Metsä meidän jälkeemme

Kirjoittaja: Amalia Jokinen

25 huhtikuun, 2023

Lähdeteos: Metsä meidän jälkeemme

Lähdeteoksen kirjoittaja: Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen, Jenni Räinä

Teoriapisteet: 2

Amalia Jokisen ja Aino Tissarin yhteisreflektio

Luimme yhdessä kirjan Metsä meidän jälkeemme, jonka on kirjoittanut Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen sekä Jenni Räinä. Tämä metsän tulevaisuudesta huolestunut teos kritisoi metsätalouden historiaa sekä nykyhetkeä. Kirjassa puhutaan metsästä kokonaisvaltaisena ekosysteeminä, kun taas metsätalousala puhuu metsästä puuvaltaisena. Teemme opinnäytetyön metsätalousalan yritykselle ja tutustumme metsätalouden vastaiseen kirjallisuuteen saadaksemme lisää näkökulmia ja ymmärrystä.

Koska kirja oli kirjoitettu hieman jopa meidän ajatusmaailmojamme vastaan, niin se herätti ajattelemaan metsää uudella tavalla. Siinä kerrottiin metsäalan syntymisestä Suomeen ja käsiteltiin filosofisesti, mitä metsä on.

Metsäala on syntynyt sotien jälkeen, sillä metsistä saatavalla puuraaka-aineella maksettiin sotakorvaukset Neuvostoliitolle. Jo satoja vuosia ihmiset ovat ajatelleet, että metsää hakataan vain tarpeeseen tai taloudellisen kriisin selättämiseen. Suomessa sota ja sen jälkeiset vuosikymmenet olivat taloudellisen kriisin aikaa, jolloin metsää oli hakattava ja paljon. On kuitenkin merkillistä, että sotakorvausten maksamisen jälkeen hakkuita ei lopetettu, kuten aina ennen on tehty kriisin selättämisen jälkeen. Ehkä Suomessa huomattiin, että maailmalla on kysyntää järeälle tukkipuulle ja samaan aikaan paperin kysyntä kasvoi vauhdilla. Sen jälkeen Suomi nostettiin puulla ryysyläisyhteiskunnasta hyvinvointivaltioksi. Sekään riittänyt, hakkuita on lisätty tasaista tahtia tähän päivään saakka.

Tämänhetkinen valtava hakkuutavoite ajaa siihen, että kaikki metsät on hakattava samalla tavalla. Se ei ole kuitenkaan metsän kannalta paras tapa toimia.

Lisäksi on pakko kyseenalaistaa valtavia hakkuumääriä, kun ottaa huomioon, että vain osa päätyy sahatavaraksi eli pysyy hiilivarastona. Osa vuosikymmeniä kasvaneista puista päätyy sellukattilaan ja siitä ehkä pahvilaatikoksi, jota käytetään muutaman ajan verkkokaupasta tilatun tuotteen kuljettamiseen, jonka jälkeen se päätyy polttoon tai jätteeksi. Kertakäyttöisten tuotteiden valmistaminen puusta on mielestämme puun ja metsän häpäisemistä. Toisaalta niiden valmistaminen muovista on vielä pahempi rikos.

Kulutuskäyttäytymisemme on ongelma, eikä puun käyttö raaka-aineena tee siitä yhtään sen hyväksyttävämpää ongelmaa.

Vastuullisuusviestintä metsäalalla

Alalla on totuttu jakamaan metsänomistajat ekologisuutta ja luontoarvoja painottavaan ryhmään sekä taloudellista tuottoa hakeviin metsäsijoittajiin. Mielestämme tämä kahtiajako latistaa markkinointiviestinnän kaikkien ryhmien osalta. Tämäkään asia ei ole niin musta valkoinen kuin miltä se yritysten markkinointiviestinnässä näyttää.

