Olen hyppinyt sängylläni innostuksesta niin, että jouset ovat miltei pamahtaneet rikki.

Hymyillyt itsekseni puhelimeeni lävähtäessä viesti siltä yhdeltä tietyltä.

Nauranut niin että vatsalihaksiin on sattunut ja kyyneleet ovat valuneet.

Parkunut kylpyhuoneeni lattialla ja pidellyt rinnastani kiinni, kun sydämeni on särjetty miljooniin palasiin.

Paiskannut puhelimeni maahan ja lyyhistynyt kasvojeni taakse pettymyksen valtaamana.

Minä olen ihminen, ja minä tunnen.

Tunteet ovat erilaisten tuntemusten aiheuttamia tietoisia elämyksiä. Kukaan ihminen ei ole täysin kivisydän tai apaattinen solukasa. Me kaikki tunnemme, toiset enemmän, toiset vähemmän. Jotkut sanovat, että tekevät niin kuin järki sanoo, eikä sydän. Vaikka kuinka kuvittelisit olevasi loogisesti toimiva ihminen, on fakta, että sinuakin ohjaavat tunteet, ja ne kuuluvat elämääsi. Vaikka kuinka ajattelisit, että pessimisti ei pety ja maailma on julma paikka, niin täällä on mielestäsi varmasti kauniitakin asioita. Ja vaikka kuinka ajattelet lasisi olevan puoliksi täynnä, on fakta, että kaikki ei ole aina ruusuilla tanssimista, vaaleapunaisia pilvilinnoja ja vihreää nurmea. Ja se jos mikä on hyvä asia.

En tykkää ajatella negatiivisesti. En tykkää siitä, että joskus surettaa ja olen vihainen. Kuka sinänsä tykkäisi. Tiedän kuitenkin, että niitä tunteita ei voi paeta. Minua kuvaillaan usein pirteäksi ja aurinkoiseksi ja etten suutu ikinä mistään. Kyllä suutun, ja olen useina päivinä (ainakin pääni sisällä) enemmänkin harmaa sadepilvi kuin auringonpaiste. Osaan vain piilotella negatiivisia tunteita yllättävän hyvin. Vaikka ei tarvitsisi.

Tunteet kuuluvat työpaikalle

En ymmärrä, miksi tunteet eivät kuuluisi. Tiedän kyllä, että joskus niiden täytyy työtilanteessa antaa ottaa valtaa hieman eri tavalla kuin kotona yksin ollessa, mutta on mielestäni epäinhimillistä ajatella, että töihin astuessa ihmiset olisivat vain tunteettomia robotteja, jotka ripustavat naulakkoon takkinsa lisäksi kaikki emotionaaliset elämyksensä.

Muiden läsnäollessa ihminen todennäköisemmin turvautuu negatiivisen tunteen peittelyyn, tukahduttamiseen ja sivuuttamiseen. Tunteet ovat asia, joita ihminen ei voi valita, ja siksi niitä ei pitäisi joutua peittelemään. Jokainen tunne on sallittu. Se, mihin ihminen voi vaikuttaa, on se, miten tunteen tuo esille ja miten sen kanssa menettelee. Olen huomannut joskus eri palavereissa, että ilmapiiri saattaa olla kireä ja huono, vaikka kukaan ei olisi mitään erityistä sanonutkaan. Usein joku rohkenee jossakin välissä tokaista, että ”täällä tuntuu leijuvan hieman kireä tunnelma”. Tämä usein avaa lukkoja ainakin itseni sisällä, ja saan sanottua helpommin, että minulla on todella huono päivä ja olen ollut aamusta asti surullinen. Onko minua koskaan kivitetty asiasta? Onko minut heitetty palaverista ulos? Ei. Minua on ymmärretty, ja minua on kiitetty, että olen asiasta rehellinen, sillä muuten vaikkapa tökerö käytökseni jättää muille vain arvailun varaan, missä mättää. Siksi meidän pitäisi yhä enemmän antaa alusta jokaiselle tulla minkä tahansa tunteen kanssa sisään huoneeseen. Tunne ei ole kuitenkaan sama asia, kuin asenne. Minulla voi olla huono päivä ja surullinen mieli. Tätä en voi valita. Minä voin kuitenkin tehdä mielessäni päätöksen, että pyrin silti olemaan läsnä, yritän ottaa tilanteesta kaiken irti ja antaa itsestäni muillekin. Tämä on valintakysymys, asenne.

 Joskus oikea valinta voi myös olla jäädä kotiin, sillä vaikka kuinka tahtoisi olla tehokas ja aikaansaava jonakin päivänä, voi oma mieli ja tunteet sanoa, että tänään minun täytyy pysyä kotona. Ja se on ihan okei, sillä vain sinä voit itse tietää, oletko tietyllä tuulella enemmän rasite, kuin hyödyksi. Työelämässä kuitenkin meidän tulisi osata enemmän kääntää negatiivisia tunteita voimavaraksi.

Mitä hyötyä negatiivisista tunteista voi työpaikalla olla?

Joskus viha ja turhautuminen saa ihmisen toimeliaammaksi. Me kaikki tiedämme sen tunteen, kun jokin asia ei tunnu etenevän, ja helpointa on ottaa ohjat omiin käsiin. Vaikka asia olisi hyvä purkaa porukalla ja ratkaisu saada aikaan yhdessä, on joskus tarpeen se, että yksi ihminen ottaa asian hoitaakseen, jolloin tekeminen voi olla tehokkaampaa. Tunnistan itsessäni sitä esimerkiksi siisteyden suhteen. Kun huomaan turhautumista siitä, että ympäristöni vaikkapa Tiimiakatemialla on epäsiisti ja muut eivät ole ottaneet vastuuta siitä huolehtimisesta, rupean järjestelemään ja kuuraamaan paikkoja täydellä teholla. Tämä ei edes haittaa minua, sillä siivoaminen on itselleni tietynlaista terapiaa, mutta joskus into siihen lähtee negatiivisesta tunteesta.

