Hyvää sisältöä kuluttamisesta 

Valitsin kirjan lukulistalle sillä, että se sopii mielenkiinnonkohteisiini ja saattaisi olla hyödyksi ja avuksi myös opinnäytetyön parissa. Uskonkin, että tulen saamaan omille ajatuksilleni vahvistusta tästä kirjasta jatkossa. Itse aihe oli toki jo suhteellisen hallussa ja suurilta osin se toimi minulle enemmänkin kertauksena. Sain kuitenkin kirjan aikana uusia ajatuksia reilusti, joka oli tarkoituksenakin. Omat ajatukseni eivät enää ole sellaisia perustason kuluttamisessa olevia vaan ehkä mahdollisesti hieman syvemmällä jonkin tietyn aiheen parissa, kuten esimerkiksi vaateteollisuus.  

Olen varmasti sanonutkin ääneen tai kirjoittanut aiemmin, etten haluaisi tulevaisuudessa markkinoida sellaisia tuotteita, joita yritetään mainostaa suuren kulutuksen toivossa. Se on omasta mielestäni jo niin vanhanaikaista, että jos me kerta tiedämme ettei planeetta kestä tämän tason kulutusta niin olisi todella tekopyhää yrittää itse olla vastuullinen kansalainen ja tehdä hyviä tekoja, jos työmaailmassa kumoaisin tämän kaiken, sillä aiheuttaisin jopa isompaa kulutusta välillisesti markkinoimalla tuotteita muille, jotka kuluttaisivat enemmän. Mielestäni se ei siis ole kovin fiksua, jos itse haluaa pienentää omaa kulutustaan, mutta toimisi työmaailmassa toisin. Koenkin, että arvot ovat tässä kohtaa hyvin tärkeitä. Niiden täytyy tulevaisuudessa kohdata aika täsmälleen yrityksen arvojen kanssa. Tämä on tottakai helpompaa, jos yritys on oma, mutta muutoin täytyy varmasti tutkailla muiden yritysten arvojen puolta, ettei työnteossa tule arvoristiriitoja. Haluaisin kuitenkin nauttia tästä kauniista maapallosta vielä tulevaisuudessakin, sekä varmistaa, että tulevatkin sukupolvet pääsisivät nauttimaan tästä kaikesta kaikessa komeudessaan.  

Työntekijöiden vastuullisuuden vaikutus yritykseen 

Tästä pääsenkin hyvällä aasinsillalla seuraavaan ajatukseeni, joka kirjaa lukiessa nousi mieleeni. Olisi kiva tietää, kuinka paljon yrityksien vastuullisuuteen vaikuttaa se kuinka vastuullisia heidän työntekijänsä ovat. Äsken aihetta hieman avanneena uskoisin, että he jotka ajattelevat jotakuinkin samoin kuin allekirjoittanut, vievät todennäköisesti yrityksiä eteenpäin vastuullisuuden ja kestävän kehityksen saralla jo ihan sillä, että avaavat suunsa aiheesta. Uskon myös, että jos yritys on täynnä työntekijöitä, joille vastuullisuus ja kestävämpi tulevaisuus eivät ole yhtä tärkeitä, ei etene vastuullisempaan suuntaan niin nopeasti. Ei ole nopeaa eikä helppoa uudistaa yrityksen kulttuuria, jos sinne tuodaan uusia käytänteitä, kuten esimerkiksi matalan kynnyksen esimerkki, kierrätys. Voisin vaikka vannoa, että jos yrityksessä ei ole aiemmin kierrätetty kaikkea niin on vaikea saada materiaalit menemään erikseen muoviin, lasiin, pahviin, biojätteeseen, metalliin yms. Se voi olla useampien vuosien työ, että jokainen yrityksessä kierrättää kaiken. Tällä esimerkillä ajattelin avata hieman tuota työntekijöiden vastuullisuuden vaikutusta, sillä kyllähän se varmasti merkittävästi vaikuttaa työpaikan käytännön toimintaan. Mielenkiintoinen aihe, josta voisin käydä enemmänkin keskustelua!  

Voihan normit!  

