Tätä kirjaa oli mukava lukea.

Smith jatkaa ja tarkentaa siitä mihin positiivisen psykologian uranuurtaja Mihaly Csikszentmihalyi jää perustavanlaatuisessa kirjassaan ”Flow – tutkimuksia onnesta, siitä kun kaikki menee hyvin”. Csikszentmihalyikin korostaa kirjassaan yhteisön ja ihmissuhteiden tärkeyttä, elämän hahmottamista ehyenä tarinana, – ja tottakai kun flow:sta ja huippukokemuksista puhutaan – tavoitteita, sekä yhteyden kokemuksia jonkin sellaisen kanssa, mikä ylittää oman ymmärryskyvyn.

Nämä neljä tekijää, eli yhteenkuuluvuus, tarinat, tarkoitus ja transsendenssi muodostavat Smithin mukaan merkityksellisyyden peruspilarit. Csikszentmihalyi toteaa ilon olevan joskus hyvinkin kaukana mukavasta ja samaa ideaa skaalaten Smith kertoo merkityksellisyyden olevan välillä selvässä ristiriidassa onnen kanssa. Tiedämme kaikki painajaisen omakotitalosta, kultaisesta noutajasta, keski-iästä – ja tyhjyydestä. Suomessa asuu maailman onnellisin kansa, joka kuitenkin tekee keskimääräisen paljon itsemurhia.

Yhteenkuuluvuus

Yhteenkuuluvuuden tunnetta voi saavuttaa nopeissakin kohtaamisissa vieraidenkin ihmisten kanssa. Tällainen ”korkealaatuinen yhteys” syntyy, kun näemme arkirutiineihimme kuuluvat ihmiset ihmisinä eikä pelkkinä toiminnon suorittajina ja kohtaamme heidät. Koitan lisätä arkeeni enemmän tällaista small talkia sydämellä. ”Niin kiire ei voi olla.” Tietysti pitkät ja syvät ihmissuhteet ovat parhaita ja Smithin mukaan säännölliset ei-negatiiviset kohtaamiset ovat niiden keskeistä rakennusmateriaalia. (Samaa, mutta vähän tarkemmin puhuttiin myös Christian Grönroosin kirjassa Palveluiden johtaminen ja markkinointi.) Opiskelun merkityksellisyyden vuoksi kannattaa siis yhä viettää mukavaa aikaa tiimin kanssa. Toisaalta jos tiimiyrityksen ja harrastusten kanssa menee liikaa aikaa, niin yhteydenpito niiden ulkopuolelle voi tuottaa haasteita ajan ja energian riittävyyden kannalta.

Monet yritykset ovat tienneet yhteenkuuluvuuden merkityksen jo pitkään ja pyrkineet rakentamaan heimoja ja yhteisöjä, segmenttejä joilla on tietty yhdistävä elämäntyyli, (kesyttämään kuluttajia laumoiksi) eri tapahtumien ja somen avulla. Vai ovatko? Individualismi on ollut pitkään trendinä, mutta se on murtumassa ja yhteisöllisyydelle saattaisi olla tilausta.

Tarinankerronta ja tarkoitus

Tarinankerronta ja tarkoitus liittyvät mielestäni yhteen, ne ovat ajan kaksi puolta. Tarinointa kertomalla ja mennyttä käsittelemällä voi löytää identiteettinsä ja hahmottaa ehyen kuvan elämästään, löytää juonen tai punaisen langan. Sovittamalla tuo käsitys siitä kuka on, mitä pystyy ja tahtoo tehdä käsitykseen siitä, mitä maailma tarvitsee, löytää kutsumuksensa. Siksi aion jatkossa kirjoittaa päiväkirjaa ehkä jopa useammin kuin kerran kahdessa kuukaudessa. 😀 Ja lukeakin sitä välillä.

