Kuka on sanonut, että johtaminen on helppoa?

Kirjoittaja: Jim Leväsluoto

31 joulukuun, 2020

Lähdeteos:

Lähdeteoksen kirjoittaja:

Teoriapisteet:

Kuuntelin kirjan Johtajuuden ristiriidat, jonka on kirjoittanut Alf Rehn.

Kirjan alussa painotettiin, miten nykypäivänä johtajuutta yritetään ja halutaan oppia nopeasti ja lineaarisesti yhdeltä kannalta. Sitä kautta sitä vähätellään kuinka monimutkaista ja vaikeaa se oikeasti on. Johtajuus voi olla välitöntä, nopeaa ja hidasta. Johtajuus on paradoksi ja se elää. Johtajuus on joka päivä tai jopa joka tunti erilaista mahdollisesti. Johtajuutta voidaan opettaa teorioiden kautta, mutta ei suoranaisesti sitä itseänsä. Niin kuin varmasti jokainen johtajuutta seurannut on huomannut, että johtajuutta monet onnistujat erilaisissa puhetapahtumissa yms. kertovat tarinansa jotenkin näin ”tappioiden kautta onnistumiseen ja siitä seuraavaan” ja sitten hehkutetaan jatkuvia onnistumisia. Nämä ovat hyviä tapahtumia motivaation kohottamista varten, mutta ei sen taidon opettamista. Useat ihmiset, jotka ovat päässeet johtajarooliin seuraavat jotain tiettyä kaavaa, jolla on onnistuttu, jatkavat tapaansa johtaa, jolla kerran on onnistuttu. Näillä tavoin se voi toimia hetken, mutta ei jatku pitkään. Joskus johtajuutta aloittelevat ihmiset huomaavat joitain epäkohtia toiminnassa ja haluavat tehdä räväkkäitä muutoksia nopeasti ja isosti. Se ei useimmiten ole paras mahdollinen tapa toimia. Parempi olisi ensimmäisenä tutustua, tiedostaa ja oppia tuntemaan kaikki työn ympäristötekijät. Sen jälkeen alkaa suorittamaan, mutta järkevästi ja luovasti, ja nopeasti ja hitaasti.

 

Kuka on sanonut, että johtajuus on helppoa? Olen hieman saanut kokemusta johtajuuden eri alueilla. Olen toiminut työpiirissä johtaja-asemassa, projektitiimissä ja joukkueessa. Joten jonkun verran kokemusta löytyy ja olen välillä pitänyt sitä hieman liikaa selvänä tai helppona asiana. Olen huomannut, että olen pitänyt johtamista itsestäänselvyytenä, viimeksi Pop-up projektissa. Viestittelyni ja vaatimukseni toin huonosti esille ja johdin huonosti. ”Kerran kun sanon mitä pitää tehdä nii eikö se ole sitten niin.” Näin itsestäänselvyytenä pidin johtamista projektin alussa. Heti kun huomasin tekeväni väärin tein heti muutoksen asiaan. Aloin kommunikoimaan ahkerammin ja kuuntelin enemmän projektitiimissä työskenteleviä. Kun lähdin tätä ajattelemaan myös toisesta näkökulmasta nimellä rohkeus, ajatukseni vieri roolin oton pelkoon ja paineensietokyvyn kehityksen välttämiseen. En ole monessa projektissa ollut projektipäällikkönä ja niissä nyt ei ole mitään erikoista tai sen isompaa ole ollut, mutta Pop-up tapahtumaprojekti oli isoin askel ja isoin kokeilu mitä olisin uskonut tänä syksynä yrittäväni.

Tietenkin tapahtuman teema on mielenkiinnonkohteeni, joten pelko silläkin puolen, että tapahtuma ei onnistu hyvin. Joten johtaminen unohtui muiden asioiden stressatessa, joka on väärin. Jännitystä oli todella paljon ilmassa itselläni ainakin ja pienetkin onnistumiset motivoivat minua ihan hulluna. Koska jännitin ja stressasin tapahtumia niin paljon niin en jättänyt ajatustyötä johtamiselle miltei ollenkaan. Se vain oli, että päätettiin, kuka tekee mitä ja sillä mennään. Jatkuva johtaminen ei ollut siis mitenkään läsnä. Aina olisi helppoa aloittaa uudet kehitelmät tai opit käytännössä ajoittamalla kalenteriin, mutta kyllä ensi projektipäällikön hommassani kirjaan vähintään tunnin per työpäivä aikaa johtamiselle. Sitä kautta oikeasti panostan projektitiimin kuunteluun, auttamiseen ja huomioimiseen. Heti kun olen tätä päässyt kokeilemaan niin teen vielä erikseen sitten, miten tämä kokeilu auttoi tai ei auttanut, muistiinpanot ja muut lisätiedot kokeilusta.

Kirjassa ajatukseni jäi jumiin siihen, kun mainittiin kaiken turhan karsiminen pois, keskittyminen olennaiseen ja silti ajatus luovassa kehityksessä. Eli kokonaisuudessa kaikki vaikea ja laaja pitää tiivistää ja yksinkertaistaa. Kuulostaapa hankalalta, mutta varmasti onnistuisi, kun koko projektiryhmän kanssa keskittyisi kokonaisuudessa projektin x vaikutusalueeseen ja kaikkiin yksityiskohtiin ja niitä yhdistäisi ja toisi helpommin tavoitettaviksi esille. Kun tekemiset ovat helposti tavoitettavissa ja selkeitä niin työilmapiiri pitää myös olla hyvä. Itselleni tärkeää on työympäristö ja fiilis, miten tekee töitä ja siihen voin vaikuttaa. Yritän jatkuvasti olla helposti lähestyttävä, mutta en siltä aina vaikuta varmastikaan. Helposti lähestyttävä = helposti puhuminen = asia kulkee eteenpäin = mahdollisia muutoksia. Haluan, että kenenkään ei tarvitse jännittää minulle puhumista tai muutakaan, koska todella tärkeää on kertoa välillä omia mielipiteitänsä tai fiiliksiä. Vaikka olisi kuinka huono päivä tai viikko tai mitä tahansa niin voin aina järjestää aikaa keskustella asiasta. Työnteko saa olla hauskaa, mutta silti pitää olla vaativaa. Pitää pystyä johtamaan jykevästi ja tehokkaasti, mutta myös kohottamaan fiilistä. Luottamus projektitiimissä olisi yksi ihanne. Sen avulla väitän, että työnteko ja fiilis siihen on tehokkaimmillaan. Tämä on mielestäni yksi niistä olennaisista asioista, jota johtajan pitää seurata.

 

You May Also Like…

Digimarkkinointi

Pääsin viimein digimarkkinointikirjan kimppuun, joka on pitkään kulkenut lukulistallani mistään sitä löytämättä....

Intohimona brändit

Tämä kirja päätyi reflektoitavaksi nyt, sillä brändit ja niiden kilpailu on ollut viime vuosina todella kovassa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti