Luova laiskuus, 239 sivua tekstiä jonkinlaisesta luovuudesta ilman päätä tai häntää. Luultavasti huonoin luovuus kirja, mitä olen lukenut! Kyllä sieltä selkeästi löytyi samoja ohjeita, kuin muistakin kirjoista, kuten esimerkiksi; jätä ongelma hautumaan, pilko tavoite pieniin osiin, luovuus tarvitsee paljon tietoa, kirjoita kaikki ylös (huonotkin ideat), poista turhat. Mutta näitäkään neuvoja en olisi osannut kirjasta poimia, mikäli en olisi lukenut niitä jo aiemmin jostain toisesta kirjasta. Kaiken kaikkiaan kirja oli niin sekavasti kirjoitettu, etten ymmärtänyt mitä tekemistä sillä kaikella oli luovuuden kanssa. 

Luova järkevyys taas nousi esiin koulutusohjelmassamme, sittemmin luin sen vielä uudestaankin. Olen tainnut lukea sen jo yhteensä kolme kertaa. Tämäkin oli minulle jotenkin haasteellinen kirja lukea. En oikein ymmärtänyt mitä kirjassa ajettiin takaa, mitä sillä yritettiin saavuttaa tai miksi se oli edes kirjoitettu. Sain kuitenkin jotain napattua molemmista kirjoista mukaani ja yritän ne nyt tiivistää tähän.

Luovuus

Sanotaan, että luovuus tarvitsee aikaa ja rauhaa. Luovuus ei kuki, jos päässä huutaa tuhannet asiat yhtä aikaa ja stressitasot hipovat pilvenpiirtäjien kattoja. 

Monet suuret maailmaa mullistaneet ongelmanratkaisut ovat syntyneet kuin itsestään vasta, kun ongelma on jätetty hautumaan aivoihin. 

Omat parhaat ideat ovatkin syntyneet lomilla perheen kanssa, ystävän kanssa vietetyssä mukavassa hetkessä, tai muussa vapaassa tilanteessa ilman stressiä. Rentous on tila, joka avaa mieleen uusia ajatusväyliä ja antaa tilaa uusille ajatuksille.

Aivot keräävät ajatuksia ajan saatossa, ja sitten kun aivot lasketaan lomalle, niille annetaan lupa olla miettimättä mitään, ne aivan kuin räjäyttelevät huikeita ideoita, yksi toisensa jälkeen. Sanotaankin, että luovuus on puhtaasti tietoa. Mitä enemmän tiedät asiastasi, sitä luovemmin pystyt keksimään uusia ideoita siitä. Eräs luovuudesta kuulemani määritelmä on ”vanhojen ajatusten yhdistämistä uudella tavalla”. Ehkä se olikin juuri tämä, mikä synnytti ajatukseni hääpukujen yhdistämisestä uimapukuihin.

Toisaalta taas stressi voi synnyttää uusia luovia ideoita. Toisilla ihmisillä pieni paine ajaa aivot luovuuden tilaan ja ideoita alkaa syntymään.

Sigmund Freud:n selitys sille miksi luovat ihmiset ovat luovempia kuin muut ”tavan tallaajat”, johtuu siitä ”normaali” ihminen näkee jopa vaivaa torjuakseen tiedostamattomasta mielestä esiin nousevia ajatuksia. On pelottavaa nähdä asiat toisin. Luovemmat ihmiset uskaltavat antautua alitajunnan vietäväksi tai ovat ainakin herkempiä kuulemaan ja hyväksymään sieltä nousevat hulluimmatkin ajatukset. Luovuutta on antautua tiedostamattomalle.

Saku Tuominen on määritellyt luovuuden käsitteeksi lauseen ” halu tehdä eri tavalla, paremmin”. Tuomisen lause arkipäiväistää luovuuden. Jokainen meistä pystyy kehittämään tavan tehdä omia asioitaan paremmin. Toisin sanoen jokainen voi olla luova. Luovuus ei ole vain pienen taitelijayhteisön etuoikeus. Miksi sitten asiat pitäisi tehdä eri tavalla? Jos emme koskaan muuttaisi mitään, mikään ei muuttuisi.

