Kirjasta kuulin ensimmäisen kerran asiakastapaamisella ja jo pelkkä nimi sai minut kiinnostumaan. Kuitenkin lykkäsin kirjan lukua, koska ajattelin sen olevan vaikealukuinen ja hidas. Onneksi viimein uskalsin tarttua kirjaan ja aloittaa. Kirjaa on mielestäni helppo lukea ja puhekielisyys pitää sen mielenkiintoisena.

P*askamainen palautesilmukka

Usein deadlinen lähestyessä alan ahdistua ensin deadlinesta ja seuraavaksi ahdistun siitä, että olen ahdistunut. Tätä Manson kutsuu P*askamaiseksi palautesilmukaksi. Usein rikkauksia tavoitellessani, koen oloni entistä köyhemmäksi ja epäonnistuneemmaksi. Olo helpottaa vasta tilanteen hyväksyessä ja suuren tavoitteen unohtaessa. Huonon olon hyväksyminen, on jo positiivinen kokemus. Pääsenkin parempiin tuloksiin suhtautuen kevyemmin tavoitteisiin ja unohtamalla turhan stressin.

Epäonnistuminen

Kaikki kehittyminen vaatii epäonnistumisia ja menestys ei tapahdu ilman epäonnistumisia. Olen oppinut elämässäni liikaa välttelemään epäonnistumista rangaistuksien pelossa. Se ajaa minua liikaa tekemään minulle tuttuja tai luonnostaan tulevia asioita. Tämä johtuu osittain myös siitä, että asetan menestymisen kriteerit väärin. Asetan tavoitteeni muista riippuvaksi, enkä minusta riippuvaksi. Kirjassa mainittiin esimerkit ”ole hyvissä väleissä toisten kanssa”  ja ”Parannan sosiaalisen elämäni laatua”. Ensimmäinen tavoite johtaa todennäköisesti ahdistukseen, koska se on muiden ihmisten määritettävissä. Toinen tavoite toimii paremmin, koska voi itse määritellä onnistumisen ja epäonnistumisen kriteerit.

Kirja auttoi minua ymmärtämään, että minun pitää ottaa enemmän vastuuta oman elämän tapahtumista. Olen aina vastuussa omista kokemuksistani ja suhtautumisestani niihin. Se mitä tapahtuu ei välttämättä ole minun hallittavissani, mutta se miten reagoin niihin on. Kirjan ”kuinka olla piittaamatta p*skaakaan” tarkoittaa minulle kykyä erottaa turhat asiat tärkeistä.