Snapchat, TikTok, Instagram, WhatsApp ja mitä näitä nyt on. Sovellukset, joita lähes kaikki käyttää, mutta kysymys kuuluu, miksi hitossa niitä käytämme? Selaat Instagramista tuttujen ja tutun tuttujen julkaisuja, kuvia ja videoita, mietit “miksi minä en ole tekemässä jotain tuollaista?” tai “miksi meillä syödään makaronilaatikkoa, kun toiset saavat kotona itsetehtyä tryffelirisottoa?”. Puhelimeesi kilahtaa viesti, se on ystävältä, päätät avata sen. Avaat kuitenkin vahingossa TikTokin ja katsot ensimmäisen videon ja vielä toisen. Unohdut skrollaamaan ja neljäkymmentäviisi minuuttia myöhemmin havahdut siihen, että olet tuijottanut koko tuon ajan videoita, etkä muistanut koskaan vastata ystävällesi. Kuulostaako tutulta? 

Asetin tavoitteeksi keväälle 2023, että saan kadonneen keskittymiskykyni takaisin. En halua enää ihailla multitaskausta tai selata puhelinta samalla kun seison kassajonossa Prismassa. En halua hukata minuutteja elämästäni johonkin sellaiseen, mikä ei kehitä minua ihmisenä mitenkään – pikemminkin vain tyhmentää.  

Keskittymiskykyni nyt vs. millainen se oli ennen 

Mistä haluni tähän muutokseen heräsi? Luimme puolisoni kanssa Helsingin Sanomien artikkelia Epämiellyttävä totuus, mikä kertoi ihmisten keskittymiskyvyn romahtamisesta, sen syistä, sekä mihin se johtaa. Koin lukiessani epämiellyttävää, jopa häpeää muistuttavaa tunnetta, mikä johti itsereflektointiin. Ymmärsin, että olen tyhmistynyt ihmisenä. Äläkä ymmärrä tuota väärin. Pidän siitä millainen olen persoonana ja olen ylpeä kehityksestäni, mitä tulee itsevarmuuteen ja määrätietoisuuteen. Kyse on enemmänkin siitä, miten koin oman keskittymiskykyni. Tajusin hyvin nopeasti, miten heikkoon kuntoon se oli mennyt. Nuorena kulutin kirjoja päivittäin, tein niistä lukudiplomeita, enkä siksi, että opettajat olisivat sitä vaatineet, vaan ihan vain huvin vuoksi. Käytin aikaani oikeastaan aina itseni kehittämiseen. Leikin, luin, kirjoitin ja piirsin. Kaikki nämä edistivät sosiaalisia, kognitiivisia, kieliopillisia, sekä luovia taitoja. 

Olen huomannut, että mieleni harhailee ja ajatuksia saattaa olla päässäni useampi samaan aikaan. Visualisoin mielessäni kaiken, mikä johtaa huomaamattani jonkin asteiseen inspiroitumiseen. En keskity yhteen asiaan kunnolla, vaan mielessäni saattaa siintää jo ajatus siitä, mitä teen seuraavaksi.  

Pelkäänkö tylsistymisen tunnetta? 

Siinä, missä ennen leikki omassa huoneessaan Barbeilla täydessä hiljaisuudessa ilman minkäänlaista kaipuuta edes muista ärsykkeistä, vaatii tänä päivänä ihan vain kävely paikasta A paikkaan B jonkinlaista ärsykettä – joko puhelun ystävän kanssa, musiikin tai podcastin. Tämä jatkuva pienten ylimääräisten ärsykkeiden vaatiminen elämään on yksi keskittymiskyvyn katoamisen syy.  

Asia, mitä en ollut aikaisemmin sisäistänyt oli se, että osasyy satunnaiseen väsymykseeni on jatkuva ylimääräisten ärsykkeiden tulva. Aivoni eivät saa olla kuin pieniä hetkiä päivistä rauhassa omien ajatusten kanssa. Vuosi sitten, kun koin elämäni ensimmäisen aidosti stressaavan ajanjakson, purin ahdistusta sosiaalisen median ja verkkokauppojen maailmassa. Selasin ja selasin kääntääkseni ajatukset olostani pois. En pysähtynyt ajatuksieni pariin, mikä olisi ollut nopeampi tie onneen. Sen sijaan kuormitin aivojani nopeilla ärsykkeillä.  

Helsingin sanomien artikkelin jälkeen päätin lähteä kehittämään keskittymiskykyäni. Päätin, ettei tylsistymisen tunne ole paha tunne ja harjoittelen itseni pois jatkuvien ärsykkeiden ääreltä. Olen palannut kirjojen pariin ja jokailtaisesta lukuhetkestä on syntynyt uudelleen tapa. Olen pyrkinyt jättämään välimatkojen kulkemisesta pois podcastit, sekä musiikin. Olen harjoitellut hiljaisuudessa oloa. Tarkoituksenani ei ole jättää pois podcasteja, musiikkia tai äänikirjoja, mutta haluan harjoitella takaisin siihen, kun en vaatinut ylimääräisiä ärsykkeitä.  

