Mark Mansonin kirja ”Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan” jätti huvittuneet mutta mietteliäät ajatukset. Kirja poikkesi massasta sen omalla kieliasullaan, kiroilun ja suoran puheen kautta. Usein ärsyynnyn kirjaa lukiessa kuivaan kirjakielimäisyyteen, joten tämän kirjan kohdalla mielenkiinto riitti mainiosti ihan loppuun saakka ja välillä vähän hymyilyttikin monet erittäin (joidenkin mielestä jopa liian) suoraan sanotut, paikoin hieman negatiiviset mutta täysin totta olevat seikat. Manson teki kirjan edetessä peilauksia omaan elämäänsä ja käytti oikeita tilanteita esimerkkeinä, mikä teki kirjasta mielenkiintoisen ja antoi uskottavuutta kirjailijan asialle.

Manson painotti kirjassaan, ettei idea olla piittaamatta paskaakaan tarkoita välinpitämättömyyttä vaan sitä, että välitetään vain niistä oikeista ja meille itselle tärkeistä asioista. Ei yliajatella ja mietitä turhia, merkityksettömiä asioita. Itse voin nostaa käteni virheen merkiksi, olen yliajattelija. Omassa elämässä huomaa monesti ajattelevan ihan liikaa, liian monimutkaisesti ja nimenomaan niitä asioita, joilla ei oikeasti ole yhtään mitään merkitystä. Kirjaa lukiessani aloin tosissaan miettimään, onko järkeä antaa painoarvoa kaikille niille asioille, joista stressaan ja murehdin? Ei. Haluaisinkin nyt keskittyä kitkemään näitä turhia stressipesäkkeitä pois elämästäni. Olen monesti huomannut tai saanut tietää ajatelleeni ihan vääriä asioita tärkeiden sijaan. Tästä seurauksena tuntuu kuin en olisi ajatellut ollenkaan. Niitäkin päiviä kyllä on, kun luulee olevansa kartalla maailman menosta mutta todellisuudessa onkin ihan jossain hevontuutissa omien mietteiden kanssa.

Vastapallona, tiedän ajattelevani paljon paljon paljon myös niitä tärkeitäkin juttuja.  Muutamat treenit taaksepäin juteltiinkin tiimin kanssa arvoista ja mielestäni ne asiat, joita pidän tärkeänä ja joista oikeasti ”piittaan paskaakaan” eli välitän, linkittyy täysin omiin arvoihini eli läheisiin ja onnellisuuteen. Kirjassa kolahti eniten sanoma, että jatkuva onnellisuuden tavoittelu tekee ihmisestä onnettoman. Tämähän on täysin totta, ei vain ole tullut ennen sen syvällisemmin pohdittua. Elämäsi on sellainen, millaisen siitä teet. Tietenkään aivan kaikkeen ei kukaan pysty vaikuttamaan mutta yleisesti ottaen jokainen rakentaa oman tulevaisuutensa. Liikaa ei kuitenkaan kannata elämää ohjailla, jotta muistetaan olla onnellisia siitä mitä on tähän mennessä saavutettu.

En tiedä, olenko vielä ihan täysin perillä siitä, mitkä kaikki asiat ovat minulle niitä ehdottoman tärkeitä ylitse muiden arvoja, läheisten ja onnellisuuden lisäksi. Uskon tämän olevan yksi syy yliajatteluun ja siihen, että piittaan tärkeiden asioiden lisäksi myös paljon muusta. Tähän esseeseen oli erityisen hankala tuoda ajatukset sanoiksi. Tiedä nyt sitten onko tämä asia, josta pitäisi olla piittaamatta paskaakaan?