä tiloja käytetään eniten ja missä ihmiset viettävät eniten aikaa? Siinähän alkaisi olla jo ideaa työkalusta tilanhallintaohjelmana koko yhteisölle – ei vain kiinteistön väelle. Mutta et kuitenkaan koskaan vie asiaa eteenpäin, koska se ei kuulu sinun työkuvaasi tai et koe voivasi vaikuttaa asioihin.

Oletko sinä joskus saanut itseäsi kiinni tuollaisesta ajatussilmukasta? Oletko herännyt pohtimaan jotain huikeaa kehitysideaa, jota voisi pohtia ääneen kollegoiden kanssa ja viedä jopa eteenpäin – mutta et kuitenkaan ole tehnyt asialle mitään? Miksi? Syitä voi olla monia ja miljoonia, mutta nyt olisi tärkeää herätä ajattelemaan, kuinka suuri vaikutus sillä on yhteisöösi, että jätät tuomatta esille jonkin kehityskohteen tai uuden idean tai millainen vaikutus sillä voisi olla, jos toisit ajatuksesi esille.

Huonot valinnat – voiko niitä välttää?

Mikä on sitten se kolikon kääntöpuoli? Mistä me tiedämme, mitkä päätöksistämme ja ideoistamme ovat hyviä ja tuovat jotain lisäarvoa elämäämme tai yhteisöömme ilman suurempia negatiivisia haittavaikutuksia? Emme voikaan sitä todella tietää tai ennustaa. Päätöksemme eivät kuitenkaan ole koskaan vain meistä riippuvaisia. Tuodessamme jonkin ajatuksen pöydälle, se alkaa luomaan jokaisen kuulijan mielessä omia mielikuvia ja johtaa erilaisiin tulkintoihin ja johtopäätöksiin. Jos kyseessä on jokin uusi työkalu, tällainen keskustelu voi johtaa siihen, että suunnittelemasi työkalu ei näytäkään lopullisessa muodossaan sellaiselta, kuin olit ajatellut tai toimi niin kuin sinä olit sen suunnittelut toimivan. Tämä on aivan normaalia, ellet sitten johda tuotekehittelyä täysin itsenäisesti. Silloinkin todennäköisesti etsin tuotekehittelyn eri vaiheissa tietoa eri lähteistä, miten saisit siitä mahdollisimman hyvän ja toimivan ja mitä asioita sinun tulee ottaa huomioon – eli jollain tapaa ympäristö ja muiden mielipiteet vaikuttavat lopputulokseen. Emme siis voi varsinaisesti välttää toimintamme negatiivisia seurauksia, mutta voimme määritellä omat arvopohjamme ja toimia sen mukaisesti. Voimme siis tehdä parhaamme ja määritellä itse sen, mikä on arvokasta ja kannattavaa toimintaa. Kukaan ei kuitenkaan tule antamaan meille oikeita vastauksia.

Merkityksellistä työtä

Olemme nyt pohtineet yhdessä, mistä tekemisemme lähtee liikkeelle, mitä ovat vastuulliset valinnat ja millainen vaikutus tekemisellämme on ympäröivään maailmaan. Mikä sitten antaa merkityksen sille, että teemme työtä? Mitä tarkoitusta varten työskentelemme? Mistä nousee merkityksellisyyden tunne? Merkityksellisyys sitoutetaan usein toimintaa määrittäviä arvoja korreloivaksi asiaksi. Kun toimit omien tai työyhteisöösi määriteltyjen arvojen mukaisesti, toimintasi on merkityksellistä – mutta vain silloin, kun omit arvot itsellesi.