Läsnäolo  

Miten haluan todella käyttää aikani? Olen aina ajatellut osaavani olla aidosti läsnä – that’s bullshit. Olen todellakin kuvitellut näin, mutta mitä syvemmin sitä ajattelen, sitä paremmin ymmärrän, että olen ollut kaukana aidosti läsnäolevasta ihmisestä. Käsi hapuilee puhelinta kohden ilman mitään syytä ja huomaan olleeni omissa ajatuksissani jo useamman minuutin toisen puhuessa minulle. En kehtaa myöntää sitä, joten esitän kuunnelleeni. TV:tä katsossa otan ajatuksissani puhelimen käteeni, avaan Instagramin, suljen puhelimen ja muutaman minuutin päästä toistan kaavan. 

Internetin ja sen luojien maailmassa 

Aza Raskins, Firefoxin luova johtaja muutti perusteellisesti sen, miten internet toimii. Hän loi ominaisuuden, mitä nimitti päättymättömäksi skrollaukseksi. Hän piti keksintöään hyvänä, kunnes huomasi muutoksen niin itsessään kuin ihmisissä ympärillään. Kahvihuoneen puheensorina oli vaihtunut hiljaiseksi puhelinten selaukseksi. Hän havahtui siihen, että skrollasi tyhjänpäiväistä sisältöä sisäistämättä puoliakaan siitä, mitä oli juuri nähnyt. Tämä sai hänet havahtumaan siihen, onko tämä todella tapa, miten haluaa aikansa käyttää. Tästä alkoi myös taistelu ajatuksen kanssa, oliko hän ja hänen kollegansa luomassa jotain sellaista, mikä rikkoo ja raastaa ihmisiä. 

Internet on yksi syy keskittymiskyvyn katoamiselle. Se on tuonut mukanaan informaatiotulvan, multitaskaamisen, flowtilojen katoamisen, fyysisen ja henkisen uupumisen, stressin lisääntymisen, säännöllisen lukemisen tuhon, mielen manipuloinnin, sekä häiriötekijöiden ja tarkkaavaisuuden katoamisen. 

Miten saada ihminen käyttämään aikaa alustoilla ja viihtymään niin pitkään kuin mahdollista? Tähän kysymykseen lähdettiin etsimään vastausta, jotta alustat kuten Facebook menestyisi toivotulla tavalla. Tähän lähdettiin hyödyntämään tekniikoita, missä käytettään “psykologisesti hyväksi mielen haavoittuvuutta”. Internetmaailman isot nimet, Mark Zuckerberg, Kevin Systrom, Tony Fadell ja monet muut kokivat epäilyksiä luomastaan tekniikasta, mutta silti he tekivät sen.  

Yksi tekniikoista muistutti ostajapersoonan luomista. Siinä lähdettiin kehittämään palvelun käyttäjää tunteen pohjalta, mikä tunne voisi johtaa palelun käyttämiseen. Esimerkiksi nousi henkilö nimeltä Julie, jonka tunteeksi syntyi pelko. Pelko patsi jäämisestä. Pelko oli tutkijoiden mukaan voimakas laukaiseva tekijä ja tämän tunteen tyynnyttämmiseen lähdettiin luomaan ratkaisua. Tarkoituksena on, että Julie löytää tunnekuohussaan palvelun pariin ja tätä kautta saa paremman mielen. Tämä mikä johtaa siihen, että positiivisen muistijäljen ansiosta palvelun käyttämisestä muodotuu tapa ja se laukaisee halun käyttää palvelua rutiininomaisesti. Tämä nähtiin elämänlaatua parantavana asiana.  

Ajatuksia loppuun 

Haluan olla läsnä. Haluan keskustella ihmisten kanssa, nauttia kohtaamisista ja jaetuista hetkistä. Haluan kehittää itseäni ilman, että annan sosiaalisen median tyhmistää ja yksinkertaistaa itseäni. Haluan nauttia ulkoilusta ilman jatkuvia ylimääräisiä ärsykkeitä. Haluan lopettaa kellon tarkastamisen puhelimestani ilman, että huomaan minuutin päästä, etten sisäistänyt katsomaani ja joudun tarkastamaan sen uudellen.  

Meillä on vain rajoitettu määrä aikaa, joten on hyvä pysähtyä miettimään, miten sen haluaa käyttää. Kuluttamamme aika on vain poissa, sitä ei saa koskaan takaisin.