Jotta muutoksia voisi tehdä, pitää ongelma ensin nähdä. Nykyihminen tuntuu hukanneen taidon ihmetellä. Tai sitä ei uskalleta sanoa ääneen. Lapset tunnetusti ihmettelevät asioita ja kysyvät sen ääneen, kuitenkin jossain ikävaiheessa ihmettely loppuu. Miksi? Tuntuu, että nykypäivänä ei saa myöntää, jos jotakin ei tiedä tai ainakaan vanhoja toimintamalleja ei ole hyväksyttävää kyseenalaistaa. Kuten Tuominen kirjassaan sanoo ”Ammattitaitoinen ihminen tietää miten asiat ovat, luova miettii miten ne voisivat olla”. Usein kysymykset kuitenkin koetaan ahdistavina, ilkeilynä tai jopa kettuiluna. Onko siis ihme, jos kysymyksiä ei uskalleta enää esittää ja luovuus ”kuolee”? Vaikkakin erittäin olennainen osa luovuutta onkin juuri mielen avoimuus ja ihmettely.

Kun ongelman näkee, pitää uskaltaa ihmetellä kuinka asia voisi olla paremmin. Tästä usein syntyy uusi luova idea. Thomas Alva Edison sanoi: ”Aina on olemassa parempi tapa. Sinun tehtäväsi on löytää se.” Luova ihminen haluaa kehittyä ja kehittää omia toimintamallejaan paremmaksi.

Näkemisen lisäksi pitää myös löytyä halua tehdä. Ei riitä, että ongelma nähdään ja työryhmä kehittää siihen ratkaisun, jollei kenelläkään ole kiinnostusta tehdä ratkaisun eteen mitään. Pitää siis olla halu tehdä eri tavalla. Miksi sitten asioita ei kuitenkaan tehdä eri tavalla? Usein ajatellaan, että jos idea olisi toimiva, se varmasti olisi jo keksitty tai toteutettu jossain muulla. Takana on siis pelko, ettei idea menestykään. Resursseja hukataan johonkin toimimattomaan. Tähän kuitenkin auttaa kokeileminen. Usein parhaat ideat ovat jopa lapsellisen yksinkertaisia ja ehkä juuri se onkin se ongelma. Ei uskota, että noinkin yksinkertainen asia voi ratkaista näin suuren ongelman ja kokeileminen jää siihen. Entä jos kuitenkin testattaisiin ja saatettaisiin huomata suuren ongelman poistuneen. Kaikki ei aina tietenkään toimi tai onnistu, mutta et voi tietää ellet testaa. 

”Luovuus ei ole luonteenpiirre vaan toimintatapa.” –John Cleese

Kaizen on Japanissa kehitetty johtamisfilosofia, joka tarkoittaa sanatarkasti hyvää muutosta, eli jatkuvan parantamisen filosofiaa. Kaizen-ajattelussa pieniä asioita kehitetään koko ajan, näin ollen ongelmista ei pääse kasvamaan vuorten kokoisia järkäleitä, joiden muuttamisesta ajatuskin jo kauhistuttaa. Pienillä muutoksilla saadaan yleensä aikaan suuri teho. Harmillisesti kuitenkin usein suuret yritykset ovat missioituneet suuriin tavoitteisiin, jolloin pienten muutosten arvo ei tunnu riittävältä. Niinpä työntekijöiden pienet arkea kehittävät ideat ohitetaan ja loppuen lopuksi näiden ideoiden syntyminen loppuu. 

