Onko kaikki hyvin?

Luin vakiokirjailijani Saku Tuomisen teoksen ”Kaikki on hyvin – riippumatta siitä miten kaikki on”. Tuominen on help self -kirjailija, jonka lähestyminen aiheisiinsa on hyvin käytännönläheistä, ja siksi pidän kovasti hänen tyylistään. Useampi help self -kirja takanani mielipiteeni alan kirjoista on, että ne ovat aika samanlaisia ja toisiaan toistavia. Niistä oppiminen vaatiikin toistoja, koska sitä kautta tulee asioiden tiedostaminen, mikä on mielestäni tärkein näkökulma itsensä kehittämisessä. Avaan tässä reflektiossani, mitä tiedostin itsessäni tämän kirjan luettuani ja mikä tärkeintä, kuinka voisin työstää tiedostamiani asioita eteenpäin.

Itsensä kehittäminen

Kirja lähtee käsittelemään aihetta, millaisessa maailmassa ja todellisuudessa elämme. Usein lähestymme elämää sen kautta, millaisia asioita minun pitäisi tehdä ollakseni vielä vähän onnellisempi. Yleinen skenaario itsensä kehittämisessä on siis se, että lähdetään työstämään asioita positiivisuuden kautta. Siksi usein yksi iso osa-alue jää pohdinnan ulkopuolelle. Elämässämme tapahtuu valitettavasti myös ikäviä ja huonoja asioita, halusimme niitä tai emme. Mutta onko sittenkin epävarman maailman tärkein taito oppia tulemaan toimeen epävarmuuden kanssa? Eli toisin sanoen voimmeko kukoistaa riippumatta siitä, mitä tapahtuu?

Edelliseen kuvaukseen löytyy kirjasta lukuisia esimerkkejä, mutta lähdetään havainnollistamaan tätä yhden varsin helpon ja käytännönläheisen esimerkin kautta:

Olemme varanneet kesälomamatkan Italiasta juhannusviikoksi ja tietenkin seuraamme aktiivisesti lomaviikon sääennustetta sekä vertaamme Suomen ja Italian säätä. Kohteessa juhliessamme juhannusta miltei ilahdumme, jos Suomessa on tyypillinen juhannussää. Mutta entä jos tilanne on toinen? Veikkaan, että olemme hiukan kateellisia ja saatamme vaipua epätoivoon. Mutta jos osaisimme tulla toimeen epävarmuuden kanssa, näin ei tapahtuisi. Parhaillaan ikävät sääolosuhteet ajaisivat meidät tekemään jotain sellaista, mitä emme ikimaailmassa tekisi, ja meille saattaisi jopa muodostua elämämme ikimuistoisin juhannus. Eli kukoistaisimme.

Kirjan tärkeimmät opit

Ensimmäinen tutkimus, johon kirjassa viitataan, on mielestäni oivallinen ja tärkeä: ”—tutkimusten mukaan hyvässä elämässä on positiivisia tunteita, tekemisen imua, hyviä ihmissuhteita sekä merkityksen ja aikaansaamisen tunnetta.” Tämä oli heittämällä tämän kirjan tärkein lause. Jos yksi asia pitäisi pitää mielessä tästä kirjasta, se olisi tämä.

Toiseksi tärkein asia kirjasta oli itselle kirjan oleellisin. Minun pitäisi itse pitää tämä mielessä, jotta minulla olisi yksinkertaisesti helpompi olla: ”Se, millaisena elämä meille näyttäytyy, määrittävät mieleemme pesiytyneet uskomukset ja niiden pohjalle rakentuvat tarinat. Osa niistä on myönteisiä, osa kielteisiä, osa luottavaisia, osa pelokkaita. Heti kun alamme uskoa näihin tarinoihin, mielemme alkaa kerätä ”todistusaineistoa” niiden tueksi. Tapahtuma tapahtumalta, todiste todisteelta tarinat vahvistuvat ja muuttavat meitä koko ajan enemmän niiden mukaiseksi.”

Jos päästäisin irti tarinoista, ihmissuhteet olisivat todennäköisesti paljon antoisempia ja hedelmällisimpiä minulle. Nyt en pysty niistä täysin nauttimaan. Havahduin kirjan lukemisen jälkeen, että teen itse yllättävän paljon näitä tarinoita itselleni. Osa tarinoista ovat jo yllättävän tiukasti kiinni alitajunnassani. Minun pitää tehdä itseni kanssa aika kova työ, että pystyn vapauttamaan nämä tarinat pois mielestäni. Kirjassa ei tämän ylitsepääsemiseksi ollut oikein kunnollisia vinkkejä. Yhtenä lähestymistapana ehdotettiin, että pukisin oman tarinan takaisin faktan muotoon: ”Jostain syystä olen alkanut kertoa itselleni tarinaa, että kaikki olisi huonosti.” Tällöin asia olisi taas fakta, jolloin tähän olisi täysin erilaista, jopa innostavaa reagoida. Tämän jälkeen onnistuu pohtiminen, miten tarinan saisi muutettua.

Minun on rehellisesti vielä tosi vaikea uskoa, että tämänkaltainen lähestymistapa toimisi oikeasti pitkäjänteisesti kohdallani. Tiedän sanomattakin, että asiani on oma tarinani, joten jostain muualta muutoksen täytyy lähteä. Olen miettinyt lukuisia kertoja joidenkin tarinoiden ympärillä, miten ne saisi muutettua, mutta en ole vielä keksinyt. Voin tsempata viikon tai kaksi, mutta pidempiaikaista tulosta en ole saanut vielä aikaiseksi. Valitettavasti jäin vielä tiedostamisen tasolle tämän kirjan jälkeen.

Vaikka tällä kertaa minulle ei jäänyt kirjasta aivan mahdottomasti oppeja käteen, niin voin silti todeta, että minulla on kaikki hyvin.