Kun puhutaan isossa kuvassa vastuusta, puhutaan esimerkiksi ilmaston muutoksen hidastamisesta omilla teoilla. Siihen voi kuulua esimerkiksi matkustaminen. Henkilökohtaisella tasolla koen vastuuksi esimerkiksi omasta hyvinvoinnista kiinni pitämisen, koska se heijastuu kaikkeen. Jos minun hyvinvointiini kuuluu se, että minun pitää päästä muualle, että voin rentoutua, joko lappiin autolla tai kreikkaan lentokoneella niin kuinka voin pitää kummastakin vastuusta kiinni. Nämä vastuuthan menevät ristiin keskenään ja haittaavat toinen toisiaan. Kumpi sitten on tärkeämpää vastuuta ja kuka sen määrittelee. Minä itse olen tietenkin vastuussa siitä mitä päätän tehdä ja ei kukaan muu voi sitä sanoa. Toinen asia on tietenkin se, onko asia oikeasti halu vai tarve. Monesti me haluamme asioita ja unohdamme sen, onko se meille tarpeellista tai miten se vaikuttaa isoon kuvaan. Olemme itsekkäitä ja se on luonnollista. Itsekkyys ja vastuu ovat tietenkin eri asia, mutta tässä ne jotenkin linkittyivät yhteen. Pekka puhui hyvin ihmisten itsekkyydestä kirjasta. Se tulee luonnostaan siitä, että on pitänyt ennen selviytyä. Nykyään ei tarvitse selviytyä, joten moni ihminen voi olla myös todella epäitsekäs ja tehdä asioita vain muiden ja luonnon hyväksi. Tällöin ottaa paljon vastuuta myös ympäröivästä maailmasta. Minäkin ajattelen paljon asioita epäitsekkäästi, mutta yhtä aikaa koen, että minun pitää olla itsekäs, jotta voin pitää omasta hyvinvoinnista huolta.  Itsekkyyttäkin voi olla hyvää ja huonoa.

Kirjassa puhuttiin siitä, kenestä tuntee olevansa vastuussa. Olemmeko me länsimaalaiset esimerkiksi vastuussa kehitysmaista. Olenko minä kuinka paljon vastuussa läheisistäni. En oikein kyllä tiedä kenestä tunnen oikeasti olevani vastuussa ja kuinka paljon. Tietenkin koen, että itsestäni ja perheestä sekä jollain tasolla ystävistä ja luonnosta yms. Olen velvollinen auttamaan ulkopuolisia, jos heillä on hätä mutta en koe, että olen vastuussa naapuristani. En koe, että voimme olla vastuussa ihmisistä, joita emme tunne. Isossa kuvassa uskon, että olen vastuussa itse omilla teoillani ympäristön ja maailman asioista. Voin äänestää ja ottaa kantaa, jos vain niin päätän ja se on vastuuni sekä oikeuteni. Pekka puhui vastuusta mahdollisuutena eikä velvollisuutena niin kuin siitä ehkä yleisesti ajatellaan sanana. Niin se kyllä on, kun sitä alkoi tarkemmin ajattelemaan. Elämä yleisesti on mahdollisuus ja siitä olen itse vastuussa eli vastuu on mahdollisuus.

Kirjassa puhuttiin paljon esillä olevien ihmisten vastuusta.  Siitä kuinka heillä on vastuu siitä mitä näyttävät esimerkiksi mediassa ja kuinka näyttävät esimerkkiä. Aloin miettimään sitä, että kuinka paljon minun seuraamani ihmiset ovat vaikuttaneet minuun ja siihen mistä asioista otan vastuuta. Perheelläni on melko erilaisia arvoja ja näkökantoja asioista, joten aloin miettimään mistä olen saanut vaikutteeni. Kuka on vaikuttanut siihen, että olen alkanut kasvissyöjäksi ja vähän näyttänyt uutta tietä myös vanhemmilleni. Vastustan välillä melko paljon sosiaalista mediaa ja tuon esille paljon sen huonoja puolia omien kokemuksien vuoksi. Toinen puoli on se, että se voi vaikuttaa ajattelu tapaan positiivisesti. Pekka haastatteli kirjassa Enni Rukajärveä joka kertoi, että miettii sosiaalisenmedian sisältöään ja sponsoreita todella paljon omien arvojen perusteella ja mitä haluaa näyttää muille. Hän vaikuttaa sisällöllään positiivisesti. Olisi tärkeää, että keräisimme tällaisia seurattavia ihmisiä, joilta saa hyviä näkökulmia ja vaikutteita.

