Luin kirjan tulevaisuuden lukujärjestys, jonka oli kirjoittanut Perttu Pölönen. Kirja sai minut miettimään työelämän tulevaisuutta ja mitä taitoja tarvitsisin tulevaisuudessa. Tässä avaankin hieman minun ajatuksiani tulevaisuuden työelämästä.

Teknologian nopea kehittyminen

Kun pysähtyy ja alkaa miettimään, kuinka nopeasti maailma muuttuu saattaa yllättyä. Muistan ensimmäisen puhelimeni, siinä ei ollut kosketusnäyttöä, koska tuohon aikaan ei ollut vielä kuluttajille tehtyjä kosketusnäyttöpuhelimia. Muistan myös pelanneeni playstation 3 konsolilla ihmetellen kuinka aidolta pelit näyttivät. Nykypäivänä olisi erittäin vaikeaa, ellei mahdotonta palata aikaan ennen älypuhelimia. En myöskään usko, että nauttisin playstation 3 konsolilla pelaamisesta enää tänä päivänä. Ennen puhelimilla pystyi vain soittamaan nykyään sillä voi etsiä tietoa mistä vaan, tai vaikkapa pelata pelejä, jotka näyttävät yhtä hyvältä kuin vuonna 2007 julkaistu playstation 3. Kaikki tämä kehitys teknologiassa vain vähän yli kymmenessä vuodessa kertoo paljon siitä, kuinka nopeasti maailmamme kehittyy.

Teknologian ja maailman kehittyessä kehittyvät myös työpaikat nopeaa tahtia. Jotkut menettävät työpaikkansa teknologialle, mutta teknologia luo myös uusia työpaikkoja. Tämä työpaikkojen kehitys on ollut niin nopeaa viimeisein kolmen vuosikymmenen ajan, että on mahdotonta tietää mitä esimerkiksi minä tulen tekemään työkseni työuran aikana. Voi olla, että tulen tekemään työtä sellaisessa ammatissa mitä ei vielä ole olemassakaan. Hyvä esimerkki tästä on ajatella miten asiat ja työelämä oli 30–40 vuotta sitten ja verrata sitä nykypäivään. En usko, että kehitys on hidastumassa, joten maailma tulee olemaan hyvin erilainen. Miten sitten voin valmistautua tulevaan, kun en tiedä mitä on tulossa. Kirjan yksi pääpointeista on jatkuva oppiminen. Pidän jatkuvaa oppimista yhtenä tärkeimmistä asioista mitä pitää muistaa, erityisesti kun koulusta on valmistunut. Jatkuvaan oppimiseen kannustetaankin tiimiakatemialla paljon eikä termi ole uusi. On kuitenkin hyvä kuulla tai lukea jatkuvasta oppimisesta myös muilta, tämä vahvistaa omaa uskoani jatkuvan oppimisen tärkeyteen.

Tulevaisuuden taidot

Mitä taitoja tulevaisuudessa olisi sitten hyvä osata? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, sillä kukaan ei voi varmaksi sanoa juuri tiettyjä taitoja, joita tulisi tulevaisuutta varten opetella. Kirjassa mainitaan useita eri taitoja, joita kirjoittaja pitää tärkeänä osata tulevaisuuden varalle.  Monet näistä taidoista olivat niin sanottuja metataitoja, joita ei voi koulussa opetella. Metataitoja voi oppia vain itseään tutkiskelemalla. Jos sana metataito ei sano lukijalle mitään, niin hyvä esimerkki metataidosta on rakkaus. Tulevaisuudessa en siis tule tarvitsemaan niinkään matematiikkaa, sillä mikä tahansa laskin pystyy suorittamaan laskutoimituksen paremmin ja nopeammin kuin minä. Minun pitää kehittää taitoja, jotka tekevät minusta ihmisen. Minun ei tarvitse opetella ulkoa historian tärkeitä päivämääriä, sillä voin milloin vain saada netistä vastauksen hyvin nopeasti. Sen sijaan minun pitää osata olla utelias ja luova. Kirjassa mainittiin monia muitakin metataitoja, mutta en usko, että niitä kaikkia kannattaa tähän alkaa listaamaan. Yritän itse kehittää näitä taitoja ja uskon, että niissä kehitynkin. Itseasiassa pidän metataitoja sellaisina, jotka kehittyvät ajan myötä. Nämä taidot ovat sellaisia, joiden olemassaoloa ei tarvitse koko ajan edes tiedostaa ja ne kehittyvät silti. Tämän takia pidän turhana niiden listaamista tähän. On tärkeää kehittää niitä taitoja, jotka tekevät meistä ihmisen.

Kun mikään ei ole varmaa kaikki on mahdollista

Kirjan lopussa on otsikko: Kun mikään ei ole varmaa kaikki on mahdollista. Pidän paljon tästä sanonnasta, sillä se luo positiivisen kuvan tulevaisuuden työelämästä. Monia tuntuu pelottavan se, että kohta tekoäly ja robotit vievät kaiken työn ja olemme kaikki työttömiä. Uskon kuitenkin, että ihmisille on aina paikka työelämässä, ammatti vaan saattaa olla semmoinen mitä ei ole vielä olemassakaan. Ei pidä turhaan pelätä tai synkistellä tulevaisuutta. Mitä ikinä tulevaisuudessa tuleekaan vastaan pitää kirjoittaja tärkeänä eri-ikäisten ihmisten yhteistyötä. Tarvitsemme sukupolvien välistä yhteistyötä ja dialogia. Syykin tähän on helppo ymmärtää, maailma muuttuu niin nopeasti, että vanhemmilla ihmisillä on sellaisia kokemuksia maailmasta ja työelämästä, mitä nuoremmilla ei vain yksinkertaisesti voi olla. Nuorilla taas voi olla uutta näkemystä moneen asiaan, etenkin kun olemme viettäneet ison osan elämästämme internetin ja sosiaalisen median aikaa. Tämä sai minut miettimään tiimiakatemian projekteja. Pitäisikö minun yrittää tehdä projekteja itseäni vanhempien ihmisten kanssa. Ongelmaksi tässä ehkä tulee se, että olemme koulussa ja suuriin osa ihmisistä ovat minun kanssa melkein samanikäisiä.

Tulevaisuus on loppujen lopuksi hyppy tuntemattomaan eikä kukaan tiedä mitä tulevan pitää. Teknologia kehittyy. Pitää vain toivoa, että tätä kehitystä käytetään hyvään. Ehkä tulevaisuudessa suurimmalla osalla onkin neljän päivän työviikko, sillä robotit hoitavat niin paljon ihmisten työstä. Toisaalta voi olla, että uusia teknologioita käytetään ja kehitetään pahat mielessä. Kehitykseen ei oikeastaan voi vaikuttaa, joten turha stressi pois ja nauti elämän mittaisesta matkasta tulevaisuuteen.