Sitä aina luulee tietävänsä, mihin omaa käyttäytymistään pohjaa, mutta aina havahtuu siihen välillä, että taitaapa olla omakin käyttäytyminen aika normien mukaista monessa kohtaa. Pidin samaistuttavista esimerkeistä, kuten se, että ei ole hyvä pitää samoja vaatteita montaa päivää putkeen, eikä samassa mekossa voi mennä kahdesti peräkkäin juhliin, varsinkaan jos vieraiden joukossa on samoja ihmisiä. Ai kauhea! Nyt kun tätä hetken pohtii, niin onhan se nyt aika järjetöntä jos miettii. Thuren itse sanoikin käyttävänsä oikein uhalla samoja vaatteita tiuhaan ja rikkovansa hieman näitä normeja. Itse olen pyrkinyt samaan ja huomannutkin, että vaatekaapissani on luottovaatteita, joissa voi mennä juhliin kuin juhliin, ilman, että edes koen huonoa omatuntoa asiasta. On se vaan kumma, että meidät on opetettu tiettyjen normien pariin ja vielä tämänkin ikäisenä niitä ei ole ymmärtänyt täysin kyseenalaistaa. Onneksi joku aina tekee tätä ajattelua meidän puolestamme ja esimerkiksi tämän kirjan kautta taas ymmärtää, kuinka hupsuilta jotkin asiat kuulostavat, jos niitä tarkemmin pohtii.  

Ostaminen tarpeeseen 

Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan, eli tarpeeseen tuotteiden ostamiseen eikä etukäteen odottamaan. Olen aika kova itse siinä, että ostan perustarvikkeita arkeen yleensä jo varalle, että silloin kun nykyinen loppuu niin seuraava odottaisi jo kaapissa, sillä en pidä siitä, että tuotteet pääsevät loppumaan ja sitten onkin kiire ja hoppu saada uusi tilalle. En tiedä mistä tämä tarkalleen juontaa, mutta olen siitä tietyllä tasolla iloinen, sillä tällä hetkellä, kun arkeni on ollut suhteellisen täyttä, niin ei pääse käymään sellaisia tilanteita, etten ehtisi heti ostamaan uutta ja sitten arki alkaa heti falskaamaan, jonkun niinkin pienen asian vuoksi, kuin esimerkiksi hammastahnan loppuminen. (Tässä täytyy siis muistaa, että käyn kaupassakin vain kerran tai pari viikkoon ja teen isommat ostokset kerralla, kun ei siellä aina jaksa pyöriä.) No kuitenkin, tässä on myös se huono puoli olemassa, sillä en aina ole muistanut mitä kaapissani tarkalleen on ja esimerkiksi saatan ostaa hiuslakkaa tai kuivashampoota ajatellen, että sitä tarvitsee aina, mutta esimerkiksi tällä hetkellä kaapissani on kolme samanlaista jättikoon hiuslakkaa. Enkä ollut osannut ajatella, että tarve vähenee, kun on etäilty tässä viime vuosina ja olen muutoinkin ilmeisesti laittanut hiuksiani viime aikoina hieman vähemmän. Haluaisin siis itse päästä tällaisista ostoksista eroon ja ostaa vain tarpeeseen. Tämä pätee myös hyvin vaateostoksiin, sillä jos minulla riittää aikaa ja jaksamista niin suosin käytettynä ostamista, mutta välillä tuntuu, etten ole osannut ennakoida esimerkiksi vuoden aikoja tarpeeksi ja joudun tekemään nopeasti päätöksiä, että ostanko uutena, jos tarve on nopealla tiedossa aikataululla.  

Tässä tulee myöskin jo hyvä hetki siirtyä tarpeiden ja halujen tunnistukseen. Olen nimittäin täysin tietoinen siitä, että jotkut ostoksistani eivät ole tarpeen puolelta selitettävissä edes itselleni. Olen pyrkinyt ymmärtämään omaa ostokäyttäytymistäni ja hillitsemään itseäni niissä tilanteissa, joissa huomaan, että halu ostaa ja omistaa on suurempi kuin oikea tarve. Niitä tilanteita ja valintoja on yllättävän helppo jostain syystä perustella itselleen. Nykyään kylläkin perustelun läpi pääseminen vaatii omalla kohdallani aika monta vaihetta. Muun muassa näitä seuraavia mietin hyllyjen välissä:  

• Onko minulla jo vastaavaa tuotetta?  
• Onko tuote valmistettu sellaisista materiaaleista, että se kestää, saati olisi muuten mahdollisimman vähän luontoa kuormittava?  

• Tarvitsenko tuotteen oikeasti?  
• Tulenko oikeasti käyttämään tuotetta?  
• Onko yritys, jonka tuote on, vastuullinen?  
• Onko tuote laadukas ja kestävä & uskonko sillä olevan pitkä elämä edessään?  