Jos omissa elämän arvoissasi ja työyhteisön arvoissa on suuri ristiriita, on hyvin todennäköistä, ettet koe työtäsi merkitykselliseksi. Voit siis työskennellä vaikka sotasairaalan ensihoitajana, mutta toiminnan taustalla on organisaatio, joka ohjaa lahjoituksina kerätyistä varoista 40 % suoraan liikkeenomistajalle – samaan aikaan, kun osa potilaista riutuu aliravitsemuksen partaalla ja työntekijöiden jaksaminen on kortilla työvoimapulan vuoksi. Lisää ei kuitenkaan voida palkata, koska ennalta arvioidut määrärahat. Rahasta, vallankäytöstä ja säntillisestä ohjeita noudattavasta täsmällisyydestä on kasvanut arvottomuuden peikko, joka syö sinulta energiaa tärkeänä työntekijänä. Tämä arvoristiriita ei kuluta vain sinua työssäsi vaan voi aiheuttaa myös sijaiskärsimystä – se arvo, mitä hoidettavasi saa sinulta elämäänsä, voi huveta, jos työntekijät uupumuksensa partaalla alkavat tehdä huonoa työtä tai työvoima pula kasvaa ja joitain tärkeitä työtehtäviä jätetään tekemättä, koska ei vaan ehdi.

Otin tähän esimerkiksi hoitoalan, koska siellä arvoristiriidat ovat kaikista parhaiten näkyvissä. Arvoristiriitoja on kuitenkin olemassa jokaisessa työpaikassa, missä työskentelee vähintään yksi ihminen. Voit määritellä oman toimintasi hyvinkin merkitykselliseksi, mutta aina tulee jotain vastapalloon, joka rikkoo toimintaa. Miten sitten varmistaa, että työssäjaksaminen ja merkityksellisyyden tunne säilyy ja toiminta pysyy mahdollisimman vastuullisena ja kestävää tulevaisuutta kannattelevana?

Onnellinen yksilö – onnellinen yhteisö

Vaikeissakin paikoissa – ja suurien arvoristiriitojen keskellä – parhaiten suoriutuvat onnelliset ihmiset. Heillä on toimintansa ja ajatustensa pohjalla vahva luottamus siihen, että asiat menevät lopulta hyvin ja vaikka vastoinkäymisiä tulisi eteen, se ei järkyttäisi heidän maailmaansa täysin paikoiltaan. Wellablen (2020)₁ artikkelissa puhutaan siitä, miten onnelliset työntekijät ovat tehokkaampia työssään ja Pasha (2013)₂ nostaa tekstissään esille, miten takaisinponnahtavuus (engl. bouncebackability), sinnikkyys, tutkijamainen asenne sekä verkostoitumisen ja kommunikoinnin taito ovat onnellisia työntekijöitä yhdistäviä tekijöitä.

Mikä meistä sitten tekee onnellisia? Ja voiko vain onnellinen ihminen tehdä hyvää työtä? Kuinka paljon haittavaikutuksia on sillä, että työntekijä voi huonosti? Näistä aiheista varmasti riittäisi tutkimuksia suuntaan, jos toiseen, mutta aihe on vielä sen verran lapsenkengissään, että yhä päätöksenteossa ratkaisee yleisesti ottaen enemmän raha, valta ja maine kuin yksittäisten työntekijöiden hyvinvointi.

Omasta mielestäni Tiimiakatemia on hedelmällinen työyhteisö lähteä kokeilemaan erilaisia toimintamalleja ja panostaa työhyvinvoinninkin näkökulmiin. Pohjimmiltaan JAMK:n tarjoama koulutus vastaa tarpeeseen kouluttaa ja sivistää kansalaisia, sekä luoda työpaikkoja. Koulutus tarjoaa siis meille lisäarvoa siinä missä maantalouden mullistuskin aikoinaan. Mutta miten toimintaa käytännössä järjestetään ja onko se vastuullista? Onko opetussuunnitelmat luotu niin, että ne palvelevat käyttäjiään parhaiten? Vai onko ne tehty jonkin mielikuvituksellisen vision pohjalta, kuten monet arkkitehtuuriset piirrokset – ja lopussa huomataan, että tilat eivät toimikaan niin kuin oli ajateltu eivätkä ne palvele käyttäjiään tai koulumaailman näkökulmasta tilat, laitteet, teknologia ja opetusmallit eivät tuekaan oppimista vaan saattavat jopa häiritä sitä. Onko suunnitteluvaiheessa ja päätöksenteossa siis todella otettu huomioon yksittäisten ihmisten tarpeet vai onko esimerkiksi raha ratkaissut? Voisiko jotain tehdä paremmin, jotta yksittäiset ihmiset voisivat paremmin ja sitä kautta koko yhteisö? Eikö hyvinvoivat yhteisöt luo parempaa tulosta kuin jaksamisensa rajoilla riippuvat opiskelijarievut?

