Aloitetaanpa sana-assosiaatioleikillä. Mitä minulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta konflikti? Kaaos, ongelma, myrsky, jännite. Kuitenkin, kun mietin asiaa pidemmälle, sanan negatiivinen sävy neutralisoituu. Konflikti tuo mahdollisuuden kehittyä ja puhdistaa ilmaa. Negatiiviset tunteet saattavat olla syy konfliktin syntyyn, mutta itse konflikti kuitenkin on keino päästä niistä yli.

Onixian konfliktit

Omassa tiimissämme konfliktit ovat olleet tähän mennessä melko pieniä. Eräs konflikti syntyi, kun asetimme tämän vuoden liikevaihtotavoitteen. Olimme tehneet ehdotelman johtoryhmän kokouksessa ja tiedostimme, että se on todella suuri ja vaikeasti tavoitettava. Halusimme kuitenkin saada enemmän tekemisen meininkiä arkeen ja koitimme motivoida koko tiimiä tavoitteen asettamisen keinoin. Viikkopalaverissa koko tiimi sanoi sitoutuvansa tavoitteeseen, vaikka se tuntuikin kaukaiselta. Kuukausi kului, eikä merkittäviä muutoksia liikevaihdon kasvun suuntaan tapahtunut. Otimme asian uudestaan puheeksi yhdessä ja moni koki tavoitteen enemmänkin passivoivana, kuin kannustavana, sillä se tuntui niin kaukaiselta. Asiasta oli käyty paljon sitä kuuluisaa kahvipöytäkeskustelua, mutta koko tiimille asiaa ei ollut tuotu ilmi. Jälleen viikkopalaverissa asia nostettiin puheenaiheeksi ja laskimme tavoitetta. Tiimiläisiin tuli uutta intoa ja tällä kertaa kaikki tuntuivat oikeasti sitoutuvan tavoitteeseen.

Suurin konflikti, jonka olemme tiiminä kohdanneet, taisi olla viime maalis-huhtikuun vaihteessa, kun keskustelimme raha-asioiden hoitamisesta. Piti tehdä päätös gäpin ja yhteiskassan välillä. Eräs tiimiläisemme oli täysin joustamaton kantansa suhteen ja näki ainoana vaihtoehtona gäpin. Koko muu tiimi oli yhteiskassan kannalla ja loppujen lopuksi, kun olimme käyttäneet monet treenit asian läpikäymiseen, tämä yksi tiimiläinen päätti lähteä Onixiasta. Konflikti ratkaistiin siis sillä, että yksi tiimiläinen lähti ja uskon edelleen päätöksen olleen paras mahdollinen kaikille.

Minä konfliktitilanteessa

Ennen Tiimiakatemialle tuloani, olin palkkatöissä oman isäni yrityksessä. Konflikteja muhi kyllä pinnan alla, mutten tuonut niitä esille, vaan valitin asioista muille. Tiimiakatemialla olen oppinut, että on helpompi tuoda esille epäkohtia vertaisille, kuin esimiehelle. Varsinkin, jos esimies sattuu olemaan oma isä.

Konfliktinhallintaan pätee perusdialogin säännöt, jotka ovat kaikille tiimiakatemialaisille tuttuja. Koulutus oli kuitenkin taas hyvää muistuttelua siitä, kuinka minun tulee kehittää kuuntelutaitojani. Usein konfliktitilanteessa mietin vasta-argumenttini jo ennen, kuin olen kuunnellut toisen osapuolen lauseen loppuun. Olen pyrkinyt kehittämään itseäni erityisesti tilanteissa, joissa tunteet kuohahtavat, sillä tiedostan, etten saa silloin suustani kovinkaan järkeviä asioita. Pyrin ensin rauhoittumaan hieman ja kirjoitan ylös asiat, jotka haluan sanoa. Näin saan pointtini paremmin esille, kun olen purkanut tunteet ensin paperille. Tämä ei kuitenkaan toimi läheskään joka tilanteessa, mutta alan kiinnittämään asiaan yhä enemmän huomiota.

Toinen asia konfliktinhallinnassa, ja yleisestikin, mihin minun tulee kiinnittää huomiota, liittyy neuvotteluun ja sen päämäärään. Koen usein tarvetta voittaa keskustelut ja siksi vahingossakin ajattelen, että vain toinen kanta voi olla oikea ja näin ollen toinen häviää. Asiaa tulisi ajatella win-lose -asetelman sijaan win-win -tilanteena. Parastahan on, jos keskustelussa päädytään lopputulokseen, mikä miellyttää kaikkia osapuolia. Minun pitää oppia, että minun kantani ei ole ainoa hyvä vaihtoehto, eikä kyseessä ole kilpailu. Tästä päästäänkin siihen, että yleensä asiat ovat niitä, mitkä riitelevät, eikä tunteiden saisi antaa vaikuttaa liikaa keskusteluun. Kun hankalia asioita nostetaan pinnalle, tulisi niitä aina painottaa asiakeskeisesti. Tällöin niiden käsittely saattaa helpottua huomattavasti, kun ymmärretään, ettei kyseessä ole tunneperäinen ongelma, joka tulisi ottaa henkilökohtaisesti. Näiden asioiden erottelussa minun tulee siis myös tsempata.