Kirjassa tosiaan sivuttiin aihetta, että jaksamisella on suuri vaikutus kuluttamiseen ja hankintojen hyväksyttämiseen sen varjolla. Tunnistan tätä itsessänikin, sillä kyllä sitä on joku kerta ostettu joku tavara uutena, kun ei ole ollut jaksamista lähteä etsimään sitä käytettynä kirpputorilta tai facebookin kirppisryhmistä & torista tai vastaavilta sivustoilta. Kolahti tosiaan omalla kohdallani, sillä ajankohtaisena on toppahousujen metsästys ja aika ja resurssit meinaavat tällä hetkellä tulla vastaan, jotta saisin ne käytettynä tähän hätään. Ehkä vilkaisen netistä, mutta jos ei ala löytymään niin turvaudun uusien ostoon, sillä tällä kertaa en pysty odottelemaan sopivien vastaan astelemista.  

Uniikit mekot markkinoinnin kulmalta 

Tällä hetkellä meidän Uniikit Mekot Pop Up on lähimpänä tähän suuntaan projekteistani, vaikka mekot ovatkin uusia. Ymmärrän, ettei niitä kaikista vastuullisimmiksi voi sanoa, sillä jos niitä ei ole käytetty vielä kertaakaan niin mehän markkinoimme aivan samalla tavalla ostamaan uutta tuotetta. Hieman vastuullisemman tuotteista ehkä tekee se, että ne on tuotettu jo ajat sitten ja ne eivät vain ole löytäneet vielä täydellistä käyttäjäänsä. Sinällään siis yritämme löytää näille parhaat käyttäjät ja näin ollen mekot eivät ainakaan päädy jätteeksi, vaan käyttöön. (En oikeasti osaa sanoa päätyisivätkö ne koskaan käyttämättä jätteeksi, mutta kauhukuva tulee mieleen muusta vaateteollisuudesta.) Siispä olen tyytyväinen, kun osa mekoista on jo löytänyt ostajansa ja ne päällä tullaan tanssimaan häitä. Joka tapauksessa mekkojen markkinointi ei siis ole tuntunut millään tavalla pistona sydämessä eli oikean asian äärellä ollaan.  

Perimätiedon puute tulevaisuudessa 

Kirjassa puhuttiin esimerkkinä jätteistä.  Eri toten kompostoituvista ja siitä, että ne otettaisiinkin kotiin tervetulleina ja kompostoitaisiin jo kotona fermentoiden takaisin käyttöön myös sellaisissa asunnoissa, joissa ei ole edes omaa parveketta. (Toki parvekkeellisissa asunnoissa hyöty olisi ehkä vielä suurempi.) Olen kyllä tämän kannalla, jos se vain on mahdollista, sillä moni meistä saattaa haluta kasvatella parvekkeella omia tomaatteja ja yrttejä, joten on varsin tervetullutta, että ne omat biojätteet voisi hyödyntää ilman, että tätä koko systeemiä täytyisi pyörittää niin isosti. Tällä hetkellä, kun biojätteet menevät isona määränä paikkaan x kompostoitavaksi ja sitten me ostamme multaa taas kaupasta, kun voisimme vain hetken kotona odotella ja saada oikeasti tuoretta multaa suoraan käyttöön. 

Tämä ajatuksena siis nousi siitä, että olemme palaamassa entisaikoihin hieman muuntuneina ja meillä on kuuleman mukaan vuosikymmenien aikana taidot kadonneet ja ne eivät ole päässeet perimätietona kulkemaan eteenpäin. Kiistän tämän itse isosti, sillä koen, että olen saanut isovanhemmiltani monia käytännöntaitoja ja äitini on puutarhuri, joten kaikki kasvatukseenkin liittyvät taidot on aika hyvin hallussa. Tottakai ymmärrän, että kaikilla tilanne ei ole aivan sama, mutta uskoisin, että suurin osa meistä on kuitenkin elämänsä aikana vielä saattanut käydä auttamassa mummoa perunapellolla tai marjapensaista marjojen keruussa. Ymmärrän toki, että joukossa on varmasti myös heitä, joille perimätietona ei ole kulkeutunut tällaisia taitoja, ja heille tilanne tuleekin olemaan se, että ne taidot joudutaan opettelemaan uudestaan tai aivan alusta. Omasta mielestäni oli vain aika huvittavaa lukea, että joillakin ei olisi ymmärrystä, kuinka esimerkiksi komposti toimii. Mutta samaan aikaan ymmärtäen sen, että niin se vain oikeasti on, että kaikki eivät välttämättä enää edes tiedä, mikä se on. 