Jos ekologisuushipeille painottaa viestinnässä vain ekologisuutta omana teemanaan niin he pitävät kiinni ajatuksesta, että heidän metsäänsä ei saa hakata koskaan ja että kenenkään ei pitäisi hakkauttaa metsiään. Ongelmana on myös se, että todelliset metsähipit tietävät metsätalouden monimuotoisuudesta usein enemmän kuin yhtiöiden viestintäasiantuntijat. Silloin viestit ‘’tiesitkö, että kulottaminen luo elintilaa harvinaisille lajeille’’ tai ‘’Stora Enso ennallistaa Tornatorin kanssa 400 hehtaaria suota’’ tuntuvat vain kuivakan tekopyhiltä.

Ja jos metsäsijoittajille kohdistetaan vain viestejä ‘’8 keinoa saada enemmän puukauppatuloja’’ tai ‘’näin säästät metsänuudistamisessa’’ niin he eivät koskaan opi tiedostamaan monimuotoisen metsän hyötyjä ja opi näkemään metsää puilta – kokonaisvaltaisena ekosysteeminä.

Fakta on, että terve metsä tuottaa parempaa tulosta kuin lahottajasienten tai tuhohyönteisten valtaama metsä, joten metsän monimuotoisuuden vaaliminen ei ole koskaan tarpeetonta. Usean puulajin metsä, josta löytyy myös riittävästi lahopuuta eliöille ja kolopesijöille on vastustuskykyisempi. Sen vuoksi myös taloudellista tuottoa priorisoivat metsänomistajat uudistavat tällä hetkellä usean puulajin metsiä, jos se vain on mahdollista kyseiselle maaperälle.

Mielestämme metsänomistajien ajatus- ja arvomaailmaa tulisi tutkia syvällisemmin ja tutkimuksesta saatua tietoa tulisi hyödyntää markkinointiviestinnässä. Kuten tavallista kaikilla aloilla ja lähes kaikissa yhtiöissä, myös metsäyhtiöt pitävät kohderyhmäänsä ‘’tyhmänä’’ tekemällä markkinointiviestejä, jotka eivät tarjoa aidosti uutta arvokasta tietoa.

Metsäalan ristiriidat

Alan tulisi ottaa rohkea harppaus kohti rehellistä metsäpuhetta. Metsätalouden historiassa on tehty hätiköityjä päätöksiä, jotka ovat koituneet virheiksi, kuten soiden ojittaminen, suuret avohakkuut tai metsän uudistaminen auraamalla. Nämä virheet ovat lakaistu vähin äänin maton alle metsäyhtiöiden osalta, mutta ekologisuushipit eivät unohda niitä.

Metsä meidän jälkeemme -kirjassa kerrottiin useista historiassa tehdyistä virheistä. Kirjassa kerrotaan, kuinka metsätutkija Gustaf Siren esittää virheellisesti, että paksusammalkuusikoiden kuntta on pilattu poimintahakkuilla. Siren esitti, että pilattuihin metsiin, jotka eivät kasvaneet eivätkä uudistuneet luontaisesti, tulee tehdä avohakkuu.

Kirjassa kerrotaan, että Sirenin lanseeraama itsemurhakuusikko on myytti sillä Pohjois-Suomen metsät ovat kasvaneet tuhansia vuosia rappiotta.

Samaan aikaan edelleen alalla esitetään, että jatkuva kasvatus ei toimi, sillä se edellyttää poimintahakkuita, jotka ovat tuhoisia metsälle. Tälle tiedolle löytyy lukuisia perusteita verkosta ja kirjoista.

Mielestämme metsäalan ristiriidat ovat outoja, mutta mielenkiintoisia. Mikä on totuus jatkuvan kasvatuksen takana? Rikkooko metsäkone poimintahakkuussa puiden juuret ja kasvu keskeytyy sen vuoksi, tuleeko pystyssä oleviin runkoihin liikaa korjuuvaurioita, varjostaako ylispuut kasvuun lähteviä taimia ja siksi metsä ei voi uudistua luontaisesti.

Laadukkaalla viestinnällä näitä ristiriitoja voitaisiin käsitellä ja jopa löytää niihin faktoihin perustuvia vastauksia.