Tarinoissa huomaan taas yhteneväisyyden Flow-teoriaan. Kun koen, että asiat sujuvat ja tarinani on hyvä, niin haluan pitää siitä kiinni ja toimin sen mukaan, ahkerasti, kurinalaisesti, hyveellisesti. Vähän kuin ylläpidän sankarikertomusta. Se on itseään ruokkiva kierre. Kun taas asiat töppäävät ja on huono päivä, niin siitä ei aina kiinnostakaan nousta. Flow puuttuu. Toisaalta kaikkein huonoimpien päivien jälkeen tulee usein säihkyvimmät oivallukset, jos malttaa reflektoida. Tämä näyttäisi siis pätevän sekä pitkällä että lyhyellä aikaskaalalla.

Taaksepäin katselu ja yhteisen tarinan hahmottaminen osuuskunta Cleveralle voisi tehdä todella hyvää yrityksemme identiteetille ja kulttuurille. Kun toimintakertomuksen tekeminen tulee ajankohtaiseksi, kannattaa ottaa siitä kaikki hyöty irti: heittäytyä vähän nostalgiseksi ja miettiä kuinka menneet tapahtumat ovat muovanneet tietämme ja vaikuttaneet siihen mitä olemme nyt. Tottapuhuen en kyllä usko, että meidän kannattaa odottaa siihen saakka, vaan tehdä jonkinlainen osavuosikatsaus jo syksyn aikana.

Tarkoitustani hahmottaakseni pyrin hahmottamaan maailmaa ahkerasti uutisten ja teorioiden kautta. Hahmottaakseni itseäni ja paikkaani maailmassa pyrin ajautumaan todella erilaisiin tehtäviin ja kysymään palautetta ja yleisestikin luomaan palautteen antamisen kulttuuria ympärilleni. On hienoa, että osuuskunnassamme on käyty koko tiimin palautekierroksia, mutta parastahan se on tuoreena ja epämuodollisena. Pyritään siis välittömän palautteen lisäämiseen. Olemme käyneet aina välillä kierroksen jossa kerromme unelmiamme yksilöinä. Kysymyksen voisi muotoilla myös: Mikä on missiosi? (Lisäksi haluaisin kuulla ja oppia eri maailmankuvista ym. ”Isosta kuvasta,” mutta sen käsittely treeneissä voi olla vähän hankalampi tehtävä.) Näiden avulla voimme kuitenkin kehittää henkilökohtaisia johtavia ajatuksiamme, mutta toivottavasti vielä jossain vaiheessa myös sanallistaa tiimimme yhteisen tarkoituksen.

Tarkoitus on vakaa ja kauaskantoinen päämäärä, jolla annetaan oma panos maailmalle. Siinä mielessä Tiimiakatemian visio ”Tiimiakatemia kaikkien saataville” on ”ihan jees.” Sen sijaan visiot, jotka keskittyvät vain organisaatioon itseensä: olemaan alansa parhaita tai voittamaan kilpailijan voisivat minusta olla innostavampiakin, sillä maailmassa on aina jotain suurempaa, hienompaa ja tärkeämpää kuin meidän organisaatiomme. Sitä kohti toiminta kannattaa suunnata.

Monissa brändeissä ihmisiä vetää puoleensa se unelma maailmasta, jota brändi edustaa. Järjestöillä on paljon annettavaa yrityksille tällä saralla. (”Kulutusyhteiskunta osti vaalimani aatteen ja myi sen takaisin keräilysarjana ja ne hintaa nosti kun ihmiset kerran osti. Buumin ajan sitä kesti, ei kauempaa ja nyt aate komerossa maata saa.” -Plutonium 74: Ruisleipää ja lakipykäliä) Ne saavat ihmiset uhraamaan rahaansa ja vapaa-aikaansa paremman maailman eteen. Kirjassa kerrottiin myös yrityksestä, jonka voitoista tietty prosenttiosuus meni tiettyyn hyväntekeväisyyskohteeseen. Effective Altruism -järjestö ehdottaa erääksi väyläksi jättää mahdollisimman suuri positiivinen vaikutus maailmaan ns. Earning to give -mallia, jossa ansaitaan mahdollisimman paljon ja lahjoitetaan 10% tuloista kustannustehokkaimmille avustusjärjestöille.

