The Subtle Art Of Not Giving A F*ck Cover

Mikkelit vähissä

Kirjoittaja: Valtteri Suomalainen

26 tammikuun, 2023

Lähdeteos: The Subtle Art Of Not Giving A F*ck

Lähdeteoksen kirjoittaja: Mark Manson

Teoriapisteet: 2

Kirjan ”not giving a fuck” – sanonta kääntyy vähän huonosti suomeksi. Tässä tekstissä käytän tuulesta tempaamaani ilmaisua ”antaa Mikkeleitä”.

Jenni kyseli minulta vuoden vaihteessa, että mitä odotan tulevalta vuodelta ja oliko kulunut vuosi kiva. Vastasin, että päättynyt vuosi oli ihan jees, mutta tuleva, voisi olla tasaisempi. Koin itseni kummallisen väsähtäneeksi joululomalla ja sen jälkeen, vaikka syksyn aikana ei ollutkaan tunnetta, että olisin erityisemmin joutunut ponnistelemaan tai venyttämään itseäni. Toisaalta moni ns. pakollinen juttu jäi roikkumaan ja varmasti painamaan alitajuntaani. Näin jälkeenpäin ajateltuna annoin ehkä liikaa Mikkeleitä asioille, jotka eivät sellaisia olisi ansainneet.

Kirjan teesi on, että tämän lyhyen elämän aikana jokaiselle on annettu vain rajallinen määrä Mikkeleitä edelleen jaettavakseen ja niiden saajat kannattaa miettiä tarkasti. Monet, jotka ovat jossain vaiheessa kohdanneet elämän rajallisuuden, ymmärtävät tämän tosiseikan. Läheisen kuolema, lapsen syntymä, itselle tapahtunut onnettomuus tai joku vastaava elämän hetkellisesti pysäyttävä tapahtuma antaa kummasti perspektiiviä. Mitä aikaisemmin elämässään tämän ymmärryksen saa osaksi arkipäivän päätöksentekoa, sitä paremman ja onnellisemman elämän voi elää.

Juuri tällä hetkellä elämässäni on vaihe, jossa Mikkeleiden antamattomuus tai paskaakaan piittaamattomuus kuulostaa erittäin hyvältä. Mitään suuria elämää mullistavia hetkiä ei elämääni viimeisen vuoden aikana ole kuulunut, mutta näennäisesti pienet ja arkiset asiat tunkevat ajatuksiin liian kovalla paineella. Tuo asiavuori tuntuu yksinkertaisesti liian suurelta. Asiat itsessään voivat olla toki epämieluisiakin, mutta yleisesti neutraaleja tai jopa miellyttäviä. Niitä vain on liikaa. Muutaman Mikkelin siis voisin ottaa takaisin.

Vuosi tulee pitämään sisällään suuria ristiriitoja. Akatemian puolelta meitä työnnetään jo kovaa vauhtia työelämään ja koulun jälkeiseen aikaan, mutta samalla revitään takaisin varsinaisesti koulunpenkille opinnäytetöiden pariin, jotta valmistuminen ei venyisi kovin pitkälle. Myös työelämä repii ainakin itseäni puoleensa, mutta täyttä omistautumista firman kehitykselle en uskalla luvata, koska koulut ovat vielä kesken. Sisäinen ääni huutaa omaa aikaa ja hiljaisuutta, mutta tiimin hioutuessa on tullut jonkinlainen tunne yhteisön, yhdessäolon ja verkostojen merkityksellisyydestä. Ja hauskaahan meillä on. Olisi kiva keskittyä innostaviin ja ajatuksia herättäviin kirjoihin tai uppoutua täysin fantasiakirjallisuuteen, mutta noiden filosofisempien kirjojen arvoa ei Tiimiakatemialla oikein tunneta. Tuntuu, että varsinaiset teoriakirjat toistavat samoja asioita kirja toisensa perään, ja niistä kosketuspinnan löytäminen omaan elämääni ja projekteihini on haastavaa. Asuntomme vesivahinkoremontti etenee, mutta toivottoman hitaasti, kiitos peukalo perseessään istuvan isännöitsijän, seniilin hallituksen puheenjohtajan ja ehkä vähän naivin maatilayrittäjävuokranantajamme. Odotammeko, että pääsemme muuttamaan takaisin hyvään kämppään, vai pitäisikö etsiä uusi vuokrakolmio? Tai kenties ostaa oma? Pitäisikö etsiä jostain aikaa talousosaamiseni jakamiseen akatemialla, vai ottaa vain muutama uusi asiakas pinkkutiimeistä ja keskittyä rahakkaampiin kehitystöihin?

Perspektiiviä odotellessa jätän ehkä ensin pois turhalta ja ikävältä tuntuvat asiat. Valmista tehtävälistaa en vielä onnistu rakentamaan, mutta jonkinlaista Mikkeliallokointia on pakko harrastaa.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti