Hauskaa, kuinka yrittäjänä kasvu kuulosti tutulta Leena Ståhlbergin kirjassa Kohti oman näköistä yrittäjyyttä. Tunnistin heti samoja piirteitä omalta yrittäjäpolultani: intoa, haasteita, riittämättömyyttä, sinnikkyyttä, uteliaisuutta, epävarmuutta, uskallusta, sekä lukuisia muita tuntemuksia ja kokemuksia. Erityistä siitä tekee se, että kaikki tämä kuukausien tai vuosien kokemus oli pakattu yksien kansien väliin.

Kirjan alkupuolella tuntui, että yrittäjyyttä käsiteltiin siinä hyvin varoen ja kehottaen harkitsemaan vielä uudestaan ennen yrittäjäksi lähtemistä. Toki tämä on täysin ymmärrettävää, sillä onhan kyse melkoisesta elämäntapamuutoksesta ja tuntemukset kuvaavat hyvin sitä kokemusta, joka syntyy ollessaan vaikuttavien muutosten äärellä. Kuvailisin tätä ehkä tiedottomuuden synnyttämän epävarmuuden ja uuden seikkailun tuoman innostuksen tasapainotteluksi. Itse kuitenkin rohkaisisin jopa herkemmin kokeilemaan yrittäjyyttä, jos yhtään tuntuu siltä. Eihän yrittämisen tarvitse kuitenkaan olla lopullinen ratkaisu ja kokeilemalla todellinen kiinnostus viimeistään selviää.

Ståhlberg oli hyvin nostanut esiin kaikkia niitä kannustavia hetkiä, jotka ovat antaneet hänelle vahvistusta yrittäjäajatuksiinsa kaiken sen uutuudenviehättävän sekamelskan keskellä. Itselläni ajatusprosessi yrittäjyydestä on muistikuvieni mukaan ollut paljon suoraviivaisempi. Ajatus on toki osittain siirtynyt verenperintönä, kuten myös useissa muissa yrittäjätarinoissa kuullaan. Lisäksi olen koko ikäni toiminut hyvin yrittäjämäisesti, sekä suorittanut yrittäjyyteen liittyviä opintoja peruskoulu- ja lukioajoillani. Sitten vain eräänä syksyisenä päivänä tuntui, että nyt voisi perustaa yhden toiminimiyrityksen. Taustalla vaikutti se, että olin auttanut jo useanlaisissa tehtävissä kanssaihmisiä ja päätin ennakoida tilanteessani ennen verottajan puuttumista peliin.

Nimi: päivä suunnitteluun ja toinen vielä makusteluun. Perustamispaperit: yksi iltapäivä ja lähetys. Logo ja verkkosivut: päivä. Perustamisasiakirjat oli lähetetty ja tuntui, että melkein kaikki on valmista, ennen kuin ensimmäinen haaste ilmeni vastaan. Byrokratia. Kirjanpito, verotus, vakuutukset ja kaikki muu hauska. Olin jo perehtynyt pikaisesti aiheisiin, mutta paperit olivat jo menossa, niin nyt oli jo lähes pakko perehtyä vielä pintaa syvemmin. Tähän meni muutama päivä, kunnes kaikki oli valmista ja ensimmäinen tilikausi odotteli jo kirjauksia. Silloin ihmettelin, että jos muut asiat onnistuvat heittämällä, niin miksi byrokratiaan perehtyminen vie niin paljon enemmän aikaa. Seuranta on tietyiltä osin hyvästä, jotta estytään väärinkäytöksiltä ja osataan ohjata toimintaa seurannan perusteella, mutta voisiko siitä tehdä yhtään helpompaa, jotta se ei olisi aina se ensimmäinen hidastava voima yritystoiminnassa.

Toiminimellä ehdin kokeilla kaikenlaista useamman vuoden ajan. Joskus tein mobiilisovelluksia, toisena päivänä markkinointivideoita ja joskus saatoin olla kaivamassa maalämpöputkia yrityksen tontille. Toimenkuvani oli käytännössä luokkaa: asiakkaalla on tarve, yrittäjällä on ratkaisu. Kasvun kannalta ei kovin kannattavaa, mutta olihan se hauskaa ja matkalla ehti nähdä paljon. Toisaalta tarkoitus ei ollutkaan kasvattaa liiketoimintaa, vaan auttaa satunnaisesti avun tarvitsijoita. Nyt toiminimi on jäänyt sivummalle, kun perustin vajaa vuosi sitten mainostoimiston siskoni kanssa, johon koin meillä olevan tarpeeksi kokemusta ja nuorta näkemystä pärjätäksemme laajassa markkinassa. Opintojen aiheuttama byrokratia ja muut mahdollisuudet syövät paljon aikaa itse tekemiseltä ja kehitystyöltä, mutta vuosien saatossa vahvistunut intuitioni näyttää tälle kirkkaan vihreää valoa, sekä lukemattomia mahdollisuuksia.

Oman lyhyen yrittäjäurani aikana olen tuntenut usein kiitollisuutta kaikesta jo oppimastani. Uteliaisuus on ollut itselleni vahvin ajuri yrittäjyydessä, sillä olen aina halunnut oppia lisää kehittämällä ympäristöä ja itseäni. Se on ollut myös vahvin voimavara selättämään byrokratian tuomat hidasteet ja tuntuukin, että mitä enemmän osaa, niin sitä hauskemmaksi yrittäminen tulee. Kirjan ajatukset sopivat hyvin yrittäjyyttä harkitseville, mutta ehkä olen ihan tyytyväinen, että olen ollut niin nuoruudensokea lähtien vain yrittämään, ettei ole tarvinnut miettiä kaikkea tätä, vaan on voinut vain toteuttaa ja oppia matkalla.

Kirja herätti hyvin ajatuksia reflektoimaan mennyttä polkua ja tarjosi sen tärkeimmän opin, eli pysähtymisen taidon uudesta näkökulmasta. On hyvä pysähtyä ajoittain pohtimaan omaa historiaansa ja tulevaisuutta yrittäjänä herättäen uudestaan kysymykset mitä osaan tai mitä todella haluan. Arjen keskellä tavoitteet keskittyvät vahvasti itse toimintaan, eikä tule tarkasteltua omia perimmäisiä ajureitaan. Pysähdy siis tarkastelemaan positiivisia ja opettavaisia kokemuksia, jotka ovat tuoneet hymyn kasvoillesi työssäsi, jos haluat säilyttää innostuksen tekemisessä. Jokaisen on hyvä säännöllisesti löytää oman näköinen yrittäjyys uudelleen.