Luin Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin Mad Success – Seikkailijan self-help: 99 askelta menestykseen duunissa, reissussa ja elämässä kirjan. Kirja päätyi lukulistalleni puhtaasti kirjottajien ja heidän kokemien seikkailujen takia. Olen pienestä pitäen seurannut Madventureksen toimintaa, ja Riku ja Tunna onkin toiminut tietynlaisina esikuvina. Heidän kirjoistansa, tämä olikin itselle ensimmäinen mitä olen lukenut. Kirjavalintana tämä oli kevään viimeiseksi kirjaksi loistava. Kirja opetti tunnistamaan miten ollaan ylpeitä, mutta pidetään jalat maassa ja kirjasta sai monia vinkkejä ihmisenä kasvamiseen niin omissa seikkailuissa kun työelämässäkin. 

Tässä reflektiossa pureudun enemmän omaan toimintaani niin tiimissä, projekteissa kuin omissa seikkailuissani. Tällä kertaa en halua painottaa reflektiotani, niin paljoa työpuolta, vaan tahdon antaa tilaa vapaa-ajan toiminnalleni. Olen mielestäni yleensä ottaen kirjoittanut todella työpohjaisia reflektioita, unohtaen työnulkopuolisen minun. Tulevaisuudessa haluan tuoda työnulkopuolista karaktääriä esille, koska vaikka työ on suuri osa arkeani en halua hukuttautua siihen. Loppujen lopuksi tavoittelen elämässä vapautta tehdä mitä haluan, milloin haluan.

Nautinnollisia lukuhetkiä!

Ylpeys ja arvostus omaan elämään

Kirjassa puhuttiin ihmisten ahneudesta ja siitä, että mikään ei riitä. Kun haluttu asia on saavutettu, siirtyy tavoite uuteen ja suurempaan. Tämä luo usein ihmisille riittämättömyyden tunteen ja arvostus jo olemassa olevaa kohtaan on minimissäkin. Ihmisinä osaammekin arvostaa monia asioita vasta kun menetämme sen, oli kyseessä terveys, parisuhde, taloudellinen tilanne tai vapaus.

Omassa elämässä huomaan usein palaavani asioihin, joista olen onnellinen. Usein kuitenkin kamppailen mielessäni näistä asioista. Tunteen ja järjen erottelu voikin olla hankalaa, eikä järjellä niin helposti kävellä tunteen ylitse. Olen terve, minulla katto pään päällä, välittäviä ihmisiä ympärillä, avopuoliso kotona, taloudellinen tilanne vakaa ja opinnot hyvällä mallilla. Minulla on asiat todella hyvin, ja useammin pitäisi muistaa ja arvostaa niitä. 

Ahneutta vai kunnian himoa? Ihmisille ahneus on luontaista, mutta koen sen terveellä tavalla olevan hyvää. Tärkeää on kuitenkin hahmottaa onko siitä riippuvainen tai aiheuttaako se negatiivisia asioita elämään. Olen itse ollut ahne ja halunnut kaiken, olen usein potenut pahaa oloa, kun mikään ei ole tuntunut riittävän. Olen kuitenkin oppinut arvostamaan omaa elämääni ja tilannettani enemmän. Olen pystynyt siirtymään ahneudesta kunnian himoon ja ymmärtänyt sen eron omalta osaltani. Minun osallani erottelen asiat niin että ahneus pakottaa minut luopumaan jostain mitä myös arvostan. Jos en myöskään saa haluamaani vaivun suruun ja pettymykseen. Näen ahneuden minussa pakonomaisena tarpeena saada jotain, mitä ilman tulen toimeen. Kunnianhimolla haen enemmän sitä, että selviän epäonnistumisen satuttua. Tavoittelen ja teen kaikkeni sen onnistumiseksi, mutta minulla ei ole onnellisuuden kautta pakonomaista tarvetta saavuttaa sitä.

Kirjasta seikkailuihin

Kirjassa inspiroiduin kulttuurillisista esimerkeistä ja Rikun ja Tunnan kokemuksista. Matkailussa monesti kasvaa ihmisenä ja oppii todella paljon, vaikka mitään selkeää konkreettista asiaa ei osaisikaan nimetä. Rikusta ja Tunnasta kuitenkin huomaa kuinka he ovat kasvaneet kokemuksista maailmalla. He ovat uskaltaneet ottaa askeleen epämukavuus alueelle ja päättänyt ottaa elämää sarvista kiinni ja elää. Heidän tyyppisensä elämä ei kiinnosta tai sovi kaikille, mutta minulle heidän tarinoistansa on ollut paljon oppeja ja kokemuksia.