Ruoka, ruoka, ruoka. Vastuullista on syödä mahdollisimman ekologisesti. Mutta mikä on ekologisinta. Olen ollut monta vuottaa jo kasvissyöjä ja olin melko kauan siitä täysin vegaani. Vegaanina ollessani kulutin aika paljon prosessoituja juustoja ja teollisesti tuotettuja lihan korvikkeita. Jossain vaiheessa aloin vähentämään näitä, koska en kokenut niitä tarpeelliseksi, ne olivat kalliita ja en pitänyt kaikkien mausta. Aloin vähitellen syömään taas joitain maitotuotteita. Aloin miettimään jossain vaiheessa kumpi on ekologisempaa syödä lähellä tuotettua juustoa lehmän maidosta, joka on kasvatettu eläinystävällisesti vai teollisesti tuotettua juustovalmistetta, johon on tuotu kookosöljy jostain kaukaa. En tiedä. En ole tarpeeksi tutustunut näihin, että voisin sanoa mitään asiaan. Olisi helppoa, jos paketissa lukisi asteikoilla sen ekologisuus. Tuntuu että kaikessa pitäisi olla ekologisempi koko ajan, mutta en tiedä edes, milloin tekee oikeita ekologisempia tekoja. Yritykset ovat tästä todella paljon vastuussa. Heidän vastuunsa olisi kertoa kuluttajille kuinka paljon hiilijalanjälkeä yksi kahvipaketin tuottaminen jättää. Kuluttajan on paljon helpompaa elää ekologisesti, jos oltaisi läpinäkyviä. Moni suuri yritys ei tähän suostu varmasti koska heille on tärkeämpiä luvut kuin metsän hyvinvointi.

Pekka haastatteli Lasse Jalkasta kirjassa. Hänestä on puhuttu akatemialla monesti, koska onhan Foodin menestynyt firma. Tärkein mitä minulla jäi päällimmäiseksi, oli taas se, että akatemia voi olla unelmien laukaisu paikka. Lassella oli intohimo, jota työsti akatemialla bisnekseksi, ja on aika mahtavassa tilanteessa nyt yrityksen kanssa. Isosti ajattelu, se pitäisi saada tiimillemme. Poistaa sitä ajattelua, että no ei meillä ole nimeä vielä tai emme me osaa tarpeeksi. Jossittelu ja odottelu on ajanhukkaa. Kokeilemalla kehittäminen. Ajattelin aluksi, kun luin kokeilemalla kehittämisen kirjan, ettei se auttanut minua eteenpäin mitenkään. Näin jälkikäteen se oli kyllä tosi hyvä ja voisin lukea sen uudelleen. Odotamme jotenkin liikaa nykymaailmassa, että jonkun pitää olla täydellistä, kun se tuodaan ulos markkinoille. Miten voi edes kehittää täydellistä, jos sitä ei ole kokeiltu?

”Hyvän mielen hommia”. Työstä pitäisi tulla hyvä olo ja lisätä hyvinvointia, ei syödä sitä. Olemme jatkuvasti stressaantuneempia koska ympäröivä maailma ajaa meidät ja ajatuksemme siihen, että suorittaminen on hyvästä. On hälyttävää, että niin iso prosentti on kokenut työuupumusta ja joutuu sairaslomalle sen vuoksi. Tämän kitkeminen lähtee yhteiskunnasta ja yleisestä ilmapiiristä. Meidän vastuu on puuttua siihen.