Johdanto 

Nappasin akatemian kirjahyllystä tälläisen Lauri Järvilehdon englannikielisen Learning as fun opuksen. Sen lukeminen oli mukavaa ja englanti ei tuottanut juuri lainkaan haasteita. Kirjassa perehdyttiin oppimisen ja leikin yhdistämiseen. Nykyään on tulossa uusia trendejä kuten oppimisen pelillistäminen. Kirja havahdutti minut siihen, että perinteinen oppimisenmalli on vanhentunut. Tutkimukset ovat osiottaneet, että oppiminen on tehokkainta kun se on hauskaa ja hauskuus sekä oppiminen eivät poinsulje toisiaan. Ennen koulussa on opiskeltu ja vapaa-ajalla on leikitty. Oppiminen on tylsää ja leikkiminen on kivaa. Nämä asiat eivät poissulje toisiaan ja oppimisesta pitäisi tehdä hauskaa sekä innostavaa, jotta siitä saataisiin tehokasta ja mielekästä eikä pakkopullaa. 

Oppiminen lapsena 

Kun ihminen on taapero hän koko ajan oppii jotain. Ensin kävelemään, sitten puhumaan ja tämän jälkeen ehkä piirtämään. Ihan perustaitoja, mutta tottakai tärkeitä taaperon kehitykselle. Tässä on ehkä se ero perinteiseen kouluoppimiseen, että lapsi oppii leikkimällä ja sponttaanisti. Hän oppii näkemällä, tekemällä ja kokeilemalla samalla kun hän painaa menemään. Kirjassa kerrottiin, että sponttaani oppiminen, kuten taaperoilla, on unohtunut ihmisillä ja allekijroitan tämän väittämän. Oppiminen ylipäätään assosioidaan tiukkaan kuriin ja ulkoaopetteluun, ulkopuolelta tulevaan tietoon. Oppiminen on utkimusten mukaan kaikkein tehokkainta kun se on hauskaa.  

Tiimiakatemian oppimismalli on tätä myöten mielestäni ylivoimainen perinteiseen oppimismalliin verrattuna. Perinteisesti ja stereotyyppisesti opiskelijat käyvät kurssit ja tekevät tehtävät siksi, että pääsevät läpi, keräävät opintopisteet taskuun ja lähtevät sitten kun niitä on tarpeeksi opinahjostaan lätkimään. Oma olettamus on, että he saavat kursseillaan teoriapohjaa alastaan, mutta se todellinen oppiminen tapahtuu työharjoittelussa kun pääsee tekemään asioita käytännössä. 

Oppiminen tiimiakatemialla 

Täällä tiimiakatemialla oppiminen ja sen todentaminen on häilyvämpää ja siksi meillä on eri työkaluja siihen, kuten treenit, teorian hyödyntäminen käytäntöön ja mielestäni tärkein eli oman toiminnan reflektointi. Oli oppimismalli mikä tahansa, tiimioppiminen tai sitten tuo perinteinen. Se mikä tekee Tiimiakatemiasta mielestäni ylivoimaisen on se, että täällä luodaan alusta ihmisille tekemään omasta oppimisestaan hauskaa. Saamme itse päättää treeneissä miten oppiminen tapahtuu, paljon oppimisesta on käytännössä kokeilemista ja tärkeintä on, että saamme tehdä sitä tiiminä yhdessä, emmekä yksin. Kirjassakin todettiin, että oppiminen on tehokkainta kun se on hauskaa. 

Oppimisen tulevaisuus 

Kirjassa pureudutaan siihen, että eläinten, mukaan lukien ihmisten, yksi perustarpeista on leikki. Sitä kautta opitaan lapsena ja leikin avulla pidetään mieli virkeänä ja se on yksi tapa olla sosiaalisessa kanssakäymisessä. Kirjan tarkoituksenakin on herättää ihmisiä siihen, että oppiminen voi ja pitääkin olla hauskaa. Tässä kerrotaan, että ihmiset jotka leikkivät, pelaavat pelejä ja pitävät seikkailunhalukkuutensa kärsivät huomattavasti vähemmän dementiasta ja muista neurologisista ongelmista. Tämän takia on tärkeää jos saisimme myös tehtyä opiskelusta hauskaa ja sitä leikillistettyä. 

Oppimisen pellillistäminen on uusi trendi joka jatkaa kasvuaan. Nykyään on puhelimella pelejä joiden tarkoituksena on esimerkiksi opetella uutta kieltä. Itse en ole kokeillut näitä,m utta ne ovat kuulema tosi hyviä. Yksi ystäväni ainakin kertoi oppineensa espaniaa tälläisen pelin avulla. Teknologian ja älylaitteidein myötä tälläisiä pelejä tulee varmasti lisää ja mitä kirjasta ymmärsin tiukan kouluoppimisen myytti alkaa olla murrettu. On hienoa nähdä miten tulevaisuudessa oppiminen tapahtuu ja minkälaisia oppitunteja vaikka kouluissa on. Onko jotkut tunnit omistettu vaikka pelkästään luovuudelle, sosiaalisille taidoille tai jollekkin muulle tärkeälle tulevaisuuden työkalulle. 

Loppuleikit 

Itse pelaan kaverieni kanssa välillä ´´nörttilautapelejä´´, tämä on oma termini, sekä muutenkin pelaan koripalloa, pidän muista pallopeleistä ja pienestä kisailusta ylipäätään. LÄN reissuillamme meidän ryhmälle tuli tavaksi leikkiä lasten leikkejä. Se oli aluksi ajanvietettä, koska meillä oli tylsää, mutta huomasimme sen olevan älyttömän hauskaa ja vapauttavaa kun pääsi leikkimään kuin pikkulapsi metsässä kaiken maailman kirkonrottaa ynnä muita. Tämä herätti minut viimeistään siihen, että ihminen ei ole koskaan liian vanha leikkimään ja taisi olla niin, että yksi valmentajistakin hyppäsi jossain vaiheessa mukaan kun tiimiyrittäjillä oli niin rattoisan näköiset leikit.