Kaikki on hyvin, riippumatta siitä miten kaikki on

Kirjoittaja: Elina Korhonen

7 tammikuun, 2022

Lähdeteos: Kaikki on hyvin, riippumatta siitä miten kaikki on

Lähdeteoksen kirjoittaja: Saku Tuominen

Teoriapisteet: 2

Kirjan kuuntelua aloittaessani olin hämmentynyt, sillä en saanut kiinni kirjan tarkoituksesta. Ja sama tunne oli jäljellä, kun lopetin kirjan kuuntelun. Tuominen kertoo kirjassa omasta elämästään, asenteistaan ja ajatuksistaan. Ilmeisesti kirjan tarkoitus on tuoda positiivista näkökulmaa elämiseen sen kuuntelijalle, mutta minulle tämä kirja ei oikein toiminut. Tuominen kertoo ajatuksiaan niin päiväkirjamaiseen tyyliin, että oli hankala pysyä toisen ajatuksenjuoksun perässä. Ja tietenkin faktaa oli vähän, sillä kirja oli hänen omia ajatuksiaan. On kuitenkin hienoa ja ihailtavaa, kuinka avoimesti ja salailematta Tuominen puhuu asioista.

Kirja ei sijoittunut omassa top -listassani kovin korkealle, saatikka päässyt koko listalle, koska minulle ei rehellisesti herännyt paljon ajatuksia. Jäin kuitenkin pohtimaan kirjan paria tiettyä lausetta, joista ajatukseni lähti etenemään. Tämän vuoksi reflektio saattaa olla sekava, mutta se heijastaa puhtaasti ajatuksiani kirjaa kuunnellessani.

Asioihin suhtautuminen

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, kuinka tunnetila vaikuttaa tekemiseen ja motivaatioon. Jos olen huomannut olevani väsynyt, kiukkuinen, ärtynyt tai muuten vaan negatiivisella tunteella, kaikki tekeminen tuntuu merkityksettömältä ja turhalta. Olen pyrkinyt tällöin muuttamaan omaa ajatusta positiivisemmaksi, jolloin usein mietin, mitä järkeä on olla huonolla tuulella. Toki huonoja päiviä sattuu aina silloin tällöin, mutta jos huonoja päiviä alkaa olemaan enemmän kuin hyviä, jotain täytyy muuttaa itsessä. Ja se onkin hienoa, että ihminen pystyy kehittymään ja kasvamaan, vain muuttamalla omaa ajatusmaailmaa ja sitä kautta toimintatapoja.

Huomasin olevani loman ensimmäiset kolme viikkoa ahdistuneempi kuin ennen lomaa, ja se johtui puhtaasti siitä, kun tunsin että olin alisuoriutunut. Alisuoriutunut syksyn opinnoissa, projekteissa, tiimiläisenä ja ystävänä. Ajattelin etten osaa edes lomailla oikein, kun ahdistus puristi rintaa samalla, kun tein itselle tärkeitä ja kivoja asioita. Koin huonoa omatuntoa siitä, etten nauttinut silloin kun piti. Nyt kuitenkin, alle viikko lomaa jäljellä reflektioita kirjoittaessa, olo tuntuu olevan paljon kevyempi. Vaikka lomailun tarkoitus vähän ontuukin kirjareflektioita kirjoittaessa, niin en silti ole ahdistunut. Kolmen viikon aikana tajusin, että kirjoitan reflektiot itseäni varten, ja samalla pääsen ajattelemaan omaa toimintaa ja kehittymään, joka auttaa minua kasvamaan. Ja sitä haluankin vuodelta 2022, kasvua. Kasvua niin ihmisenä, yrittäjänä kuin ajattelijanakin.

Asioiden kohtaaminen

Kaikille tapahtuu elämän aikana ikäviä asioita, jokaisen mittapuulla ne tuntuvat joko pieniltä tai suurilta. Työpaikan menetys, sairastuminen, kuolema, onnettomuus, parisuhteen loppuminen, reissun peruuntuminen, jalan murtuminen. Varmasti luonnollinen tapa suhtautua vaikeisiin asioihin on sureminen, itkeminen, ahdistuminen, joskus raivoaminen ja huutaminen. Mutta mitäs sen jälkeen? Kun vaikean asian on kohdannut ja siihen on reagoinut, mitä asialle sitten tekee. Hyväksyykö sen ja oppii elämään asian kanssa, vai jääkö asia vaivaamaan loppuelämäksi ja katkeroittamaan mieltä?

Mielestäni kaikissa asioissa tärkeintä ei välttämättä ole itse asia, vaan se miten ne kohtaa. Esim. vaikean asian voi kohdata ensin suremalla, sitten hyväksymällä ja käsittelemällä sen. Sen jälkeen voi joko ajatella, että ikävien asioiden jälkeenkin elämä jatkuu ja tulee tilaa uusille, hyville asioille, tai sitten ahdistuu entisestään ja odottaa vain lisää pahoja asioita tapahtuvan omalle kohdalle.

Ei ole väliä mitä tapahtuu, vaan miten sen ottaa vastaan.

Onnellisuus

Onnellisuus on määritelmänä hankala, sillä sitä on vaikea mitata. Toki on esitetty monenlaisia mittareita, joilla mitataan yksilön tai kansan onnellisuutta. Kirjaa varten Tuominen oli tutkinut positiivista psykologiaa, stoalaisuutta ja buddhalaisuutta. Jokaisessa näissäkin on omat kriteerinsä onnellisuuden määrittämiselle. Tuominen kuitenkin toi esiin positiivisen psykologian perustajan Martin Seligmanin PERMA -mallin, joka vaikutti mielenkiintoiselta. Mallin mukaan on viisi osa-aluetta, jotka määrittävät hyvinvoivan ja onnellisen ihmisen elämän perusteet; positiiviset tunteet, tekemisen imu, hyvät ihmissuhteet sekä merkityksen ja aikaansaamisen tunteet.

Mielestäni malli kuulostaa yllättävän järkevältä. Olen miettinyt paljon sitä, että millaista työtä haluan tehdä, ja mikä työssä on tärkeää. Olen päätynyt monesti tiivistämään ajatukseni siihen, että työn kuuluu olla itselle merkityksellistä, ja sen voi saavuttaa juuri aikaansaamisen tunteella ja tekemisen imulla. Pyrin itse jatkuvasti olemaan onnellisempi, mutta ei se aina ole niin helppoa. Mallin kohta ”positiiviset tunteet” kuulosti aluksi hieman naiivilta, mutta ihan tottahan se on. Onnellisena on positiivinen mieli, ajattelee ympärillä olevista ihmisistä hyvää, sekä on luottavainen itseensä ja omaan tekemiseen. Ja sehän onkin hienoa, että omaa mieltä pystyy kehittämään ja haastamaan. Jos huomaa että mieli on maassa, voi pyrkiä tunnistamaan sille syyt, ja täten muuttamaan ajatusta positiivisemmaksi.

You May Also Like…

Vastuullisuus kannattaa lopettaa

Vastuullisuus kannattaa lopettaa

Vastuullisuus kannattaa lopettaa Jokaisen suomalaisen yrityksen ydintehtävä ja -päämäärä on tuottaa arvoa osakkeen...

Alkemisti

Jonkun aikaa sitten elämässäni oli haastavampi jakso. Tuntui, etten päässyt eteenpäin, vaan junnasin paikallani ja...

0 kommenttia

Lähetä kommentti