Olen aina ollut todella kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja heidän luonteenpiirteistään. Nautin siitä, kun pääsen analysoimaan erilaisia persoonallisuuksia ja siksi innostuinkin noin vuosi sitten lukemaan Thomas Eriksonin kirjan Idiootit ympärilläni. Kirjan todenperäisyyttä ja tieteellistä pohjaa on kyseenalaistettu paljon lähiaikoina. Itse kuitenkin koen, että oli todella mielenkiintoista pohtia eri värien pääluonteenpiirteitä, olivat ne sitten tieteellisesti vahvistettuja tai eivät. Kehnot pomot ympärilläni –kirjassa pohditaan erilaisia johtotehtävissä olevien henkilöiden luonteenpiirteitä ja sitä, mikä väriyhdistelmä saa aikaan minkälaisen pomon.

Punainen, keltainen, sininen, vihreä, vai jokin niiden yhdistelmä?

Värejä on neljä ja pelkistetysti ne kertovat ihmisestä seuraavaa: punainen – asiakeskeinen ekstrovertti, keltainen – ihmissuhdekeskeinen ekstrovertti, vihreä – ihmissuhdekeskeinen introvertti, sininen – asiakeskeinen introvertti. Thomas Eriksonin mukaan, noin viisi prosenttia ihmisistä edustaa vain yhtä väriä. Loput ihmisistä ovat kahden tai useamman värin yhdistelmiä. Ihminen voi olla esimerkiksi punakeltainen ekstrovertti, joka on hyvin kekseliäs, luova ja innostava, mutta jolta asioiden toteutus jää kuitenkin puolitiehen. Tälle vastakohta on sinivihreä introvertti. Hän on tarkka ja järjestelmällinen, muttei välttämättä osaa jakaa tietotaitoaan muille.

Vaikka aluksi ajattelin, etten ole itse millään tavoin sininen, huomasinkin, että koen olevani eniten sinipunainen. Tämän väriyhdistelmän omaavaa henkilöä kutsutaan organisoijaksi. Hän tahtoo kehittää itseään ja päästä keskusteluissa aina johonkin lopputulokseen. Häntä saatetaan pitää ylimielisenä ja pikkutarkkana. Jos ryhmän dynamiikka toimii, punavihreä on tiimissä kuin kotonaan. Hän ei kuitenkaan voi sietää sitä, jos hänelle kerrotaan, kuinka hänen tulisi toimia tai ajatella. Toisaalta sinipunaiset eivät ole kovin ihmissuhdekeskeisiä, mikä minun kohdallani on päinvastoin. Koenkin siis, että minussa on näiden värien lisäksi myös keltaista. Minulle nimittäin on erittäin tärkeää erilaiset ihmissuhteet ja niiden toimivuus. Vallitsevin väri minussa on ehdottomasti punainen. Punaista kuvaavia sanoja ovat muun muassa hallitseva, päättäväinen, vakuuttava ja aloitteellinen.

Viestintä – esimiehen tärkein rooli

Kirjassa Erikson mainitsee moneen kertaan siitä, kuinka tärkeää esimiehen ja alaisen välinen viestintä on. Se, kuinka paljon ja millä tyylillä sen tekee. Ei kuitenkaan riitä, että esimiehen puolelta viestintä toimii. Myös jokaisen työntekijän tulee ottaa vastuuta siitä. Jos vapauttaa itsensä vastuusta, on turha valittaa, jos jokin päätös ei miellytä. Esimies tarvitsee myös jatkuvaa palautetta toiminnastaan, jotta voi kehittää toimintatapojaan. Siihen tarvitaan työntekijöiden puolelta viestintää. Esimiehen tehtäväksi jää tähän tarkoitukseen sopivimman viestintäkanavan löytäminen. Omassa tiimissäni viestintä ei ole vielä lähtenyt sujumaan kovin sulavasti. Kokeilemme vasta, mikä on meidän tapamme toimia ja mikä sopii meille parhaiten. Olemme päätyneet siihen, että käytämme virallisena viestintäkanavana Teamsia, toiseksi virallisimpana WhatsAppissa ryhmää, johon kuuluvat myös vuokrateamleaderit sekä meidän valmentajamme. Muille asioille meillä on WhatsApp-ryhmä, jonka jäseninä ovat vain tiimiläiset. Meidän tulisi vielä ottaa käyttöön joku projektinhallintaa helpottava alusta. Viestintäalustoilla ei myöskään tee mitään, elleivät niiden käyttöön liittyvät yhteiset säännöt ole kaikilla hallussa. Meillä niin ei ainakaan vielä ole.

Olen kiinnostunut johtotehtävistä ja toivonkin pääseväni jossain vaiheessa tiimini teamleaderiksi. Sitä silmällä pitäen oli hyvä lukea kirja ja pohtia, mitä hyviä ja huonoja piirteitä tunnistin itsessäni. Vahvuuksiani esimiesasemassa ovat varmasti kyky tehdä nopeita päätöksiä ja kyky ajatella enemmänkin järjellä, kuin tunteella. Olen hyvin tunteellinen ihminen, mutta se ei kuitenkaan vaikuta toimintaani ja osaan sivuuttaa tunteet päätöksenteossa, jos tilanne sen vaatii.