Saan usein myös eniten energiaa salitreeniin, kun minua ärsyttää jokin asia. Tällöin raudan takominen ja täysiä juoksumatolla pinkominen tuntuu parhaalta tavalta pönkittää omaa ärsytystä. Moni hakkaakin nyrkkeilysäkkiä ärsytykseen ja yhtäkkiä päivän treeni tulikin tehtyä samalla, kun päästeli höyryjä.

Kriittinen arviointikyky vaatii yleensä hieman negatiivista ajattelua. Vaikka jokin idea kuulostaisikin huippuhyvältä, on hyvä tarkastaa kolikon kääntöpuoli ja miettiä, missä olisi vielä parantamisen varaa tai mitä riskejä on olemassa. Tämä ei ole suoraan pessimismiä vaan hyvää ennakointikykyä ja tapa kehittää asioita entisestään.

Vaikka joskus suru lamaannuttaa, se voi myös työpaikalla olla yhdistävä tekijä henkilöstön kesken. Tuen osoittaminen toiselle tai saman kokemuksen omaaminen ja näin vertaistuen antaminen voi olla vaikeina aikoina tärkeää. Yhteinen menetys työpaikalla voi hitsata tiimiä yhä läheisemmäksi, varsinkin, jos asioita käsittelee yhdessä. Menetyksen aiheuttama suru saa myös usein aikaan kiitollisuutta siitä, mitä elämässä vielä on. Meidän tiimistämme lähti viime vuonna hyvin yllättäen kaksi henkilöä, ja käsittelimme asiaa kyllä heidän kanssaan, mutta emme keskenämme. Tajusimme jälkikäteen sen vaikuttaneen suuresti tunnelmaamme ja tajusimme, että meidän olisi pitänyt jakaa ajatuksia yhdessä vielä enemmän, näin yhteishenkemme olisi voinut kukoistaa läpi syksyn vielä kirkkaampana.

Myös pieni kateus voi saada ihmisen yritteliäämmäksi. Vaikka liiallinen vertailu ja kadehtiminen ei ole hyväksi, voi joskus toista ihmistä ylöspäin katsominen antaa motivaatiota omaan tekemiseen. Lisäksi kateus voi lisätä omien tavoitteiden tason nostamista.

Miten sitten negatiivisiin tunteisiin osaisi suhtautua myönteisesti?

Tunneketteryyden kehittäminen auttaa meitä ymmärtämään ja hyväksymään omia tunteita. Sen kehittämistä voi ajatella neliportaisena prosessina:

1. Omien toimintatapojen ja ajatusmallien tunnistaminen.

Kuinka usein sitä tulee edes ajateltua, että mitä ajattelee. Joskus minuun on iskostunut hyvin raamikkaita ajatusmalleja, joita en osaa aina edes kyseenalaistaa. Olisikin hyvä joskus ottaa hetki vain sille, että miettii, mitä minä oikein ajattelen tästä, ja ennen kaikkea miksi? Mitä tunteita ajatus herättää minussa?

2. Tunteiden ja ajatusten nimeäminen

Tunteita ja ajatuksia ei kannata naamioida sellaisiksi, mitä ne eivät ole. Jos olen aamulla päättänyt, että minulla on hyvä päivä, mutta huomaankin olevani alakuloinen, ei minun ole järkevää uskotella itselleni, että kyllä oikeasti olen iloinen, sillä joskus negatiivisten tunteiden kieltäminen itseltään voi vain vahvistaa niitä. Jos siis tunnistaa itsessään jonkin ajatuksen tai tunteen, on hyvä todeta itse itselleen; tämä on nyt juuri se mitä tunnen.

3. Tunteiden ja ajatusten hyväksyminen

Vaikka et tuntisikaan sitä tunnetta tai ajatusta, mitä itse haluaisit, on tärkeää hyväksyä se, mitä tunnet. Omia ajatuksia voi muuttaa, mutta se vaatii ensin tunteiden hyväksymisen. Ihminen ei voi valita, mitä tuntee, mutta hän voi valita, miten siihen suhtautuu. Olenko ankara itselleni, koska olen taas pettyneellä tuulella, vai olenko armollinen itselleni, ja näin ollen ehkä helpommin pääsen tunteesta myös irti? Itsemyötätunto on avainasemassa, mitä ihmisen omaan tunne-elämään tulee.

4. Arvojen mukaisesti toimiminen

Arvot ovat stabiilimpia ja pysyvämpiä, mitä ajatukset tai tunteet. Niitä on hyvä pohtia ja asettaa itselleen, sillä ne voivat ohjata sinua haluamaasi suuntaan, olit minkä tahansa tunteen vallassa. Jos itsellesi tärkeä arvo on esimerkiksi määrätietoisuus, se voi auttaa sinua jatkamaan eteenpäin, vaikka olisitkin negatiivisten ajatusten vankina.

Kun ihminen on kehittynyt tunneketteryydessään, on hänen helpompi osata myös hyödyntää negatiivisia tunteita, sillä vaikka aina ei siltä tunnu, niin niistä on kuin onkin paljon hyötyä.

”A clear understanding of negative emotions dismisses them.”