Transsendenssi

Transsendenssi eli itsen rajojen ylittäminen, yhteys johonkin suurempaan, joka menee yli oman ymmärryksen, ”katon rikkominen” on – oikeastaan ihan määritelmän mukaan – merkityksellisyyden peruspilareista mystisin. Sille voi luoda sopivat olosuhteet, mutta sitä ei voi pakottaa, se vain tulee ikään kuin ulkopuolelta. To the forest and (maybe) back – tapahtuma tarjoaa tähän ainakin joitain puitteita ja Experience Economy:n periaatteet (escapism, education, entertainment, estetics, +esprit of TA) voivat myöskin olla hyödyksi. Tiimin tasolla tätä voivat ehkä tarjota todella isot yhteistyöprojektit, matkustaminen johonkin, tai vain elokuvailta. Henkilökohtaisella tasolla pyrin antamaan tälle tilaa lisäämällä retkeilyä luonnossa, käymällä konserteissa ja museoissa sekä ”pitämällä silmät auki” ja jättämällä arkeen tilaa ”huomata pyhä,” kuten Aava&Bangin luova johtaja Mikko Kalliola hehkutti kertoessaan brändääjän tärkeimmistä kyvyistä BrandIt-tapahtumassa. 

Varjopuolia

Jokainen yritys käyttää luonnonresursseja ja tarjoaa niistä saatua hyötyä asiakkailleen. Niukkenevien resurssien maailmassa monien yritysten olemassaolon oikeutus joutuu kyseenalaiseksi. Onko aikaansaatu hyöty uhrattujen luonnonvarojen arvoinen? Panostamalla merkityksellisyyden tukipilareihin tietyllä tavalla organisaatio pystyy saada itsensä vaikuttamaan kallisarvoiselta ja hyvältä, eli harjoittaa ”merkityksellisyyspesua.” Koska ihmiset eivät pohjimmiltaan tee päätöksiä järjellä, vaan tunteella, tunteisiin vaikuttaminen riittää hankalamman faktoihin vaikuttamisen, eli toiminnan muuttamisen sijaan. Esimerkiksi ISIS tarjoaa jäsenilleen niin vahvaa merkityksellisyyttä toisiaan tukevan yhteisön, yhteisen tarinan ja tavoitteen sekä uskonnon kautta, että se saa monet antamaan henkensä sen edestä. Monet merkityksellisyyden peruspilarit tuntuvat sinällään tavoittelemisen arvoisilta, mutta pelkään että niiden kuntoon laittaminen hoitaa vain oiretta eikä perimmäistä syytä. Toki siirtyminen merkityksellisyyden tavoittelemiseen onnellisuuden tavoittelusta on askel eteenpäin ja kenties toimivampaan suuntaan, mutta itse uskon, että tunteiden manipulointi on karhunpalvelus. Ne ovat kuin kompassi, joka osoittaa hyvään elämään. Hämäämällä sitä vaikka magneetilla suunnan saa ehkä näyttämään hyvältä, vaikkei se tosiasiassa sitä olisikaan.

Valveutuneet ihmiset tietävät onneksi monia tapoja, joilla mainokset toimivat ja ovat kehittäneet jonkinasteista immuniteettiakin niihin. He myös osaavat olla jossain määrin kriittisiä viher- ja valkopesua kohtaan. Voi olla, että samanlainen immuniteetti kasvaa myös ainakin tökeröimpiä merkityksellisyyskikkoja kohtaan.

Tässä kuvassa on eräs työkalu faktapohjaisempaa puntarointia varten. Malli ei silti ole liiketoiminnassa täysin ongelmaton, sillä kärjistäen on taloudellisesti kannattavampaa tehdä rikkaalle turhaa, kuin köyhälle tarpeellista.

Tiedän nyt kirjan luettuani monia hyviä keinoja merkityksellisyyden vahvistamiseksi, mutta pyrin etsimään merkityksellisyyttä myös perinteisin keinoin: lukemalla filosofian ja kaunokirjallisuuden klassikkoja, keskustelemalla ja pohtimalla niiden ja omien kokemusteni pohjalta perimmäistä kysymystä: Mitä on hyvä elämä?