Luin matikankirjan sosiaalisesta mediasta. Kirja oli täynnä toisistaan vähän irralliseksi jääneitä asioita, joista olisi hyvä oppia, aivan kuten matikankirjat lukiossa. Ei tiennyt mihin ja miten ne liittyivät toisiinsa taikka muihin elämän asioihin, eikä matikan teoriasta mitään yhtenäistä kokonaisuuttakaan muodostunut. Yksi opittava asia tässä somen oppikirjassa oli tarinallistaminen ja sen tärkeys. Tarinoiden merkityksen huomasi kyllä kirjaa lukiessakin, tai oikeastaan tarinan puuttumisen. En sano tätä siksi, että kirja olisi ollut huono, päin vastoin liialliset tarinoinnit vievät aikaa ja silloin kun haluaa oppia jotain nopeasti, tämmöinen oppikirja ehkä toimii paremmin. Syvällisemmän opin olisi varmasti kuitenkin saanut tarinasta. Niillä monista kirjoista löytyvillä case esimerkeillä onkin siis jokin pointtikin, vaikka ne tuntuvatkin aikaa vieviltä lukea.

Opin yksittäisiä asioita. Paljon osasinkin jo asioita, mutta kai kirja voi olla hyödyllinen siinäkin, että havaitsee paremmin omaa osaamistaan, kun tajuaa ymmärtävänsä ja tietävänsä jo monesta jutusta. Pelkäsinkin vähän jo etukäteen, että tämmöinen some kirja voi olla aika auttamatta jo vanhentunutta tietoa ja sitä se osittain olikin. Toisaalta niihinkin kohtiin voi todeta, että minäpä tiedän, että tämä on vanhaa tietoa ja tänä päivänä asia on näin. 

Mediaseurantaohjelmat olivat yksi uusista asioista. Tietenkin tuommoisia on olemassa ja on jännä, etten ole kuitenkaan juurikaan kuullut niistä missään. Onkin tutkittava, ovatko nämä mainitut Meltwater, Meedius tai Retriever vielä olemassa olevia ja aktiivisessa käytössä. Mutjuttimesta olisi ainakin kiva seurata, jos siitä käydään keskustelua jossain.

Mutjutin on nyt ainoa käynnissä oleva markkinointiprojekti, joten mietin näitä juttuja sen projektin kautta. Hakukoneoptimointi ja hakusanamarkkinointi ovat sellaisia, joita voisimme kokeilla tehdä Mutjuttimelle. Blogitekstejäkin on ollut tarkoitus tuottaa, mutta ne ovat vielä jääneet taka-alalle. Kuitenkin uskon, että Googlesta etsitään paljon apuja lihasjumeihin, kuten niskalihasten kireyteen ja niistä johtuviin päänsärkyihin. Tähän kirjassa oli vinkkejä, kuten että mihin kohtaan tekstiä kannattaa laittaa avainsanoja. Sanavalintojakin kannattaa miettiä sen kannalta, mitä ihmiset googlettavat, eikä sen kannalta, mikä kuulostaa hienoimmalta ja asiantuntijamaiselta. Mutjuttimessa tätä pitäisi varmaan jopa tutkia, koska esimerkiksi faskia tarkoittaa lihaskalvoa, mutta kuinka monelle se on edes tuttu sana, saatikka sitten kuinka moni etsisi sillä sanalla tietoa. Toisaalta hakeeko kukaan mitään tietoa lihaskalvojenkaan hieronnasta, vaikka se onkin ymmärrettävämpi sanana kuin faskia. Blogitekstien hyöty onkin siinä, että voimme esimerkiksi kirjoittaa päänsäryn helpottamisesta Mutjuttimella tai tenniskyynärpään tai arpien tai penikoiden hoitamisesta, sellaisista asioista, joita ihmiset oikeasti hakevatkin netistä.

