Karhuryhmä                                                                   Teemu Vänttilä

Karhuryhmä kertoo Suomen poliisin erikoisyksiköstä. Kirjan kirjoittaja on Harri Gustafsberg, joka n toiminut jäsenenä Karhuryhmässä. Aloin kuunnella kirjaa, koska yksinkertaisesti aihe vaikutti todella mielenkiintoiselta. En varmistanut aluksi kirjalistalta löytyykö juuri tätä kirjaa sieltä, enkä ollut varma saanko tästä edes pisteitä. Tarkistin asian esseepankista ja yllätyksekseni siellä oli monia muitakin, jotka olivat kuunnellet kirjan. Mietin aluksi, että mitenköhän voin saada tästä kirjasta jotakin kirjoitettavaa, mutta halusin siltä kuunnella sen. Tartuin loppujen lopuksi kirjassa siihen, miten Gustafsberg kertoo tiimin toiminnasta ja tajusin, että esseessäni voin yhdistää hänen sanomiaan omaan tiimiini ja vertailla näkökulmia.

Kirja itsessään on todella mielenkiintoinen. Gustafsberg kertoo hänen aikaisiaan tarinoita yhtään kaunistelematta tai kiertelemättä. Tapahtumat mitä hän kertoo, ovat oikeita tapahtuneita tilanteita. Tiimin toimintaan liittyen Gustafsberg kertoo aina tilanteeseen liittyen, että miten tiimi suunnitteli toimivansa, miksi juuri niin haluttiin toimia ja miten tilanne lopulta meni. Usein hän myös pohti, että mitä olisi pitänyt tehdä, että tilanne olisi mennyt niin kuin suunniteltiin. Kirjassa on myös jonkin verran huumoria, mikä tekee siitä osittain rennompaa kuunneltavaa. Gustafsberg puhuu paljon tiimistään ja osaa olla ylpeä tehdystä työstään ja myös koko tiimistä.

Ajattelin kirjoittaa oman tiimini eli Heigan toiminnasta vuoden 2022 alussa. Aluksi mainitsen, että olen ylpeä siitä, mitä tiimimme on saanut aikaan ja miten olemme toimineet. Hetkittäin kuitenkin mietin arjessa, että mitä ihmettä taas tapahtuu. Olimme tietoisia, että tälle vuodelle on luvassa paljon kuluja ja rahaa siis tarvitaan. Olimme aluksi hieman ongelmissa, että mistä revimme nopealla tahdilla rahaa, mutta siihenkin löytyi projektit ja homma alkoi rullata. Saimme tarjolle paljon työvuoroja, joista oli saatavilla vielä aika hyvää tuntipalkkaa. Nyt varmasti herää kysymys, että miksi kerron tästä, kun kaikki kuitenkin on hyvin mallillaan. Minua asiassa häiritsee suunnattomasti se, miten puhumme näistä asioista toisilleen ja miten emme edes oikean halua ymmärtää toisiamme välillä. Siltä se ainakin minusta tuntuu. Osa tiimistämme ei päässyt tiettyinä päivinä töihin, jota tarjottiin ja joita olisi pitänyt melkein väkisin ottaa. Näillä tiimiläisillä oli jo omia suunniteltuja töitä, mutta tilannetta ei oikein haluttu ymmärtää. Olisi pitänyt vain väkisin olla tässä tapauksessa kattolumitöissä tai tahko-projektissa. Nämä tiimiläiset olivat kuitenkin omissa projekteissaan ja saivat sieltäkin palkkaa samaan aikaan. Tuntui välillä, että paineiden iskiessä WhatsApp-ryhmämme oli yksi sotatanner. Minua ei huvittanut pätkääkään lukea viestejä. Usein jos kielenkäyttö ja muukin olemus on negatiivinen, minun tekisi mieli kieltäytyä asioista ihan vain juuri sen negatiivisuuden takia. Suoraan sanoen vituttaa sellainen. Tietenkin ymmärrän, että pitää painostaa työhön varsinkin, kun se oli nyt tiimille tärkeää ja raha tarvitaan, mutta osa oli omissa, ehkä jopa unelmaprojekteissaan tekemässä rahaa, mutta tuntui kuin se olisi ollut väärin. Kattolumityöstä olisi saanut 3€ enemmän tunnilta, joten sinne olisi ilmeisesti pitänyt mennä.

Kirjassa puhuttiin huipputiimistä usein. Se on tiimi, jossa kaikilla on oma tehtävä ja tarkoitus, mutta he toimivat täydellisesti yhteen. Minusta tuo äsken kertomani kertoo sen, että meillä on siihen matkaa. En halua edes ajatella, että olisimme vielä huipputiimi, koska ei meidän vielä tarvitse olla. Voi olla, että osa tiimistämme ei näe edes äsken kertomaani tilannetta samalla tavoin kuin minä ja sekin kertoo, että emme ole täysin hitsautuneet yhteen. Me ymmärtäisimme toistemme prioriteetit projekteissa ja tukisimme toisiamme, jos olisimme hitsautuneet täydellisesti yhteen.

Kuten olen aikaisemminkin sanonut, tiimityömme on silti hyvällä tasolla. On vain joitakin pieniä asioita, jotka saavat minut ärsyyntymään ja ehkä jotkut muutkin tiimiläiset. Nämä ovat opettavaisia tilanteita, koska opimme niistä aina uutta. Opimme tuntemaan vielä enemmän toisistamme ja ymmärtämään eri tiimiläisten ajatusmaailmaa, siten voimme hitsautua loppujen lopuksi täydellisesti yhteen. Toivottavasti näin on käynyt, kun aika tiimiakatemialla loppuu.