Korkeintaan vähän väsynyt

Kirjoittaja: Henna Lehtonen

6 toukokuun, 2022

Lähdeteos: Korkeintaan vähän väsynyt

Lähdeteoksen kirjoittaja: Eeva Kolu

Teoriapisteet: 3

”Mä oon v*tun väsynyt, että te ootte koko ajan väsyneitä”, tällä viikolla tämä kommentti herätteli koko tiimiämme siinä, kuinka treeneistä toiseen joka toinen valittaa väsymyksestä kuulumiskierroksella. Mistä johtuu, että väsymys on niin vallitsevaa, mitä voisimme tehdä, jotta väsymys ei olisi ainainen valituksen aihe tai keskustelun aloitus? Miksi yhteiskunnassamme uuvutaan koko ajan nuorempana?

Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt kirja oli ollut lukulistallani jo hetken aikaa, mutta nyt vasta kun itse koin olevani enemmänkin kuin vähän väsynyt päätin ottaa sen kuunteluun. Kirjassa tarkasteltiin nykyajan burnoutkulttuuria, suorittamista, häpeää, täydellisyyden tavoittelua ja riittämättömyyden tunteita, kuitenkin säilyttäen huumori ja lempeys matkassa mukana. En tiedä sainko kirjasta niinkään mitään uutta, mutta käsitys omasta tilanteestani ja asioista, joita voin tehdä oman jaksamiseni eteen selkiintyi.

Media ja some

Kolu puhui kirjassa siitä, kuinka jokainen yö on meidän reset-nappula, joka nollaa aivot ja kropan ja voi aloittaa taas virkeänä lähtöruudusta kohti uutta päivää. Mutta jos heti päivän ensimmäisinä minuutteina ja tunteina vyöryttää mieleen muiden huolia tai maailman murheita menettää tällöin yöllisen resetin hyödyn.

Itse olen ainakin huomannut, kuinka paljon uutiset aiheuttaa negatiivisia tunteita. Onhan se sanomattakin selvää, että tunnelma lähtee heti väärän suuntaan, jos heti aamulla silmille lävähtää kuolleita ihmisiä ja sodan kauhua, pelon lietsontaa koronasta ja ilmastonlämpenemisestä. Silmiä ei tarvitse ummistaa mutta uutistulvaa on hyvä pyrkiä vähentämään, koska jatkuva altistuminen negatiivisille uutisille, saa meidät näkemään myös oman elämämme huolet isompina. (Kolu 2020)

On se sitten uutisvirta, some tai työsähköpostit, jotka vilisevät silmissä, olo on epämääräisen ahdistunut ja on vaikeaa keskittyä mihinkään. Joku on käynyt jo kuudelta aamulla kuntosalilla, tuohonkin viestiin pitäisi muistaa vastata ja tästäkin smoothiesta voisi yrittää ottaa Instagram-stoorin. Paineita, itsensä vertailua ja oman elämän kiillottelua. Välillä tekisi mieli vaihtaa omppupuhelin Nokian 3310:een ja piiloutua jatkuvilta ilmoituksilta, kun laite huomaa, että en ole vilkaissut sitä kolmeen minuuttiin.

En usko, että somessa luuhaaminen ja uutisten ylikuluttaminen minua uuvuttaa, mutta älylaitteiden aiheuttama kulttuurin muutos tukee tietysti epäterveellisiä käyttäytymismalleja. Voin kuitenkin itse olla täysin vastuussa siitä, miten paljon näitä käyttäytymismalleja suoritan. Somepaastoa tai urakalla vähentämistä, ilmoitukset pois päältä puolet päivästä, uutisten vilkuilu vähemmälle ja aamut rauhoitetaan omille ajatuksille. Nämä ainakin allekirjoittanut puhelinaddikti voisi pistää testiin.

Kiire?

