Saku Tuominen 

Luova järkevyys oli mukava kuunneltava, kuuntelin sen putkeen yhdeltä istumalta ja sain siitä hyviä ajatuksia. Alunperin LÄN:iä kuunneltu kirja herätti sen verran ajatuksia, että ajatelin tehdä tästä reflektion ja kuunnella sinne jonkun toisen kirjan. 

Tykkäsin kirjan määritelmän luovuudesta tai tarkemmin luovasta ajatuksesta, sieltä lainaten ”luova ajatus on aina jollain tavalla uusi ja jollain tavalla tarpeellinen´´. Se mielestäni kirkasti kuinka voimme muokata tiimiämme ja yhteisöä arjen tasolla. Sen ei aina tarvitse olla jotain suurta tai överi luovaa tai siltä tuntuvaa. Pienet muutokset voivat tuoda paljon hyvää ja muuttua paljon suuremmiksi ajan myötä. Meidän Tiimissä esimerkkinä tuli mieleen Laurin ja Eliaksen aloittaman donitsitorstain. Hauska pieni läppä toi arkista hauskuutta tiimiimme ja luo hyvää ilmapiiriä jossa on mieleistä kaikkien työskennellä. En tiedä oliko ajatuksen motivaatio vain syödä donitsit yhtenä satunnaisena torstaina tai saada toinen nauramaan siinä hetkessä, mutta se poiki hedelmää. 

Kirjan loppupuoliskolla herätti kun puhuttiin luovuudesta työpaikoilla. Monessa paikassa on haasteena luoda uusia ja parantaa vanhoja toimintatapoja. Yrityksissä työntekijöitä kannustetaan ehdottamaan heidän omaa työtään parantavia ja helpottamia toimintatapoja. Yllätyksenä tuli, että monilla työpaikoilla suurinta osaa ehdotuksista ei viedä eteenpäin, niitä ei oteta tosissan tai ne tyssäävät jossain vaiheessa päätöksentekoprosessia. Toinen vastakohta oli, että pidetään kehityspäiviä jossa yhdessä työyhteisön kanssa kokoonnutaan miettimään uusia ratkaisuja ongelmiin. Nämä taas olivat työntekijöistä puuduttavia ja note-it lappu brainstormaus eivät inspiroineet uusia innovaatioita. Kiteytettynä työnteon arjessa syntyvät luovat uudistukset eivät etene, eivätkä kannusta työntekijöitä jalostamaan idoitaan ja viemään niitä eteenpäin ja ideoinnille pyhitetty päivä ei ole oikeanlainen ympäristö uusien ideoiden kehittymiselle. 

Luovuudeen ongelmat työpaikoilla resonoi paljon kun reflektoin sitä omaan tiimimme. TIettynä hetkenä oli se sitten tiimipalaveri tai treenit, niin ajatuksia uudistuksista ja kehityksistä ei tule, mutta olen varma, että jokainen saa niitä aika ajoin työnteon arjessa. Tiimissämme ja akatemialla kannustetaan rohkeisiin kokeiluihin, mutta onko meillä tai yhteisössämme luovuuden esteitä. Tyrmätäänkö uusia ehdotuksia? Edistetäänkö aktiivisesti uusia ehdotuksia? Kuunnellaanko uusia ehdotuksia? Kannustetaanko kertomaan onko sinulla jotain uusia ehdotuksia? Näitä kysymyksiä itse jäin omalla kohdalla pohtimaan. 

Minusta tuntuu, että meidän tiimissä monesti kun ehdotetaan uusia kokeiluja, niihin saatetaan vastata kieltävästi, ehdottaa jotain muuta tai sitten vastataan ´´joo´´, mutta asia ei etene mihinkään. Tämä tuntui pelottavan paljon samalta kuvaukselta kuin kirjassa olevat esimerkit. Moni esimerkki uudistuksissa yrityksissä oli myös pieniä arjen muutoksia jotka johtivat tulevaisuudessa paljon suurempiin asioihin. Tämä sai itselle sellaisen mindsetin, että kun jatkossa kuulen jonkun uuden ehdotuksen tiimiläiseltäni ajattelen mielessäni ´´ei´´ sijasta ´´miksi ei´´.