Kirjassaan Tuominen kirjoittaa, että paras tapa olla luova, on alkaa olemaan luova. Oma ajatusmaailma pitää kääntää. Usein ratkaisuja vaativissa tilanteissa, ihmiset, jotka ajattelevat, etteivät ole luovia, eivät edes ala miettimään ratkaisuja, koska se on vain luovien hommaa. 

Voiko ongelma olla omassa ajatusmaailmassa? Entä jos itse kääntäisi omaa ajatustaan ja uskoisi, että jokainen meistä voi olla luova, voisi ideoita alkaakin syntymään. Näin ainakin on selkeästi käynyt itselle. Ihmisen omilla ajatuksilla on aivan uskomattoman suuri voima. ”Jos ajattelet, että onnistut tai jos ajattelet, että epäonnistut, olet luultavasti oikeassa” – Henry Ford

Onko silti hulluutta olla luova? Pitääkö olla mielenvikainen, että voi ajatella asioista eri tavalla kuin muut? Usein lapset kyseenalaistavat meille aikuisilla täysin päivänselviä asioita, eikä heitäkään pidetä hulluina. Lapsen mieli on avoin, eikä se ole oppinut vielä tietynlaisia ajatusmalleja, tämän takia lapsia ovat usein hyvin luovia.

Luovuushan kuitenkin on asioiden kyseenalaistamista, tietoa, ammattitaitoa ja uteliaisuutta. Halua tehdä paremmin. Minun mielestäni mikään näistä asioista ei ole hulluutta. Miksi siis kuitenkin puhutaan luovasta hulluudesta? Jos kaikki ihmiset alkaisivat käyttää enemmän luovuutta oman elämänsä parantamiseen, kaikilla osa-alueilla, maailmasta tulisi varmasti meille kaikille parempi paikka elää.

Miksi jotkut sitten eivät usko olevansa luovia? 

Robert W. Weisberg, psykologian professori on tutkinut, millainen ajatus- ja oppimisprosessi löytyy maailmaa uudistaneiden takaa. Tutkimuksissaan hän on todennut, että neroudessa on kyse enemmänkin sisäisestä motivaatiosta, kuin neroutena pidetty taito tehdä ”poikkeuksellisia asioita”. Jos mietimme yleisesti neroina pidettyjä ihmisiä, kuten Steve Jobs, Albert Einsein ja Picasso, heillä oli vain poikkeuksellisen suuri intohimo tehdä hienoja asioita. 

Toisin sanoen he eivät ole välttämättä yhtään nerokkaampia, kuin kotiäiti, joka keksii tehdä asiat eri tavalla, tai autonkorjaaja, jonka toimintatapa eroaa muista. Ihmisten on helpompi ajatella, että nämä henkilöt ovat vain nerokkaampia, kuin itse, jotta omaa laiskuutta ei tarvitse myöntää. Todellisuus kuitenkin on, että näillä ”neroilla” kunnianhimon taso ja kiinnostuksen kohteet vain vaihtelevat. Luovuuden ajatusprosessi on kuitenkin kaikilla ihmisillä samankaltainen. 

Jos palataan Tuomisen määritelmään luovuudesta ”halu tehdä eri tavalla, paremmin”, ihmisiltä, jotka eivät pidä itseään luovina, puuttuu asian tärkein kohta halu. Heiltä puuttuu motivaatio korjata asioita, he eivät ehkä usko pystyvänsä siihen tai he ovat oppineet, että heidän organisaatiossansa ideat eivät etene teoiksi. Uskon, että aivan jokaisella ihmisellä on halu tehdä paremmin sitä asiaa, joka on oma intohimo ja sitä mukaa luovuuskin kasvaa, mutta mikäli heiltä puuttuu intohimo kyseistä asiaa kohtaan ei luovuuttakaan tule. 

Nyt jokainen muuttamaan omaa ajatustaan luovuudestaan! Meillä kaikilla on varmasti halu tehdä jotain asioita paremmin. Voisiko paremmin tehdä myös jollain muulla elämän osa-alueella? Testaa!