Alkuvuodesta koin kauhua, kun kalenterini oli miltei tyhjä, ahdistuin ja tuli olo, että missään ei ole mitään järkeä. Hetken päästä se olikin täyteen ammuttu ja projekteja oli yhtäkkiä joka sormelle. Ahdistuin ja tyhjäsin pöydän ja jäljelle jäi taas vain muutama projekti, tuli taas tunne, että en tee mitään tai saa aikaiseksi asioita, olo oli turha. Olen tarkastellut näitä tuntemuksia ja tullut siihen tulokseen, että ei se projektien määrän vähentäminen auta oman uupumuksen kanssa, vaan niiden merkityksellisyyden lisääminen. Välillä uupumus ei johdu siitä, että tekee liikaa vaan tekee vääriä asioita. Merkityksellisyyden puuttuminen ja niin sanottu arvovaje voi yhtä lailla uuvuttaa ja aiheuttaa riittämättömyyden tunteita.

Tietenkin, jos yrittää todella tehdä liian paljon asioita yhtä aikaa saattaa toiminnasta tulla yhtä hapuilua, eikä saa vietyä ainuttakaan tehtävää maaliin asti. Kiireen tunteen kuitenkin aiheutamme usein itse itsellemme, koska harvoin se todella on sitä. Nautin siitä, että on paljon hommaa ja päivät kuluvat tehokkaasti työnteossa, mutta harvoin koen, että on kiire. Paljon hommaa ei tarkoita kiirettä, kunhan työt osaa aikatauluttaa hyvin, eikä häslää tehtävälistaa läpi. Kiire on loppupeleissä vain mielentila.

Ajatuksia

Kirjan lukiessa tajusin, kuinka minun pitäisi enemmän pysähtyä, hengittää ja pitää taukoa suorittamisesta. Pitäisi olla enemmin human being, kuin human doing. Usein soimaan itseäni, siitä jos olen väsynyt enkä saa asioita tarpeeksi tehokkaasti hoidettua tai pysy itselleni määrittelemissä aikatauluissa. On ihan ok olla vähän tai vähän enemmänkin väsynyt ja silloin on turha soimata itseä. Silloin on levättävä ja tarvittaessa myös pyydettävä apua. Sängyn pohjalle on kuitenkin turha jäädä liian pitkäksi aikaa, vaan omaa toimintaa on syytä myös tarkastella ja tehdä muutoksia arkeen, jotka tukisivat omaa jaksamista.

Voisin olla entistä armollisempi itselleni ja hyväksyä, että täydellisen sijasta jossain voi olla aivan sysipaska, mutta silti on mahdollisuus kehittyä. ”Paskasta voi saada hiomalla timantin, mutta tyhjästä ei.” (Kolu 2020)

Koen, että nykyään tiedostan entistä paremmin omat tarpeeni ja tunnen keinot, jolla palaudun. Tunnistan myös ne asiat, jotka oikeasti ajavat kohti uupumusta ja pyrin vaikuttamaan niihin. En myöskään pyristele väsymyksen kanssa ja yritä selviytyä kaikesta yksin, vaan olen myöskin oppinut pyytämään apua ja myöntämään itselleni, että nyt on aika hiljentää vauhtia.

”Pitää luoda elämään jotain yksinkertaista ja pysyvää – asioita, jotka toimivat ankkureina muuttuvassa maailmassa.” (Kolu 2020)

Henna Lehtonen | Osuuskunta Hohke

You May Also Like…

Henkilöstöanalytiikka

Henkilöstöanalytiikka

Jaana Saramies, Maria Törnroos Tässä kirjassa on mielestäni paljon hyviä juttuja, joita Tiimiakatemian rekrypälen...

Business for Punks

Itsevarmasti otin käteeni tämän James Wattin, Brewdog -olutpanimon perustajan kirjoittaman kirjan, jota olen kuullut...

Mikä ihmeen digimarkkinointi?

Mikä ihmeen digimarkkinointi?

En ole koskaan harrastanut digimarkkinointia. Paljon olen siitä kuullut puhuttavan ja nyt minunkin pitäisi alkaa...

0 kommenttia

Lähetä kommentti