Kirjassa oli mielenkiintoinen näkökulma siitä, että jos tarvitset jotain, ensimmäinen vaihtoehtosi on ostaa tuote tai palvelu jo tuntemaltasi tarjoajalta. Toinen vaihtoehto on, että kysyt kavereiltasi tai verkostoltasi suosituksia hyvistä tarjoajista. Vasta kolmantena olisi googlettaminen. Minä en ihan pureskele tätä teoriaa tämmöisenään. Itse monesti googletan ennen kuin vaivaan tuttujani asialla, mutta toisaalta annan arvoa, jos sattumalta kuulen suosittelun tutultani. Tämäkin riippuu vahvasti, millainen asia kyseessä on. Kalliimpiin hankintoihin haluaa muiden mielipiteitä, halvemmat puolestaan saattaa tulla valittua kaupassa ja netissä olevan tiedon mukaan. Tänä päivänä nettisuosittelut ovat myös isossa huudossa. Hyvistä tuotteista tulee monesti trendaavia Tik Tokissa. Monista tuotteista löytyy myös eri merkkien testauksia esim. Iltasanomien sivuilla. Tämän kaiken takia on sovellettava ja tutkittava, miten juuri meidän asiakkaamme käyttäytyy. Emme voi olettaa, että suurin osa aina kysyisi kaverilta apua niskajumeihin. Mutta joka tapauksessa se, miksi tästä kirjassa mainittiin, oli se, että hyvällä sisältömarkkinoinnilla pystytään osumaan jo noihin kahteen ensimmäiseenkin vaiheeseen. Jos hyvä sisältö tulee vastaan ja se iskee kohderyhmään, on sillä todennäköisesti positiivinen vaikutus ostokäyttäytymiseen sekä suosittelemiseen.

Kortesuo ohjeisti paljon blogin kirjoittamisesta ja markkinoinnista. Hyvänä muistutuksena toimi se, että mikä tahansa aihe voi olla hyvä, jos siihen valitaan mielenkiintoinen näkökulma. Homma kulkee myös toiseen suuntaan eli mikä tahansa hyvä aihe voi olla huono, jos valitaan huono näkökulma. Mekin siis voimme samasta aiheesta kirjoittaa monta eri tekstiä, kun vaan valitaan eri näkökulmat. Näkökulma voi esimerkiksi olla opettava, uutisoiva, humoristinen, johonkin keissiin liittyvä ja ajankohtainen. Mekin voisimme tarttua alan ajankohtaisiin julkaisuihin, tapahtumiin tai ilmiöihin.

Taas uusia työkalujen nimiä olivat Google Alerts ja Social Mention. Näillä pystyt ilmeisesti seuraamaan, mitä tietyistä avainsanoista puhutaan somessa ja netin syövereissä. Esimerkiksi näistä asioista voisi ottaa hälytykset käyttöön: oman / yrityksen / kilpailijan / tuotteiden / palveluiden / julkaisujen / alan mielipidevaikuttajien / tunnettujen tutkijoiden nimet. Lisäksi vielä alan yleisimmistä hakusanoista kannattaa seurata keskustelua. Näistä näkisi ajankohtaisia ilmiöitä ja alan asioita, jotka nyt puhututtavat. Sen perusteella pystyisi sitten omalla tilillään vastaamaan ja osallistumaan keskusteluun. Tietysti myös omaa yritystä koskevat keskustelut on hyvä saada tietoon, jos siellä ilmenee jotain huolestuttavaa.

P.S.  Valokuvaajalle oli vinkkinä se, että ennen kuvauksia kannattaa mallin kanssa pelleillä ja irvistellä, jotta malli ja hänen kasvolihaksensa rentoutuvat. Tämä tietysti pätee myös, jos itse joutuu kameran eteen. 

P.P.S. M-I-T-Ä I-H-M-E-T-T-Ä? Miten minulta on voinut mennä ihan ohi tämmöiset faktat, että ravintoloiden Michelin tähdet ovat sen Michelin autorengasmerkin kehittämä juttu, JA Guinnesin maailmanennätykset on Guinnes-olut merkin luoma juttu. Miten fiksua se onkaan varmaan aikoinaan ollut, kun luotiin jotain hyvin huomiota saavia ja laajalle leviäviä ilmiöitä, mutta näinkin voi käydä, että koko yhteys niiden välillä on niin hämärä, että kuluttaja ei edes tajua sitä. Minäkin mietin, että miten ravintolat ja autojutut liittyvät toisiinsa, saatikka sitten olut ja maailmanennätykset, mutta oli niissä joku ajatuskin sitten ollut.