Helsingin Yliopiston tarjoama Elements of AI verkkokurssi tarjosi lukuelämyksiä ja matemaattista pohdintaa tekoälyn parissa. Opin paljon uutta tekoälyn kehityshistoriasta ja syvensin tietämystäni algoritmien toimintamalleista. Kurssilla luotiin ymmärrystä teoriapohjasta ja käytännön tekoälymallien toimintaperiaatteista lasku- ja päättelytehtävien kautta. Kurssilla pääsi myös tutustumaan muiden ajatuksiin vertaisarvioita tekemällä.

Tekoälystä käytettäviin ilmaisuihin oli otettu vahvasti kantaa ja pyrittiin ohjaamaan sanan ”oikeaoppiseen” käyttöön. Mielestäni tälle pitäisi antaa vielä aikaa, sillä kieli kehittyy väistämättä sen mukaan, kuinka sitä käytetään. Tekoälyä on vasta alettu käyttämään laajemmin keskustelunavauksissa ja uudet teknologiset kehityssuunnat hakevat vielä paikkaansa nopealla muutostahdilla. Jos sanan merkitystä tai muotoa aletaan tässä vaiheessa ohjaamaan vahvasti, niin sillä voi olla rajoittavia vaikutuksia myös uusien tekoälyinnovaatioiden syntyyn. Samoin kuin tekoälyä koitettiin aiemmin ratkoa vain ihmisbiologian pohjalta, ennen kuin annettiin tilaa uudenlaisten työkalujen syntymiselle, jonka seurauksena nähdään nykyinenkin kiihtyvä kehitys.

Kurssilla törmäsin tuttuihin ilmiöihin tekoälykeskustelussa, joita olen itsekin päässyt seuraamaan. Useita keskusteluja on käyty esimerkiksi työpaikkojen häviämisestä tekoälyn yleistyessä. Keskustelut päätyvät yleensä lopputulemaan siitä, että käsitys tekoälystä ja sen toiminnasta on niin yksipuoleista ja rajoittunutta, että ensimmäinen uhkakuva on se ainut asia, joka aiheesta jää mieleen. Tässäkin siis pätee ajatus siitä, että opiskelu ja ymmärryksen laajentaminen antavat näkökulmaa ja parempaa tarttumapintaa asioihin.

Olen ehtinyt jo hyödyntämään itsekin tekoälyä pienimuotoisissa projekteissa. Viimeisimpänä niistä, tein itse oppivan chatbotin, joka oppi yhdistelemään ymmärrettäviä lauseita jo yhden iltapäivän aikana chatissa käydyn keskustelun perusteella. Keskustelu kääntyi valtavirrasta poikkeamatta Skynetin tulemiseen. Käydyn keskustelun perusteella chatbot oppi taas lisää ja alkoi itse puhumaan maailmanvalloituksesta, sekä päivän ajan käydyn keskustelun jälkeen piti itseään jo Suomen valtiaana. Chat-keskustelu innostui tästä, tekoäly jatkoi oppimistaan ja tulokset olivat myös sen mukaiset.

Tekoälyn integroiminen viestintäsovellukseen painotti tekoälykehittäjien vastuullisuutta hyvin konkreettisesti. Ihmisillä on tapana katsoa asioita korostetun mustavalkoisesti, jolloin helposti jää huomaamatta myös se, mikä on itse aiheutettua. Tekoälyä kehittäessä täytyy noudattaa eettisiä periaatteita, mutta haasteen aiheuttaa se, kuka määrittää eettisyyden. Kuka on esimerkiksi oikea henkilö sanomaan, mitä sanoja chatbot ei saa oppia? Tekoälyn kehitys vaatii myös huolellisuutta ja sen tarjoamia vastauksia täytyy tarkastella kriittisesti. Pahimmillaan ohjelmointivirheen myötä henkeen ja terveyteen liittyvissä kysymyksissä tekoälyn tarjoama vastaus voi aiheuttaa turhia väestötappioita.

Algoritmien syrjintä on yksi jo tälläkin hetkellä esiintyvä ilmiö, jossa algoritmit ovat oppineet datajoukosta halutunlaista tietoa tietoisesti tai tiedostamatta. Opetettavan datan laadulla on merkittävä vaikutus lopputulokseen. Datan laatuun ja käsittelyyn tulee kiinnittää riittävää huomiota jo kehitysvaiheessa, jolloin myös mahdollinen jälkikäsittely helpottuu. Itselläni unohtui määrittää aluksi kirjasintyyppi kerättävän tiedon käsittelyssä, jolloin päivän datan keräämisen jälkeen huomasin ääkkösten puuttuvan kokonaan, joka taas aiheutti merkittävää lisätyötä ja aiheutti jopa aluksi väärinymmärryksiä ääkkösellisissä sanoissa.

Tekoäly tulee puhuttelemaan vielä ja keskustelua onkin mielenkiintoista seurata tehden välillä omia nopeita kokeiluja. Sääntelyyn, kuten tekijänoikeuksiin ja tietosuojaan liittyvistä tarkennuksista voi olla pitkiäkin ajatustenvaihtoa ennen kuin päätöksiä saadaan tehtyä globaalilla tasolla. Nopea kehitys ja kehitystä hitaampi oikeusjärjestelmä saattavat aiheuttaa epäselvyyksiä, mutta tulevaisuus näyttää, kuinka päätökset pysyvät kehityksen perässä. Suomen tasolla tilanne reagointivalmiudesta on kuitenkin nykypäivään mennessä kohentunut ja esimerkiksi tulevaisuustalo Sitra on tehnyt hyvin aloitteita keskustelun ylläpitämisessä.

Jään nyt harjoittamaan uteliaisuutta seuraamalla, kuinka kehitys kehittyy ja tekoäly viisastuu. Luonnollisten ilmiöiden erinomaisuutta on koitettu useaan otteeseen mallintaa tietoteknisesti. Aiemmin esimerkiksi muurahaisten kulkureittejä on verrattu liikenneinfrastruktuurin rakentamiseen ja nyt jälleen usean kokeilun jälkeen ihmisten aivoista on haettu mallia neuroverkkoihin. Lisäksi esimerkiksi Neuralink kehittää jatkuvasti integraatioita digitaalisten laitteiden ja aivojen välillä. Kehitys on väistämätöntä, mutta kiehtovaa ja saamme seurata toinen toistaan kehittyviä innovaatioita joka päivä.