Vastuullisuusviestintä Stora Enso Metsässä

Stora Ensossa eikä muissakaan metsäyhtiöissä uskalleta puhua vastuullisuusviestinnästä tarpeeksi rohkeasti. Vastuullisuus on jo sanana iso mörkö, josta kukaan ei uskalla ottaa tosissaan koppia. Metsäyhtiöiden viestinnässä näkyy kyllä jo hyviä one-linereita, mutta niitä ei ole perusteltu millään tutkimustiedolla. Luotettavuudellaan tutkimustieto iskee parhaiten mielipiteisiin ja sitä on olemassa, miksei sitä käytetä?

Esimerkkejä faktatiedosta, jota kannattaisi korostaa rohkeasti:

Vain kasvava metsä sitoo hiiltä; Vanhat metsät, joiden kasvu on hidastunut, eivät sido enää hiiltä vaan toimivat hiilivarastoina. Niistä on kyllä hyötyä luonnolle, jos ne jätetään lahoamaan, mutta kaikkia Suomen metsiä ei ole mahdollista jättää lahoamaan. Sen sijaan taimi alkaa sitomaan hiiltä heti kun se alkaa kasvamaan.

Metsätaloutta ei ole luotu metsän tuhoksi; Metsää ei hakata suomessa ilkeyttään vaan siksi, että sen taloudelliset hyödyt ovat korvaamattomia Suomen vientitaloudelle. Noin neljännes vientituloista tulee metsästä, joten metsätalouden harjoittamista ei voida lopettaa seinään, vaikka se olisi metsän kannalta paras vaihtoehto. Olennaista on muodostaa kompromissi metsien hyödyntämisen ja riittävien taloudellisten tulojen välille.

Suomen metsiä hoidetaan hyvin; Metsälaki velvoittaa hoitamaan metsiä vastuullisesti. Esimerkiksi hakkuuaukoille täytyy jättää tietty määrä tiheiköitä, säästöpuita ja lahopuuta. Metsiä tarkastetaan ja tutkitaan koko ajan. Jos Suomessa ei harjoitettaisi vastuullista metsätaloutta niin sitä tehtäisiin kehittyvissä maissa vastuuttomasti.

Suojeltua metsää on suomessa vain 2%; Tämä on tällä hetkellä ongelma, joka pitäisi tuoda myös viestinnässä esille sen lisäksi, että jatkuvasti muistutetaan puun kasvavan aina takaisin. Fakta on, että talousmetsät eivät ole niin monimuotoisia. Tulisi myöntää, että on ongelmia, mutta niitä vastaan tehdään koko ajan töitä. Tämän yhteydessä voisi mainita Stora Enso Metsän tavoitteesta: ”Tavoitteenamme on tehdä vuonna 2022 yli 200 METSO-suojelualoitetta”

Stora Enso Metsän tulisi korostaa tämän kaltaisia yksittäisiä ja konkreettisia faktoja vastuullisuustekoinaan:

Maksamme normaalia suuremmasta säästöpuiden määrästä koko puukaupan korjatuille puumäärille lisähintaa 0,50 euroa/m3.

Mitä metsä on?

Metsä meidän jälkeemme -kirja esittää filosofisesti, että koko metsäkeskustelun ilmapiiri riippuu siitä, miten näemme metsän. Sen sijaan, että pohtisimme metsätalouden pintapuolisia ristiriitoja, meidän tulisi käydä itsemme kanssa keskustelu siitä, mitä metsä on.

Meidät on opetettu ajattelemaan metsästä puuvaltaisena alueena, josta voi ottaa huoletta puita hyötykäyttöön. Metsätalouden tervehtymisen ensimmäinen askel on ymmärtää metsä lukuisten eläinten ja elämänkannalta tärkeiden eliölajien ekosysteeminä ja elinympäristömme keuhkoina, jossa kasvaa kaiken muun lisäksi myös puita.

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti