Rahasta puhuminen on suomalaisille jotenkin vieroksuttava aihe. Tuntuu, että siitä ei saisi keskustella ja jos jollain on enemmän kuin toisella, niin sitten oletetaan, että se jolla on rahaa, niin leuhkii sillä. Mielestäni rahasta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti ilman näitä tuntemuksia. Meillä kotona ei rahaa ollut ikinä paljon silloin, kun olin pieni. Muistan, kuinka pienenä kolmosluokkalaisena keräilin yhdessä naapurin kaverini kanssa pulloja roskapöntöistä, jotta saimme päivälle suklaapatukat ja limsat. Se oli mukavaa ja huoletonta lapsuus aikaa. Muistan nauttineeni siitä, että sain itse tienata rahaa omin keinoin. Asetin itselleni silloin tavoitteen, että ensi kesänä minulla on rahaa ostaa stereot, jotka maksoivat 350e. Sain summan kasaan ja kävin hakemassa stereot ensi kesänä. Ne ovat vieläkin tallessa isän varastossa.

Onneksi mopo ikäisenä minun ei enää tarvinnut tehdä pullonkeräys bisnestä vaan pääsin ihan oikeisiin töihin ja tein mopoilla kauppaa, jotta saisin alleni aina paremman ja paremman menopelin. Ensimmäinen ihan ikioma autoni oli VW golf madallettu kiiltävän musta amis auto. Auto taisi maksaa silloin jotain 1800€. Keräsin rahat kasaan kesätöissä Lemminkäisellä muurarin apupoikana. Voi juku olinkin onnessani siitä autosta!

Olen aina ollut itse avoin keskusteltaessa raha asioista. Mielestäni niistä pitää voida kertoa muille. Olen aina sillä silmällä puhunut rahasta, että saisin keskustelukumppaniltani jotain uusia ajatuksia ja keinoja tehdä/säästää rahaa. Mietitäänpäs vaikka näin, jos tavoitteenasi on tehdä paljon lihasmassaa, niin silloin yleensä keskustelet niiden tekemisestä ja asioista, jotka hyödyttävät sinua ja muita yhteisen tavoitteen saavuttamisessa. Miksi et voisi keskustella rahasta samanlailla? Miksi Suomalaisessa kulttuurissa vieroksutaan tätä? Onko se häpeä siitä, että toisella on enemmän? Eikö oppeja voisi ottaa vastaan ja lopettaa se uikuttaminen? Tulee mieleen sanonta ”Suomalainen maksaa 100 ettei naapuri saa 50”. Ollaanko me Suomalaiset niin kateellisia?

Olen monesti miettinyt myös sitä, että alkaisin säästämään päivittäin x määrän rahaa. Toteuttaisin sen, niin että ottaisin kalliimman tuotteen sijasta halvemman tuotteen, mutta tätä miettiessäni olen päätynyt aina siihen ratkaisuun, että tuloja pitää nostaa, jos haluaa tehdä rahaa. Säästäminen on tietenkin hyvä asia ja sitä teenkin säännöllisesti osakkeisiin ja rahastoihin. Elämästä pitää myös nauttia ja säästämisestä ei pidä mielestäni tehdä liian vakavaa. Säästät sen mitä pystyt.

Olen myös pohtinut monesti mistä minulle on kehkeytynyt mielestäni hyvät rahankäyttö/säästö taidot nimittäin meidän perheestämme ei kukaan muu säästänyt tai sijoittanut rahojaan. Olen itse oppinut ja päätynyt näihin ratkaisuihin. Ehkä se tulee sieltä nuoruuden pullonkeräys ajoilta, kun huomasin miten hyvä, on omistaa omaa rahaa. Myös sillä on varmasti vaikutusta, kun miellä kotona puhuttiin paljon siitä, että raha ei kasva puussa. Muistan myös sen, kun nuorena voimailin kovasti ja meillä ei ollut jääkaapissa koskaan ruokaa, niin aina meni hermot. Olenkin mielestäni aina osannut arvostaa rahaa ja sen tuomia hyötyjä elämään. Raha ei tuo onnea, mutta uskallan väittää, että ilman sitä itse henkilökohtaisesti en ainakaan pysty elämään.

Olenkin pystynyt jakamaan mielestäni hyviä rahankäyttö taitojani onneksi perheeni jäsenille nyt myöhemmin. Opetin äitiäni ja siskoani sijoittamaan rahastoihin vaivattomasti ja nyt heillä molemmilla meneekin säästöihin joka kuukausi tietty summa rahaa. Hieno kuulla, kun he kertovat, että ”hei nyt on jo näin ja näin paljon rahaa”. Siitä tulee hyvä mieli.

Otinkin nyt Campusonlinesta aiheeseen liittyviä kesäopintoja, koska haluan kehittyä vielä lisää. Haluaisin haastaa ajatustani siitä, että tuloja pitää nostaa. Haluan oppia budjetoimaan ja käyttämään kaiken rahani viisaasti.