Tulevaisuus vuokraamisessa 

Tuntuu tällä hetkellä, kuin olisin jo käsitellyt miltei näitä samoja aiheita jossain aiemmin, mutta annan näiden nyt tulla, kun ne tämänkin kirjan kohdalla nousivat esille. Kirjassa puhuttiin myös vuokraamisesta omistamisen sijaan. Toisin kuin aiemmin, tässä kirjassa sitä ehdotettiin paljon laajemmassa mittakaavassa. Ihmiset eivät enää tulevaisuudessa  ostaisi tuotteita omaksi vaan vuokraisivat niitä. Myös yritykset olisivat tulevaisuudessa siirtyneet vahvasti vuokraamiseen, sillä ihmisten ajatusmaailma on kääntynyt vuokraamiseen, eikä uutta enää ostettaisi. Yritykset olisivat mukana myös tuotteiden koko elinkaaressa siten, että heillä olisi myös huoltopalvelut heidän tuotteitaan käyttäville. Tämä on myös suunta sille, että yrityksien täytyy alkaa tuottamaan kestävämpiä tuotteita, sillä vuokraamisessa he itsekin huomaavat sen, että mitä kestävämpi tuote, sitä suurempi hyöty siitä on heille, kun tuote kestää vuokrauskäytössä pidempään. Tämä on kiertotalouden yksi kulmakivistä, jota kaikki yritykset eivät ole vielä aivan tajunneet (tai eivät ole halunneet tajuta). Toki ymmärrän heitä, sillä se haastaa heitä muuttamaan liiketoimintamallejaan rajusti. 

Saan kiinni kirjassa heitetystä ideasta suuren osan tuotteiden vuokraamisesta. Toki on joitakin asioita, joita en koskaan ehkä haluaisi vuokrattuna, mutta suurta osaa tavaroista ei kokoajan tarvitse, joten vuokraaminen voisi olla käytännöllisempi tapa, jo ihan siksikin, että niitä tavaroita ei tarvitsisi säilytellä omissa nurkissa sekä voisi säästää rahaa, kun esimerkiksi ei ostaisi itselleen kaikkia retkeilyvarusteita vaan vuokraisi osan aina retkelle lähdettäessä. Tällaisista hyvinä esimerkkeinä Katve Co ja Partioaitta, jotka molemmat tarjoavat vuokravarusteita retkille. Aion itse vahvasti harkita tätä vaihtoehtoa, sillä en retkeile kuitenkaan joka viikko, niin on järkevämpää vuokrata ja saada aina hyvässä kunnossa olevat varusteet reissulle versus, että omassa kaapissa lojuisi muutaman kerran vuodessa käyttöön nostettavat teltat ja rinkat ja niin edelleen. Kirjassa esimerkkinä oli käytetty tikkaita ja porakoneita. Saan näistä ajatuksista todellakin kiinni, sillä eihän kellään ole näille jatkuvasti käyttöä, joten on varsin käytännöllistä vain vuokrata näitä esimerkiksi vain muuttopäivälle tarpeellisia varusteita.  

Pohdintaa 

Jos mietin näin jälkikäteen kirjaa ja sen sisältöä niin en ehkä valitsisi kirjaa enää lukulistalleni. Syy ei kuitenkaan ole siinä, että kirja olisi huono, päinvastoin. Kirja on todella hyvää perusasiaa kuluttamisesta, mutta itselleni se tuntui jo jollain tapaa toistolta tai vanhan kertaukselta. Kyllähän kirjassa oli tottakai itsellenikin uutta, mutta suuri osa asioista oli sellaisia, että oma ymmärrykseni oli jo suhteellisen hyvällä tasolla niistä ja ajattelen monista asioista samalla tavalla kuin Thuren. Olen ehkä siltä kannalta hieman huono haastamaan kirjan ajatuksia, mutta sen verran nyt huomasin, että ehkä olisin voinut valita itselleni eri kirjan tähän kohtaan, tosin en olisi voinut etukäteen täysin tietää, kuinka syvälle aiheeseen kirjan myötä mennään. Suosittelisin tätä kirjaa sellaisille, joiden tietotaso kuluttamisesta ei vielä ole kovin korkealla, sillä sellaisille tästä olisi vielä reilusti hyötyä. Teos on kattava ja laidasta laitaan aihetta pohtiva, joten se sopii hyvin melkeinpä kenelle vain, varsinkin kun Thurenin tyyli kirjoittaa on hyvin lukijaystävällinen.