Mitä onni on?

Onnellisuuteemme vaikuttaa siis se, miten arvot ovat tasapainossa ja miten merkitykselliseksi koemme työnteon ja elämän ylipäätään. Minkälaisia ne ydinarvot sitten ovat, jotka määrittävät onnellisuutemme? Harari (2011) on määritellyt kirjassaan, että ihmisten elämässä onnea tuovat erityisesti raha, terveys ja läheiset suhteet. Rahan arvo onnen tuojana on kuitenkin rajallinen, eikä terveyskään riitä pelkästään onnentuojaksi. Kirjassa oli esimerkki, miten köyhä ja rampa ihminen voi kokea suurtakin onnellisuutta, kun hänellä on välittäviä ja läheisiä ihmisiä ympärillään – kunhan vain köyhyys ei aiheuta esimerkiksi suurta nälänhätää tai terveysvaivat ole kovin kivuliaita (Harari 2011).

Kirja herätti minut ajattelemaan, miten suuri merkitys ihmissuhteilla todella onkaan ja miten suuri vaikutus sillä on elämäämme, jos ne eivät ole aivan kunnossa. Se, miten voimme henkisesti tai millainen on sosiaalinen jaksamisemme vaikuttaa kuitenkin suoraan työntekoomme. Ja miten hyvin suhteemme voivat työelämäkentällä – on myös hyvin merkityksellistä.

Loppusanat

Miksi sitten teemme työtä niin kuin teemme? Teemmekö sen velvollisuudentunnosta? Onko velvollisuudentunto edes asia – vai pohjautuuko sekin todella johonkin syvemmällä oleviin tarpeisiimme ja arvoihimme, joita yritämme täyttää? Onko kaikessa lopulta kyse merkityksellisyyden ja onnellisuuden kokemisesta? Voisimmeko me jokainen käyttää päivästämme ja viikoistamme hieman enemmän aikaa siihen, että tutustumme itseemme ja ajatustemme vaikuttimiin, ja mietimme, millaisia vaikutuksia jokapäiväisillä valinnoillamme on?

Olin äskettäin vieraana Elias Mäkisen podcastissa ”Mitäpä mielessä” ja puhuimme siellä ajattelun ajattelusta. Eräänlaiseksi loppukaneetiksi nostimme Eliaksen kanssa ajatuksen: ”Lue mitä luet, kunhan luet.” Tämän voisi kääntää myös niin, että tee mitä teet, kunhan teet sen ajatuksella ja tavoittelet toiminnallasi onnellisempaa arkea. Ja mitäpä onni olisi, jos sitä ei voisi jakaa muiden kanssa – sillä ilot tuplaantuvat ja surut puolittuu, ja kaksin on aina kauniimpi. Luottakaamme toisiimme ja tehkäämme perusteltuja päätöksiä.

Lisätyt lähteet

₁ Wellable. Study: Happy Employees Are 13% More Productive. 2020. https://blog.wellable.co/study-happy-employees-are-13-more-productive

₂ Naeema, Pasha. So what makes the difference from us to those people ´happy´in their career? 2013. https://blog.jobs.ac.uk/career-advice/so-what-makes-the-difference-from-us-to-those-people-happy-in-their-career/