Omanelämän Madventures tai jopa Ladventures. Olen ollut jo pitkään todella seikkailuhimoinen ja pohtinut miten saisin yhdistettyä tämän työntekemiseen ja eritoten rahan tekemiseen. Olen pohtinut elämystoimiston perustamista, mikä tarjoaa elämyskokonaisuuksia tapahtumiin yrityksille ja yksityisille. Suurena liikeideana tämä kuitenkin on vasta alkutekijöissä, mutta intohimo yhdistää yrittäjyys ja elämykselliset hauskat kokemukset ovat suuri. Koen että ensin minun on vielä itse seikkailtava ja koettava lisää, jotta voin tuoda maailmalta mitä erikoisemmat asiat Suomeen koettaviksi. Pohjaa kuitenkin elämystoimistolle, voin kuitenkin jo alkaa rakentamaan. Nimen Ladventures on keksinyt Konsta Kääriäinen, ja hänet haluaisinkin mukaan projektiin, jopa yritykseen. Ladventures kuvaa kahden kaverin (Lad) seikkailuja (Adventures). Uskon että kesällä pääsen aloittamaan pohjan rakennuksen projektille, on kuitenkin käytävä virittämässä maailmalla aivoja siihen mitä kaikkea voisimmekaan toteuttaa.

Hyvän itsetunnon rakentaminen ja oman kyvykkyyden rajojen määrittäminen

Moni asia lähtee omasta itsestään ja itsetunnosta. Koenkin jos olen, sujut itseni kanssa, en anna muiden mielipiteille valtaa. Mielestäni liian usein ihmiset antavat muiden mielipiteille liian paljon valtaa. He eivät luota omaan itsetuntoon ja saattavat loukkaantuakin, jos joku ei puolla heitä. Tunnemme itse omat rajamme ja kyvykkyyden parhaiten, miksi annamme muiden sanella mihin pystymme tai mihin emme? Miksi annamme heidän mielipiteensä vaikuttavan merkittävästi meidän mielipiteeseemme? Puhuin tästä Anders Hofmanin kanssa, joka on ensimmäisenä ihmisenä tehnyt ironman haasteen Antarktiksella uiden 3,9 km jääkylmässä meressä, pyöräillyt jäätiköllä 180 km ja juossut jäässä ja lumessa 42,2 km. Tätä haastetta pidettiin mahdottomana, mutta Anders todisti toisin. Hän kyllästyi siihen, että muut ihmiset asettivat hänelle rajat, mihin hän voi pystyä ja mihin ei. Andersista huokui itsevarmuus, mitä ihannoin. Hänestä inspiroituneena, en anna muiden määrittää rajojani.

Kirjassa itsetunnon rakentamiseen annettiin lukuisia vinkkejä esimerkiksi ”pohdi, mitä elämältäsi oikeasti haluat. Aseta tavoitteita ja ryhdy rohkeasti toteuttamaan haaveesi.”. Harvemmin tulee pohdittua mitä elämältä oikeasti haluaisi ja mitä tekisi, jos raha ei olisi objekti. Maailma ja oma ajattelu on luonut mielikuvia, miten tulisi elää ja mitä pitäisi tehdä. Pitäisi jostain syystä elää ja tehdä päätöksiä, sen mukaan mikä on järkevää muiden mielestä. Pitäisi käydä koulut, hankkia hyväpalkkainen työ, hommata asuntolaina ja asunto. Säästää kuukausittain hieman sukan varteen pahanpäivän varalle ja toiseen sukkaan viikon ulkomaan reissua varten. Kaikki nämä ovat järkeviä valintoja, mutta ovatko valinnat minua varten ja osaanko elää valintojeni kanssa, jos poikkeankin valtavirrasta? Tämä on ollut viime aikoina mielessäni, sillä koen että minulta odotetaan asioita, mitä en tiedä haluanko edes olla. Olen pyrkinytkin rohkeasti tekemään omia päätöksiä välittämättä muiden odotuksista. Tahdon oman näköistäni elämää, minulle ei ole merkityksellistä miellyttää sillä valtaväestöä ja hakea jotain hienouspisteitä. Aikaisemmin olin se kaveri, joka haki hyväksyntää ulkopuolelta. Nyt olen ymmärtänyt elämisen itseäni varten, luomalla omat rajat toiminnalleni. 

Loppu ajatuksia kirjasta

Moni asia kirjassa oli jo entuudestaan tuttu, mutta sai miettimään uudelleen. Koen tämän erittäin tärkeäksi, sillä kohta kevät Tiimiakatemialla on tullut täyteen ja sen myötä yksi kokonaisuus sulkeutuu. Kirjasta sainkin hyviä ajatuksia seuraavaan ajanjaksoon eli kesään ja syksyyn. Tärkeä on välillä pysähtyä miettimään mitä tekee ja mitä varten. Kesän mittaan laadin itselleni suunnitelman mitä haluan vielä akatemian aikana tehdä, kokea ja saavuttaa. Loppu akatemia meneekin niitä haaveita jahdatessa. Tämä oli mielestäni loistava teos tämän aikakauden sulkeutumiselle ja uuden aikakauden avautumiselle.

Lopuksi haluan esittää lukijalle minulle tärkeän kysymyksen, minkä avulla hahmottelen, mitä itse elämältä ja työltäni haluan.  Mitä tekisit, jos raha ei olisi objekti?